Nuoret naiset ovat turhan toiveikkaita kyvystään saada lapsia vielä vanhempanakin

Iästä ja sen mukanaan tuomasta hedelmättömyydestä ei puhuta tarpeeksi.

Tai sitten ei. Sain ekani 33v, tokan 35v ja kolkin 38v. Kaikilla kerroilla tulin raskaaksi ekasta laakista. Jokainen tulkoon äidiksi silloin, kun itse haluavat, eivät silloin kun se biologisesti on todennäköistä eli alle 20-vuotiaana. Jopa olisin ollut tyhmä äiti silloin! Ja jos ei tule lasta biologisesti, on muitakin ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Iästä ja sen mukanaan tuomasta hedelmättömyydestä ei puhuta tarpeeksi.

Nuorille naisille ei haluta pahaa mieltä, siksi heitä kannustetaan turhaan toiveikkuuteen, jonka seurauksena tulee pahoja pettymyksiä myöhemmin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Iästä ja sen mukanaan tuomasta hedelmättömyydestä ei puhuta tarpeeksi.

Ai ei? Ihan jatkuvalla syötöllä saa lukea/kuulla aiheesta eri medioista.

Suurimmalla osalla EI kuitenkaan ole ongelmia siinä vaiheessa kun lapsia halutaan. Hedelmättömyys on edelleen pienen vähemmistön ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iästä ja sen mukanaan tuomasta hedelmättömyydestä ei puhuta tarpeeksi.

Ai ei? Ihan jatkuvalla syötöllä saa lukea/kuulla aiheesta eri medioista.

Nuoret naiset eivät seuraa samaa valtamediaa kuin me muut, vaan omia nuorten naisten medioitaan, joissa ei puhuta elämän karuista tosiasioista, vaan lillutaan unelmahötössä, jossa on vain kauniita vaaleanpunaisia ihania asioita.

Miestenkin hedelmällisyys heikkenee iän myötä.

"Naisten oikea ensisynnytysikä on kestopuheenaihe. Koska todennäköisyys tulla raskaaksi heikkenee iän karttuessa, muistutetaan jatkuvasti siitä, että lapsia pitäisi hankkia aikaisemmin.

Myös hedelmällisyysongelmissa katse kohdistuu helposti naiseen, vaikka syy voi olla yhtä lailla miehessä.

– Karkeasti arvioiden syy hedelmättömyyteen löytyy kolmasosassa tapauksista naisesta, kolmasosassa miehestä ja kolmasosassa molemmista, Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari sanoo.

Miksi hedelmällisyysongelmia ratkottaessa painopiste sitten on naisissa? Topparin mukaan naisten taudit ja synnytysoppi on oma erikoisalansa, jolla on pitkä perinne. Miehistä johtuvaa hedelmättömyyttä taas on alettu laajasti tutkia vasta 1970-luvulla.

Andrologia, joka erikoistuu miesten sukupuolielinten ongelmien ja urologisten sairauksien hoitoon, on alana yhä varsin tuntematon.

– Esimerkiksi Saksassa miesten hedelmättömyyttä tutkineet ovat olleet perinteisesti ihotauti- tai sisätautilääkäreitä sekä urologeja, mutta ei gynekologeja. Suomessa puolestaan muutamat gynekologit ovat huolehtineet myös andrologiasta. Mutta vaikka gynekologeja on paljon, monin paikoin andrologiaan perehtyneitä ei ole lainkaan. Pohjoismaissa andrologian tilanne on kuitenkin selvästi parempi kuin monessa muussa maassa.

Ikä vaikuttaa hedelmöityshoidoissa varhaisen keskenmenon riskiin.  Jos nainen on 45 vuotta täyttänyt, hänen on hyvin vaikea saada lasta enää millään keinoin. Sen sijaan 35–45-vuotiaalla hedelmällisyys heikkenee nopeasti iän myötä, mutta lapsensaanti voi onnistua hyvin ihan luonnostaan, Toppari muistuttaa.

Isänkin iällä on merkittävä vaikutus koeputkihedelmöityksen onnistumiseen. Brittilehti Guardian kertoi heinäkuussa amerikkalaistutkimuksesta, jossa todettiin, että isän iällä on merkitystä etenkin kun nainen on nuorempi.

Alle 30-vuotiailla naisilla, joilla oli 30–35-vuotias kumppani, oli 73 prosentin mahdollisuus synnyttää elävä lapsi. Kun isä oli ikäluokassa 40–42, putosi onnistumisprosentti 46:een."

No en minäkään parikymppisenä lapsia halunnut. Oma itsenäinen elämä oli vasta alussa, opinnot myös, siinäkö olisi pitänyt ruveta lapsia pykäämään? Poikaystävä oli, mutta eipä hänkään lapsia siinä vaiheessa halunnut. Jo silloin oli selvää, että ensin pitää hankkia koulutus ja työpaikka, parisuhde pitää olla vakiintunut ja asuntoasiatkin kunnossa, noiden järjestämiseen meni aikaa. Minusta on ihme, että joku ylipäätään lapsia enää haluaa, naisia kun lyödään tuon lapsiasian kanssa kuin vierasta sikaa ja aina nainen tekee väärin.

