Hehkutetaan (omia tai bonus-) lapsiamme ihan luvan kanssa!

Ei kenenkään elämä lasten kanssa ole täysin ongelmatonta, mutta varmasti jokaisen elämässä ne lapset ovat tuoneet mukanaan jotain hyvääkin. tehdäänkö siis ketju, jossa kehutaan vuolaasti lastemme hyvillä ominaisuuksilla?

Oma tyttöni on nyt 1,5 vuotias ja melkoinen sisupussi. Vastapainoksi kiukkukohtauksille hän on maailman hellin ihminen mitä tulee leluihin, muihin ihmisiin ja eläimiin. Viimeksi tänään hän pallutti lelukoiraa, halasi sitä ja keinutti kaulakuoppaa vasten "Awwww". Oikeisiin koiriin hän suhtautuu ihastuttavalla hellyydellä ja hän silittää (tietenkin omistajan luvalla) aivan haltioissaan koiria ja koskettelee varovasti turkkia kuitenkaan ikinä lyömättä, nipistelemättä tai tekemättä muutakaan pahaa. Yleensä valtaosa koirista vielä suhtautuu lapseeni ilahduttavan lempeästi.
Lisäksi lapseni leikkii todella nätisti kaikilla tavaroillaan, ei riko, revi tai pure hajalle. Hän saattaa joskus olla poskettoman kiinnostunut minun tai isänsä tavaroista, mutta hetken tutkimisen jälkeen hän yleensä palauttaa ne tuomalla ne takaisin tai laittamalla sinne mistä on ottanutkin ne. Hän löysi vuoden ikäisenä kirkkaan värisen penaalin, ja hän ihaili sitä useana iltana ennen kuin kiintiö tuli täyteen. Kun kynäkoteloa oli ihailtu riittävästi, hän toi sen minulle takaisin ja vaikka sanoin, ettei äiti tarvitse sitä, saat pitää sen, niin silti lapseni palautti sen aina uudelleen. Olen hämmästynyt, koska luulin että jokainen lapsi on syntyjään täydellinen täystuho.
Muut, hehkuttakaa takaisin!