Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiusaajamuijat nelikymppisinä
02.03.2018 |
Millaisia ovat teidän yläasteella ja lukiossa tuntemat kiusaajatytöt nyt kun aikaa on vierähtänyt +20 vuotta?
Tunnen naisia, jotka ovat itsekkäitä, piikikkäitä, ilkeitä, pomottavia, perfektionisteja ja just sen vuoksi pirttihirmuja, eronneita tai vanhojapiikoja jne.
Usein mietin millaisia he ovat olleet nuorina koulussa. Minua kiusasi koulussa kolmen tytön jengi, jotka kaikki ovat nyt juuri tuollaisia, kohta kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Ajatuksia tästä?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Johtajan asemassa, alansa huippuosaaja. Säälin hänen sieluttomuuttaan.
Oikein! Sielu on tärkeä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon niin onnellinen, että tajusin tämän, koska nyt mulla on jotain mitä sanoa, jos äiti soittaa mulle. Eihän hän voi syyttää mua siitä, että koitan toimia juuri niin kuin hän on opettanut mulle.
2
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan, että mun äitini kohtelee mua niin kuin mä haluan itseäni kohdeltavan, onko se jotenkin väärin?
Niin. Mä haluan näin. Minusta mulla on oikeus vaatia häntä kohtelemaan minua kuten MÄ HALUAN, eikä tavoilla, joilla hän itse kohtelee, koska ne satuttavat. Olen sanonut tästä hänelle sata kertaa, eikä se vain tunnu menevän perille. Silti äiti on sanonut minulle, että on minun vikani, ellen tule hänen kanssaan toimeen. Kumpi meistä on oikeassa? Eihän äitini saisi loukata minua.
En minäkään kohtele toisia jääräpäisesti niin kuin itse haluan, vaan koitan kohdella siten, kuin toinen toivoo.
Minä halusin säilyttää äitiini välit, se oli mielestäni tässä HÄN , joka ei niistä meidän väleistämme piitannut, eikä ilmeisesti tyttärestäänkään, eikä tule toimeen MINUN kanssani. Vaikka äitini kääntää koko asetelman täysin päälaelleen ja syyttelee minua, kun vaadin häneltä asioita ja itseni kohtelemista kuten mä haluan. Eli ettei arvostele ja puutu myöskään asioihini väärällä tavalla, jos en ole kysynyt.
Eikä tarvitse ojennella mistään asioista minua, koska ne eivät liity HÄNEN kohtelemiseensa kuitenkaan.
Niin olitko sinä nyt sellainen kiusaajamuija?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan, että mun äitini kohtelee mua niin kuin mä haluan itseäni kohdeltavan, onko se jotenkin väärin?
Niin. Mä haluan näin. Minusta mulla on oikeus vaatia häntä kohtelemaan minua kuten MÄ HALUAN, eikä tavoilla, joilla hän itse kohtelee, koska ne satuttavat. Olen sanonut tästä hänelle sata kertaa, eikä se vain tunnu menevän perille. Silti äiti on sanonut minulle, että on minun vikani, ellen tule hänen kanssaan toimeen. Kumpi meistä on oikeassa? Eihän äitini saisi loukata minua.
En minäkään kohtele toisia jääräpäisesti niin kuin itse haluan, vaan koitan kohdella siten, kuin toinen toivoo.
Minä halusin säilyttää äitiini välit, se oli mielestäni tässä HÄN , joka ei niistä meidän väleistämme piitannut, eikä ilmeisesti tyttärestäänkään, eikä tule toimeen MINUN kanssani. Vaikka äitini kääntää koko asetelman täysin päälaelleen ja syyttelee minua, kun vaadin häneltä asioita ja itseni kohtelemista kuten mä haluan. Eli ettei arvostele ja puutu myöskään asioihini väärällä tavalla, jos en ole kysynyt.
Eikä tarvitse ojennella mistään asioista minua, koska ne eivät liity HÄNEN kohtelemiseensa kuitenkaan.Niin olitko sinä nyt sellainen kiusaajamuija?
En, eikä äitikään ole nelikymppinen enää. Arvelin vain, että samat, joille halusin tuon sanoa, avaavat tämän ketjun ehkä.
En tiedä, koska en tuhlaa aikaa heidän miettimiseensä, saati että selvittelisin tämän hetkisiä elämäntilanteita.
Toivottavasti ovat viisastuneet, muuta ajatusta heistä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän myös näitä kiusaajia, jotka ovat nyt yh-äitejä. Se on jännä, miten jo yläasteella alkoi selvästi erottua "aines", joista tuli juuri näitä itsekkäitä, ilkeitä, inhottavia ihmisiä. Heillä ei ole oikeita ystävyyssuhteita, vain pelkkiä toisia katkeroituneita samanlaisia tapauksia kavereinaan. Haukkuvat sitten muita ja varmaan toisiaankin. Ei tosiaan käy kateeksi heidän pienisieluisuutensa ja yksinäisyytensä. Eivät tiedä oikeasta onnesta ja ystävyydestä mitään.