Niin, no eikös 30v. ole semmoinen raja tavallaan, sen yli kun menee, niin sitten on vaikeampaa.

Maailma on vähän erilainen kuin vielä 50-luvulla. Silloin suurin osa kansasta pääsi kansakoulusta, hommasi töitä ja kun esiaviolliset suhteet oli aika paheksuttuja, ja ehkäisyvälineitä ei ollut mutta himoja oli,  ja aborttikin oli aika laiton toimenpide, niin sitten mentiin nuorina naimisiin tai pamahdettiin paksuksi ja mentiin naimisiin. Lapset saatiin siis nuorina.

Nyt on mahdollisuus järjestellä elämäänsä ja opiskella, ja se vaikuttaa lapsensaantiin. Eikä naimisiin ole yhteiskunnallista pakkoa mennä. Lastensaantia voi lykätä.

Maapallon väestönkasvulle tekisi yleisesti ottaen ihan hyvää, mitä useampi nainen pääsisi koulutuksen ja ehkäisyn piiriin pois miesten määräilyn alta.

Hohhoijaa. Olen nyt 45 ja ystäväpiirissäni kaikki tekivät lapset yli 33-vuotiaana, yksi taisi olla 42 ja naapuripariskunnalle tuli kaksoset 47-vuotiaana ja ne olivat ensimmäiset lapset. Se on ihan yksilökohtaista. Toiset eivät saa edes 20-vuotiaana lapsia.

Olen saanut nuorimmaisen 41v ja todennut että mitä vanhempi ja lihavampi olen ollut, niin sitä paremmin on täpännyt. Välillä jopa hormonikierukan aikanakin.

Silloin ei ainakaan voi olla muuta kun toiveikas, jos ei lapsenhankinta nuorempana tule kysymykseen puuttuvan partenerin takia :D

Vai niin. Olen mieheni kanssa täysin tietoinen siitä, että lykkääminen voi aiheuttaa sen, ettei lapsia enää myöhemmin tulekaan. Työskentrlen jollain tavalla lastensuojelun parissa ja olen nähnyt ne seuraukset, mitä tulee siitä, kun vanhemmiksi kelpaamattomat hommaavat lapsia vieläpä täysin väärään aikaan. Mielummin olen lapseton kun kärsin siitä, että olen antanut ihan paskat eväät omalle lapselleni elämää varten ja pilannut hänen lapsuutensa.

Yritämme lapsia vasta sitten, kun koemme, että elämä on riittävän hyvässä tasapainossa ja olemme itsekin riittävän vahvoja kestämään vanhemmuuden haasteet.

Tottakai se on yksilöllistä, mutta ei se muuta sitä faktaa, että keskimääräisesti tutkimusten mukaan lasten saanti vaikeutuu, kun ikää tulee lisää. Eli jos joku tulee sanomaan, että minä poltin tupakkaa ja elin 92-vuotiaaksi, niin siitä voitaisiin päätellä, että tupakoivat eivät siis ole vaarassa kuolla nuorempina.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Olen nyt 45 ja ystäväpiirissäni kaikki tekivät lapset yli 33-vuotiaana, yksi taisi olla 42 ja naapuripariskunnalle tuli kaksoset 47-vuotiaana ja ne olivat ensimmäiset lapset. Se on ihan yksilökohtaista. Toiset eivät saa edes 20-vuotiaana lapsia.

Hohhoijaa vaan. 65vee ja odottaa, että lasten teini-ikä loppuisi. Ei käy kateeksi.

Itse sain esikoiseni juuri 39v. täyttäneenä. Kyseessä oli ns. luomuraskaus, mutta yritystä se vaati kyllä melkein 2 vuotta. En tiedä, olisiko nuorena ollut helpompaa, mutta mulla ei ollut sopivaa isäkandidaattia aiemmin.

Omassa tuttavapiirissä/sukulaisissa ei ole ketään, joka ei olisi lapsia saanut 30+ (tai jopa 40+, jos ovat halunneet). Muutama pariskunta on, joille lapsen saaminen on ollut vaikeaa, mutta se ei siis ole ollut iästä kiinni. Aloittivat yrittämisen alle kolmekymppisinä, mutta eivät tulleet raskaaksi tai raskaudet päättyivät jo alussa keskenmenoon. Heitäkin sitten lähellä neljääkymppiä onnesti.

Tässä on myös se harha että monet hedelmättömät ovat kokeilleet vuosia ennen hoitoihin hakeutumista. Ihan yhtä hedelmättömiä he olivat esim. silloin alle 30-vuotiaina aloittaessaan mutta heidät tilastoidaan hedelmällisyysongelmaisiksi vasta kun hakeutuvat hoitoihin esim. 35 vuotta täytettyään.

Ainakin omassa ystäväpiirissä parit ovat saaneet lapsia ihan normaalisti n. nelikymppisinä.

Minä taas en meinannut tulla raskaaksi edes 25v. joten ei se ikä ratkaise aina. Jos ei ole hedelmällinen nuorena niin ei ole sitä tietenkään vanhanakaan.