Lue keskustelun säännöt.
Olitko sukusi ensimmäinen ylioppilas?
24.02.2018 |
Jos olit niin piditkö saavutusta enemmän mahtavana vai nolona?
Kommentit (34)
Joo, olin. En pitänyt tuota minään. Lukioon menin vain koska ei löytynyt mitään mielenkiintoista alaa opiskeltavaksi. Eikä ole löytynyt vieläkään vaikka lukiosta on aikaa seitsemän vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Ensimmäinen ylioppilas taitaa olla jostain 1700-luvulta. Saksasta.
Minä en ollut mutta kaveri oli. Häntä se jotenkin nolotti kun hänen äitinsä hehkutti siitä. Kaikilla muilla meidän kaveriporukasta oli molemmat vanhemmat ylioppilaita ja aikaisempiakin sukupolvia oli kirjoittanut.
Taisin olla. En pidä mahtavana enkä nolona. En oikeastaan edes minään saavutuksena. Ylioppilaaksi nyt kirjoittaa kuka vaan jos haluaa. En arvosta sitä sinällään yhtään enempää kuin amista. Sehän on pelkkä yleissivistävä peruskoulun jatke, ei valmista yhtään mihinkään. Nykypäivänä valitsisin amiksen pohjaksi niin saisin jo siinä yhden ammatin parempia kesätöitä ajatellen ja lisäksi paremman pohjan alalta jonka opiskelua jatkaisin. En koe että lukiosta on ollut oikeastaan mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut. Aikaisemmissa sukupolvissa ei ole ylioppilaita, mutta vanhempi serkku ja kaksi pikkuserkkua olivat ennen minua. Ihan älykästä porukkaa, mutta siihen maailmanaikaan ei maalla leskiäideillä ollut mahdollisuutta kouluttaa lapsiaan, joten vasta me näiden lasten lapset ”pääsimme” kouluun.
En, mutta ensimmäinen korkeakouluun päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoisä taisi olla yo 1915 tai sinnepäin, isoäiti yo 1920
Äidin puolelta sukua oli. Isän puolelta oli toinen lakin saanut.
En edes ajatellut sitä asiaa, eikä siitä mitään isoa numeroa tehty. Lukion käyminen oli vain vähitellen tullut enemmän selvyydeksi jos ei jokin tietty ammatti vielä ollut mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, vaan toinen. Ja sain aina kuulla, miten olin huonompi kuin tuo ensimmäinen. Hän kun kirjoitti 6 ällää aikana ennen E-arvosanaa. Minä kirjoitun 4 ällää ja 2 eetä, ja sitä sitten surkuteltiin kovasti, kun serkku oli niin paljon parempi.
(Nuorille tiedoksi: L-arvosana jaettiin aikoinaan kahtia, niin että siitä tuli E ja L.)
Mitä suvulla tarkoitetaan.
Että varmasti tietää jonkun pikkuserkun serkun tekemiset?
Mutta näin alenevassa polvessa: isovanhemmat ja siitä eteenpäin, niin ovat lähes kaikki olleet ylioppilaita.
Mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpäs kun varmaan viimeinen. The way things are going.
En ollut, ainakin äitini on myös kirjoittanut, varmaan joku muukin. Serkuksista ja sisaruksista kyllä olin ensimmäinen, mutta eipä sillä mitään merkitystä ollut, en tainnut ajatella koko asiaa kuin vasta jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eka ja vika. Pieni duunarisuku. Oli kuitenkin jotenkin itsestään selvä asia. Ei sitä kummemmin hehkutettu mutta ei myöskään vähätelty.
Olin. Hävetti vähän kun isä oli siitä niin tohkeissaan.
Toki siinä oli takana se kun hän itse joutui aikoinaan jättämään koulut kesken oman isänsä kuoltua ja lähtemään töihin elättääkseen perheen, esikoinen kun oli.
En ollut. Isän vanhemmat ovat molemmat ylioppilaita, äidin vanhemmista en ole varma. Mutta vanhempani, minä ja kaksi veljeäni kävimme kaikki lukion.
Olin ja en.
Siis mun vanhemmat, vanhempien sisarukset (tai heidän vanhemmat) ei ole ylioppilaita, joten siinä mielessä kyllä.
Mut moni meistä, ketkä ollaan serkkuja keskenään, (siis saman perheen sisarusten lapsia), ollaan kirjoitettu ylioppilaaksi melkein kaikki, joten siinä mielessä en ole suvun eka ylioppilas.
En kokenut lukiota mitenkään vaikeana, vaikka opettajat varoitteli, että täytyy valmistautua sit lukemaan ja opiskelemaan paljon siellä.
Mun aikaan lukio suoritettiin aina kolmessa vuodessa, ja kirjoituksia ei voinut hajauttaa, tai ihan varma en ole että olisiko voinut jonkun aineen, jos kurssit oli käyty, kirjoittamaan jo syksyllä, mutta käytännössä kaikki suoritti kaikki kirjoitukset silloin keväällä.
Eli mun lukiossa olosta on jo aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin ja en.
Siis mun vanhemmat, vanhempien sisarukset (tai heidän vanhemmat) ei ole ylioppilaita, joten siinä mielessä kyllä.
Mut moni meistä, ketkä ollaan serkkuja keskenään, (siis saman perheen sisarusten lapsia), ollaan kirjoitettu ylioppilaaksi melkein kaikki, joten siinä mielessä en ole suvun eka ylioppilas.
En kokenut lukiota mitenkään vaikeana, vaikka opettajat varoitteli, että täytyy valmistautua sit lukemaan ja opiskelemaan paljon siellä.
Mun aikaan lukio suoritettiin aina kolmessa vuodessa, ja kirjoituksia ei voinut hajauttaa, tai ihan varma en ole että olisiko voinut jonkun aineen, jos kurssit oli käyty, kirjoittamaan jo syksyllä, mutta käytännössä kaikki suoritti kaikki kirjoitukset silloin keväällä.
Eli mun lukiossa olosta on jo aikaa.
Lisään vielä että mun mielestä oli loogista mennä lukioon yläasteen jälkeen, eikä vanhemat hössöttänyt, toki iloisia olivat kun sain lakin, mutta ei siinä mitään sen erikoisempaa hössötystä tai muuta, kun muutkin, mua vanhemmat serkut käyneet lukion.
Vierailija kirjoitti:
Jos olit niin piditkö saavutusta enemmän mahtavana vai nolona?
Olin ensimmäinen ylioppilas enkä jäänyt asiaa sen kummemmin pohtimaan koska jatkoin opintoja.
Lukioon menoani kyllä vastustettiin koko kylän voimalla koska se oli liian ”herraskaista” touhua. Minun olisi pitänyt mennä joko navettatöihin tai kylän tehtaalle töihin.
En. Sukuni eka ylioppilas on suorittanut tutkinnon erityisluvalla.