Menestyneitä. Komeita miehiä ja kauniita lapsia. Matkustelevat, viettävät familytimeä, mulla ei ole mitään. Tai on lemmikki. Mutta ei miestä tai lapsia. Kusipäät saa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös näitä kiusaajia, jotka ovat nyt yh-äitejä. Se on jännä, miten jo yläasteella alkoi selvästi erottua "aines", joista tuli juuri näitä itsekkäitä, ilkeitä, inhottavia ihmisiä. Heillä ei ole oikeita ystävyyssuhteita, vain pelkkiä toisia katkeroituneita samanlaisia tapauksia kavereinaan. Haukkuvat sitten muita ja varmaan toisiaankin. Ei tosiaan käy kateeksi heidän pienisieluisuutensa ja yksinäisyytensä. Eivät tiedä oikeasta onnesta ja ystävyydestä mitään.
Mun kokemuksen mukaan näillä nimenomaan riittää ystäviä...
Häiriintyneitä ja mielenvikaisia, mt-ongelmaisia, persoonallisuushäiriöisiä työpaikan ilmapiirin myrkyttäjiä... Näitä on nähty ja näiden sieluttomien ihmisten takaa löytyy perseelleen mennyt elämä tai mies pettänyt ja löytänyt nuoremman ja kauniimman naisen tuon katkeraa myrkkyä juoneen ämmän tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajat jatkaa kiusaamista töissä, päiväkotien vanhempainilloissa, joissa heidän omat kullannuput saavat synninpäästön kiusaajan roolista, liikenteessä.....Kiusaaja maksaa vasta seuraavassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös näitä kiusaajia, jotka ovat nyt yh-äitejä. Se on jännä, miten jo yläasteella alkoi selvästi erottua "aines", joista tuli juuri näitä itsekkäitä, ilkeitä, inhottavia ihmisiä. Heillä ei ole oikeita ystävyyssuhteita, vain pelkkiä toisia katkeroituneita samanlaisia tapauksia kavereinaan. Haukkuvat sitten muita ja varmaan toisiaankin. Ei tosiaan käy kateeksi heidän pienisieluisuutensa ja yksinäisyytensä. Eivät tiedä oikeasta onnesta ja ystävyydestä mitään.
Mun kokemuksen mukaan näillä nimenomaan riittää ystäviä...
Tiedän muutamia tapauksia, joilla tosiaan on "ystäviä", mutta se on lähinnä pintaliitoa, ei oikeaa ystävyyttä. Ei kukaan näiden inhottavuuksien puolesta oikeasti tekisi mitään sankarillista, kuten toisi kotiin lääkkeitä, jos sattuu olemaan kipeänä. Näiden pitää laumautua keskenään, mutta se aito tunne puuttuu, eivät varmasti pysty olemaan aidosti onnellisia, jos toinen on vaikka voittanut lotossa tai jossain kilpailussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös näitä kiusaajia, jotka ovat nyt yh-äitejä. Se on jännä, miten jo yläasteella alkoi selvästi erottua "aines", joista tuli juuri näitä itsekkäitä, ilkeitä, inhottavia ihmisiä. Heillä ei ole oikeita ystävyyssuhteita, vain pelkkiä toisia katkeroituneita samanlaisia tapauksia kavereinaan. Haukkuvat sitten muita ja varmaan toisiaankin. Ei tosiaan käy kateeksi heidän pienisieluisuutensa ja yksinäisyytensä. Eivät tiedä oikeasta onnesta ja ystävyydestä mitään.
Mun kokemuksen mukaan näillä nimenomaan riittää ystäviä...
Tiedän muutamia tapauksia, joilla tosiaan on "ystäviä", mutta se on lähinnä pintaliitoa, ei oikeaa ystävyyttä. Ei kukaan näiden inhottavuuksien puolesta oikeasti tekisi mitään sankarillista, kuten toisi kotiin lääkkeitä, jos sattuu olemaan kipeänä. Näiden pitää laumautua keskenään, mutta se aito tunne puuttuu, eivät varmasti pysty olemaan aidosti onnellisia, jos toinen on vaikka voittanut lotossa tai jossain kilpailussa.
Mikä sä olet toisten ystävyyksiä arvostelemaan? En minä ainakaan halua ristikseni muiden murheita, mulla on aivan tarpeeksi omissanikin ja osaan kyllä iloita muiden onnesta, ellei juuri se kaikki puutu itseltäni eikä ole toivoakaan saada samaa. Eipä se varmaan silti lottovoittajan iloa sumenna.
He jatkavat kiusaamista aikuisenakin. Eräs on yläkoulussa opettajana ja hänen huviaan on nöyryyttää ja noista ujoja ja hiljaisia tyttöoppilaita. Sadistinen p*skiainen yhä.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He jatkavat kiusaamista aikuisenakin. Eräs on yläkoulussa opettajana ja hänen huviaan on nöyryyttää ja noista ujoja ja hiljaisia tyttöoppilaita. Sadistinen p*skiainen yhä.
.
Niin ja pari samanhenkistä ystävää työkavereista. Yhdessä haukkuvat näitä oppilaita ja heidän vanhempiaan.
