Tunnetteko ketään, joka olisi edelleen työelämässä, vaikka ei olisi hankkinut pätevyyttä?
Missä ja mitä hän tekee? Esim. sairaalassa ja siivoaa.
Miten hän onnistunut välttämään pakkokoulutukset?
Kommentit (7)
Mun isä, on ollut peruskoulu pohjalla samassa lafkassa yli 30vuotta.
Tiedän ainakin yhden, joka on vakituisessa työssä insinöörinimikkeellä, vaikka insinööriopintoja ei koskaan saanut loppuun asti suoritettua.
Puutarhahommissa todella harvalla on puutarhurin perustutkintoa. Eikä sitä siellä tarvitsekkaan kuin yleiseen pätemiseen, mikä tosin menee vähän hukkaan kun työskentelee täysin kouluttamattomien aikuisten ja 16-vuotiaiden kesätyöntekijöiden kanssa.
Lukiotytöt kaupan kassalla eläkkeelle asti.
On meillä firmassa joitakin. Ovat käytännössä tällaisia tapauksia, joilla puuttuu maisterin tutkinnosta gradu ja mahdollisesti joitain kursseja. Gradun tekeminen on jäänyt, kun työelämä on vienyt jo opiskeluaikana. Meillä ei ole mitään muodollisia pätevyysvaatimuksia, käytännössä edellytetään maisteritason tutkintoa tai vastaavaa osaamista pohjakoulutukseksi.
Minä tunnen parikin kansakoulupohjalla valtion virastossa työskentelevää, tosin ovat kohta jäämässä eläkkeelle. Työskentelevät taloushallinnon vaativissa töissä. He ovat oppineet työn tekemällä ja tietenkin työnantajan järjestämillä kursseilla. Tällaisissa tapauksissa ei mielestäni millään tutkinnoilla ole merkitystä, ovat varmasti pätevämpiä kuin juuri koulusta valmistuneet. Koulutushan on pohja ammattitaidolle, joka karttuu työtä tekemällä ja tietoa päivittämällä. Itse työskentelen samassa puljussa mutta en heidän hommiaan osaisi kuin ehkä osaksi. Minulla on korkeampi koulutus.
Pätevyyden voi aika moneen ammattiin hankkia näyttötutkinnölla työn ohessa.