Miten unohdan kumppaninkaipuun ja saan lopetettua kaikki deittailuyritykset?

Älä unohda meitä. Meitä on paljon hyviäkin...olen mies ja pohdin samaa kuin sinä. Kovasti haluaisin kumppania, silmät on auki ja parissa paikassa nettiprofiilit mutta ei vain natsaa...mietin et miksi pitää niin haluta olla jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Älä unohda meitä. Meitä on paljon hyviäkin...olen mies ja pohdin samaa kuin sinä. Kovasti haluaisin kumppania, silmät on auki ja parissa paikassa nettiprofiilit mutta ei vain natsaa...mietin et miksi pitää niin haluta olla jonkun kanssa.

Niinpä. Kyllä mä tiedän että on hyviä miehiä mutta kun mä en jaksaisi tavata aina uusia sammakoita jotka tuntuu olevan ihan eri aaltopituuksilla ja ajatusmaailmaltaan liian erilaisia. Kaipa se on meihin ohjelmoitu tää kumppaninkaipuu, että laji jatkuisi... Syksyllä olin jo jonkin aikaa ihan onnellisesti sinkku eikä kiinnostanut tavata miehiä ja nyt  taas on tämä tilanne.

Keväällä valoisuus lisääntyy ja hormonit alkaa hyrräämään. Kyllä se taas menee ohi sitten syksyllä. Hankkikaa hyvät ihmiset jotain muuta sisältöä elämäänne.

Pillua tekisi mieli,mutta en halua mitään vakavaa suhdetta,ei niistä ikinä tule mitään.

Mä olen unohtanut! :) Se oli lopulta yllättävän helppoa, piti vaan tulla omaan elämääni tyytyväiseksi, ja sekään ei ole niin vaikeaa kun luulisi. Mulla on melkein koko ajan kivaa ja kiinnostavaa. Nyt ei tunnu enää mitään kaipuuta tai tarvetta etsiä.

Pitää vaan päästä yli siitä pakkomielteestä, että pitäisi olla jotenkin normien mukainen ja parisuhteessa kuten muutkin. Koska sitähän se loppujenlopuksi on, muiden odotuksien mukaan elämistä kun kuumeisesti haet kumppania vaikka oikeastaan ei edes tarvitsisi.

Minä tarttisin säännöllistä seksiä, en parisuhdetta tai kumppania. Liikaa vaadittu sekin.

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan päästä yli siitä pakkomielteestä, että pitäisi olla jotenkin normien mukainen ja parisuhteessa kuten muutkin. Koska sitähän se loppujenlopuksi on, muiden odotuksien mukaan elämistä kun kuumeisesti haet kumppania vaikka oikeastaan ei edes tarvitsisi.

En usko että mulla on tuosta kyse. Kaipaan vaan yhteyttä johonkuhun, kumppanuutta, haluaisin että olisi joku jonka syliin voisi mennä kun siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää vaan päästä yli siitä pakkomielteestä, että pitäisi olla jotenkin normien mukainen ja parisuhteessa kuten muutkin. Koska sitähän se loppujenlopuksi on, muiden odotuksien mukaan elämistä kun kuumeisesti haet kumppania vaikka oikeastaan ei edes tarvitsisi.

En usko että mulla on tuosta kyse. Kaipaan vaan yhteyttä johonkuhun, kumppanuutta, haluaisin että olisi joku jonka syliin voisi mennä kun siltä tuntuu.

Kyllähän se kaipuu kumppanuuteen ja parisuhteeseen kertoo siitä, että on terve. Kaikille ei synny aivoihin mallia kiintymyssuhteesta ilmeisesti, ja siksi sitä kaipuuta yhteyteen toiseen ihmiseen ei ole. Minusta se on surullista.