Lue keskustelun säännöt.
Anteeksiantamisen kyky on jalo taito
27.02.2018 |
Mitä enemmän kykenee antamaan anteeksi lähimmäisilleen törkeitäkin tekoja, niin sitä vähemmän jää mahdollisuutta siihen, että toisten tekemä paha kykenisi suistamaan ihmisen omaa elämää raiteiltaan.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä. Aito anteeksi antaminen on voimavara. Kaikista surullisinta on katkeroituneet ihmiset. Sisarukset voi olla riidoissa ja puhelakossa vuosikymmeniä kun kumpikaan ei kykene antamaan anteeksi.
Anteeksianto on tekopyhää jeesustelua. Jokainen kantaa hyvät ja huonot tekonsa hautaan asti. Hyväksytään vain tosiasiat tai sitten ei.
Olen samaa mieltä. Anteeksiantaminen on kykyä myös päästää asioista irti, kaikkea ei voi hallita. Kipeiden asioiden hyväksyntä, että näin tapahtui elämässäni, eikä kaikki ole omaa/toisen syytä.
Ihmiset satuttavat omaa pienuuttaan, haavoittuvaisuuttaan, tai keskenkasvuisuuttaan, epäkypsyytään, keskeneräisyyttään.
Kypsä, tasapainoinen, sydämellinen ihminen on hyväntahtoinen eikä koe tarvetta satuttaa muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto on tekopyhää jeesustelua. Jokainen kantaa hyvät ja huonot tekonsa hautaan asti. Hyväksytään vain tosiasiat tai sitten ei.
En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Joku ihminen satuttaa sinua ilkeilyllä, pitäisikö tästä ikuisesti olla loukkaantunut? Kyllä ihmissuhteissa pitää pystyä anteeksiantoon toisinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Aito anteeksi antaminen on voimavara. Kaikista surullisinta on katkeroituneet ihmiset. Sisarukset voi olla riidoissa ja puhelakossa vuosikymmeniä kun kumpikaan ei kykene antamaan anteeksi.
Ei asiat ole noin yksioikoisia. Kyllä minä esm. olen kaikesta huolimatta antanut anteeksi veljelleni joka tuomitsi minut tyyliin homoseksuaaliuteni vuoksi. Hän ei ole kuitenkaan esittänyt minulle mitään katumuksen tai anteeksi pyynnön merkkejä.
Olen siis vilpittömästi antanut anteeksi. Mutta en halua enää olla tekemisissä hänen kanssaan. Miksikö?
Minun ei ole mikään pakko. Miksi tuhoaisin oman
hyvinvointini sen vuoksi että voin olla "hyvää pataa" henkilön kanssa joka ei tajua tehneensä väärin.
Vaikka hän pyytäisikin anteeksi niin tekemätöntä ei saa tekemättömäksi.
Kyse ei ole katkeruudesta. Omatpahan korttinsa valitsi näyttää ja valitsi
näyttää ne vielä niin että totuus hänen ajatusmaailmasta laajemminkin erillaisista ihmisistä paljastui.
Todella on helpompi antaa anteeksi kun ei joudu ylivoimaiseen tilanteeseen kun on kärsinyt jonkun takia, joka koko ajan kiukussa kuin pistetty sika. Joten ei tekemisissä niin sitten antaa anteeksi.
Tai mistä tiedän jos joku on tarpeeksi uskovainen voisi olla väleissäkin.
Jumala ei liene tarkoittanut kokoaikaista tunnekuohua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksiantaminen voi myös tarkoittaa sitä, että päästää irti anteeksiannettavasta. Elämä jatkuu.
Toisin sanoen vääryyttä tehneitä paskoja ei tarvitse syyttömän kärsiä yhtään enempää.
Ei minulla ole tullut eteeni tilannetta, josta pitäisi alkaa skitsoamaan tai anteeksiantoja miettimään. En ole sellainen ihminen, että jaksaisin murehtia mitään turhuuksia ja ehkä olen myös nämä reilut 40 vuotta päässyt helpolla. Tiedä häntä, mutta hyvin olen pärjännyt näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Aito anteeksi antaminen on voimavara. Kaikista surullisinta on katkeroituneet ihmiset. Sisarukset voi olla riidoissa ja puhelakossa vuosikymmeniä kun kumpikaan ei kykene antamaan anteeksi.
Se anteeksi antaminen vaatii myös sen toisen osapuolen olevan pahoillaan. Ei voi antaa anteeksi, ellei toinen pyydä anteeksi ja kadu tekojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto on tekopyhää jeesustelua. Jokainen kantaa hyvät ja huonot tekonsa hautaan asti. Hyväksytään vain tosiasiat tai sitten ei.
En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Joku ihminen satuttaa sinua ilkeilyllä, pitäisikö tästä ikuisesti olla loukkaantunut? Kyllä ihmissuhteissa pitää pystyä anteeksiantoon toisinaan.
Itsekin sanot, että toisinaan. Ei siis aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeruus vanhentaa ja sairastuttaa. Myös itselle pitää osata antaa anteeksi ja olla armollinen. Se voi olla tosi vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto on tekopyhää jeesustelua. Jokainen kantaa hyvät ja huonot tekonsa hautaan asti. Hyväksytään vain tosiasiat tai sitten ei.
En ymmärrä tätä ajattelutapaa. Joku ihminen satuttaa sinua ilkeilyllä, pitäisikö tästä ikuisesti olla loukkaantunut? Kyllä ihmissuhteissa pitää pystyä anteeksiantoon toisinaan.
Anteeksiantoko pyyhkii tehdyn tekemättömäksi. Kamala ajattelutapa. Täytyy osata suhteuttaa, täytyy olla tilannetajua.
Minä ilkeilen suutuspäissäni, vaikka muuten olen kiltti ja se on osa luonnettani. Enkä halua kenenkään antavan anteeksi. Kannan luonteeni loppuun asti. Minullekin ilkeillään, mutta seuraavana päivänä osaan suhteuttaa tilanteen osana normaalia elämää.
Mistä kumpuaa ajatus, että pitäisi olla ikuisesti loukkaantunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kosto on parasta kylmänä tarjoiltuna!
Sieltä olisi jo hyvä aika pyytää anteeksi!