Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä aloitte miettiä naimisiinmenoa?
Kommentit (43)
Miksi lähtisi perustamaan perhettä liian aikaisin? Kolmekymppisenä on hyvä ikä, joskin pitää muistaa, että voi mennä pelkästään naimisiin eikä tarvitse hankkia niitä lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan "alkanut miettiä". Kun tapasin mieheni, rakastuin, ja päätimme muuttaa yhteen ja perustaa perheen, tuli avioliitto silloin puheeksi ja sitä alettiin miettiä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan "alkanut miettiä". Kun tapasin mieheni, rakastuin, ja päätimme muuttaa yhteen ja perustaa perheen, tuli avioliitto silloin puheeksi ja sitä alettiin miettiä yhdessä.
Eli ikä oli mikä?
Mun alkuperänen suunnitelma tais olla naimisiin 26v, eka lapsi 27v ja toinen 29v.
Nyt 25-vuotiaana tuntuu moiset hassulta ja taitaa tuo lasten yrittäminen vielä hiukan lykkääntyä. Mutta naimisiin olen kyllä menossa parin vuoden sisään.
Enpä oo vielä alottanut. Mietin lähinnä nyt sitä että pääsis edes ensitreffeille... Siitä on vielä pitkä matka suhteeseen, saati avioliittoon. Ikää tosiaan 29 v ja nainen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 27-vuotiaana tuli eteen tilanne, että ulkomaille muuton vuoksi naimisiinmeno helpottaisi käytännön asioita aika paljon. Mietimme asiaa, kummatkaan emme jaksaisi järjestää juhlia tai mitään ihmeempää, joten jos menemme naimisiin, käymme varmaan ruokatauolla maistraatissa nopeasti hoitamassa asian.
Vierailija kirjoitti:
Mun alkuperänen suunnitelma tais olla naimisiin 26v, eka lapsi 27v ja toinen 29v.
Nyt 25-vuotiaana tuntuu moiset hassulta ja taitaa tuo lasten yrittäminen vielä hiukan lykkääntyä. Mutta naimisiin olen kyllä menossa parin vuoden sisään.
Mene vain naimisiin, mutta älä hanki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin naimisiin menemistä kauheasti 19-25-vuotiaana. Sen jälkeen ei ole päässä pyörinyt.
Ei, aloin miettimään oikeasti vasta vajaata kolmikymppisenä ensimmäisen avioeron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt 27-vuotiaana tuli eteen tilanne, että ulkomaille muuton vuoksi naimisiinmeno helpottaisi käytännön asioita aika paljon. Mietimme asiaa, kummatkaan emme jaksaisi järjestää juhlia tai mitään ihmeempää, joten jos menemme naimisiin, käymme varmaan ruokatauolla maistraatissa nopeasti hoitamassa asian.
Me tehtiin just näin :D Itse olin 30v, 20-vuotiaana ajattelin etten ikinä mee naimisiin, mutta toi oli tommonen ennemmin järkiratkasu kun on yhteisiä velkoja ja omaisuutta :) Naimisiinmenon kunniaks sit vaa kahvit läheisille ja ne rahat tuhlataa ennemmin koko perheen ulkomaanmatkaan.
Päätin 14-vuotiaana etten mene koskaan naimisiin. 😁Olen nyt 26v ja mieheni kanssa ollut 6-vuotta. Ensimmäinen lapsi on tulossa, mutta naimisiin ei kumpikaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin naimisiin menemistä kauheasti 19-25-vuotiaana. Sen jälkeen ei ole päässä pyörinyt.
Samoin ja ajattelin olevani naimisissa 30-vuotiaana. Todellisuudessa sitä ei taida koskaan tapahtua.
noin kolmekymppisenä, kun k.ullikarusellissa vienti loppui, ja tarvitsin elättäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmenkympin kriisin kolkutellessa ovella alkoi naimisiinmeno tuntumaan ajankohtaiselta. Kesällä vietetään kolmatta hääpäivää, yhteisiä vuosia takana silloin 16 ja lapsia 1 (+ mun esikoinen)
En mä sitä mitenkään erikseen miettinyt. Vauva oli syntynyt ja tulossa ristiäiset niin se oli aika lailla helppo yhdistää naimisiinmenon kanssa samaan kohtaan.
Oli lähinnä sellainen "no eikös se nyt sit vois hoitua tuossa ni ei tartte testamentteja"-tyyppinen ratkaisu.
5 vuotiaana päätin, että minusta tulee äiti ja ajattelin jo silloin, että se vaatii kyllä naimisiinmenoa. Esikoulussa harjoittelin tätä. Huomasin, että sellainen komea poika on turhake, joka kotileikissä leikki lukevansa vain lehteä. Hyvää ulkonäköä arvostin edelleen.
Tosissani aloin pohtimaan ajoitusta noin 19 vuotiaana. Päätin, että en opiskele ainakaan LTO:si ettei halukkuuteni tulla äidiksi vain häviäisi (liian samanlainen ura ja vapaa-aika).
Huolehdin opinnot loppuun ja tein töitä siinä ohessa. Lapsia päätin, että tahdon 23-25 vuotiaana, viimeiset 35 vuotiaana. Ei muuta kuin mies liekanaruun ja loppu onkin jo historiaa!
17-vuotiaana taisin miettiä enemmän tosissani.
Naimisiin meno ei välttämättä tarkoita sen enempää perheen perustamista, kuin mitä se toinen osapuoli uutta perhettä on. Minä menin 20-vuotiaana naimisiin ja olemme edelleen kahdestaan. Tämänkokoinen perhe riittää minulle.
N42
En ollut ehtinyt edes ajatella naimisiinmenoasioita, kun rakastuin tulisesti ja niinpä menimme naimisiin tuosta vaan, olin 19 ja sulhanen 21. Nyt on oltu yhdessä 42 vuotta ja edelleen valitsisimme heti toisemme. Se rakkaus ensisilmäyksellä on kestänyt. Ei kannata suunnitella mitään, elämä yllättää kuitenkin.
22v, kun se tuli ajankohtaiseseksi (eli esikoinen ilmoitti tulostaan hupsistakeikkaa). Se liitto on kestänyt ja kyseinen muksukin on jo tuon 22 (toivottavasti ei kuitenkaan suunnittele naimisiin menoa ihan vielä).
Ei minulla koskaan ollut mitään hääunelmia mutta mies oli sen verran vanhanaikainen sitten kuitenkin että halusi lapsen syntyvän avioliittoon.
Ennen 30 vuoden ikää ei pidä mennä naimisiin, joten 30-vuotiaana aloin miettiä.