Huhuh miten tunteikasta keskustelua. :DD
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan, että mun äitini kohtelee mua niin kuin mä haluan itseäni kohdeltavan, onko se jotenkin väärin?
Niin. Mä haluan näin. Minusta mulla on oikeus vaatia häntä kohtelemaan minua kuten MÄ HALUAN, eikä tavoilla, joilla hän itse kohtelee, koska ne satuttavat. Olen sanonut tästä hänelle sata kertaa, eikä se vain tunnu menevän perille. Silti äiti on sanonut minulle, että on minun vikani, ellen tule hänen kanssaan toimeen. Kumpi meistä on oikeassa? Eihän äitini saisi loukata minua.
En minäkään kohtele toisia jääräpäisesti niin kuin itse haluan, vaan koitan kohdella siten, kuin toinen toivoo.
Minä halusin säilyttää äitiini välit, se oli mielestäni tässä HÄN , joka ei niistä meidän väleistämme piitannut, eikä ilmeisesti tyttärestäänkään, eikä tule toimeen MINUN kanssani. Vaikka äitini kääntää koko asetelman täysin päälaelleen ja syyttelee minua, kun vaadin häneltä asioita ja itseni kohtelemista kuten mä haluan. Eli ettei arvostele ja puutu myöskään asioihini väärällä tavalla, jos en ole kysynyt.
Eikä tarvitse ojennella mistään asioista minua, koska ne eivät liity HÄNEN kohtelemiseensa kuitenkaan.
Äiti, äiti, äitiäitiäiti... Oletko sinä 3-vuotias?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös näitä kiusaajia, jotka ovat nyt yh-äitejä. Se on jännä, miten jo yläasteella alkoi selvästi erottua "aines", joista tuli juuri näitä itsekkäitä, ilkeitä, inhottavia ihmisiä. Heillä ei ole oikeita ystävyyssuhteita, vain pelkkiä toisia katkeroituneita samanlaisia tapauksia kavereinaan. Haukkuvat sitten muita ja varmaan toisiaankin. Ei tosiaan käy kateeksi heidän pienisieluisuutensa ja yksinäisyytensä. Eivät tiedä oikeasta onnesta ja ystävyydestä mitään.
Mun kokemuksen mukaan näillä nimenomaan riittää ystäviä...
Tiedän muutamia tapauksia, joilla tosiaan on "ystäviä", mutta se on lähinnä pintaliitoa, ei oikeaa ystävyyttä. Ei kukaan näiden inhottavuuksien puolesta oikeasti tekisi mitään sankarillista, kuten toisi kotiin lääkkeitä, jos sattuu olemaan kipeänä. Näiden pitää laumautua keskenään, mutta se aito tunne puuttuu, eivät varmasti pysty olemaan aidosti onnellisia, jos toinen on vaikka voittanut lotossa tai jossain kilpailussa.
Sitäpaitsi tuollaisilla ihmisillä on luultavasti huonoja kokemuksia läheisistä ihmissuhteista kotoaan, mikä tekee heidän arvostelemisensa sinulta kuin löisit puukon navan alle, hyvät ihmissuhteet lahjana saanut arvostelemassa huonot eväät saaneita. Siitä vaan jos sillä lailla uskot omaan hyvyyteesi.
Olen nähnyt karman lain toteutuvan monesti näille kiusaajille ja saan aina suurta tyydytystä, kun kiusaaja vihdoin saa maksaa tavalla tai toisella... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan, että mun äitini kohtelee mua niin kuin mä haluan itseäni kohdeltavan, onko se jotenkin väärin?
Niin. Mä haluan näin. Minusta mulla on oikeus vaatia häntä kohtelemaan minua kuten MÄ HALUAN, eikä tavoilla, joilla hän itse kohtelee, koska ne satuttavat. Olen sanonut tästä hänelle sata kertaa, eikä se vain tunnu menevän perille. Silti äiti on sanonut minulle, että on minun vikani, ellen tule hänen kanssaan toimeen. Kumpi meistä on oikeassa? Eihän äitini saisi loukata minua.
En minäkään kohtele toisia jääräpäisesti niin kuin itse haluan, vaan koitan kohdella siten, kuin toinen toivoo.
Minä halusin säilyttää äitiini välit, se oli mielestäni tässä HÄN , joka ei niistä meidän väleistämme piitannut, eikä ilmeisesti tyttärestäänkään, eikä tule toimeen MINUN kanssani. Vaikka äitini kääntää koko asetelman täysin päälaelleen ja syyttelee minua, kun vaadin häneltä asioita ja itseni kohtelemista kuten mä haluan. Eli ettei arvostele ja puutu myöskään asioihini väärällä tavalla, jos en ole kysynyt.
Eikä tarvitse ojennella mistään asioista minua, koska ne eivät liity HÄNEN kohtelemiseensa kuitenkaan.Äiti, äiti, äitiäitiäiti... Oletko sinä 3-vuotias?
Eikö sulla ole ollut äitiä?
Alue: Aihe vapaa
Johtajan asemassa, alansa huippuosaaja. Säälin hänen sieluttomuuttaan.