Lue keskustelun säännöt.
Olitko sukusi ensimmäinen ylioppilas?
24.02.2018 |
Jos olit niin piditkö saavutusta enemmän mahtavana vai nolona?
Kommentit (34)
Olin. Vuonna 2012...
Jotenkin kummasti olen myös suvun ensimmäinen, jolla ei ole ammatin ammattia opiskeltuna 25v mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin äidin suvun puolella ensimmäinen. Isän puolella yhden tädin 2 lasta ovat ylioppilaita, mutta muuten ei ole aiemmissa sukupolvissa.
En todellakaan.olen sukuni ensimmäinen joka EI OLE ylioppilas!
Olin kyllä, mutta ei kukaan siitä erityisesti ylpeillyt. Enkä minäkään, pääsiväthän kaikki kolmisenkymmentä luokkakaverianikin samaan aikaan ylioppilaiksi.
En. Pikaisella laskulla olin noin kahdeskymmenes
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Sen sijaan meinasin olla lähisuvun ensimmäinen joka tyytyy vain amiksen käymiseen ja jätti lukion kesken. TOsin lopulta pari vuotta kasvettuani kävin lukion loppuun amiksen jälkeen ja menin korkeakouluunkin.
Mun suvussani on jokainen isovanhemmistani ja heiän lapsistaan käyneet lukion ja yliopiston. ja melkein kaikilla heillä joku vaativa ala, erilaisia lääkäreitä ja muita vastaavia ovat. Kaikki serkkunikin ovat käyneet "tottakai" lukion ja sieltä korkeakouluun. Oli vanhemmilleni aikamoinen järkytys kun meinasin amikseen tyytyä, kovaa vastustusta herätti...
En ollut.
Molemmat vanhempani olivat ylioppilaita ja sittemmin maistereita.
Isoisäni äidin puolelta oli ylioppilas, muut eivät.
En pitänyt sitä saavutuksena, vaan normalina. Etappina kohti jotain muuta. Silleen että kiva kun juttu on nyt ohi, nyt sitten kohti yliopistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Se oli isoäitini vuonna 1928.
Samainen isoäiti oli sukumme ensimmäinen stadissa syntynyt. 1909.
Ja taisi myös olla ensimmäinen akateeminenkin.
Olin.
Tuntui luontevalta kun koulu sujui eikä esim amis kiinnostanut. Ja vanhemmat kaveritkin olivat jo lukiossa.
Ei tehty numeroa eikä tuntunut mitenkään erityiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen meidän sukuhaaran korkeiten koulutettu kahdella ammattitutkinnollani. Toisessa - siinä paremmassa haarassa on kaikki vähintään maistereita.
En ollut, ja lukio oli ainut vaihtoehto minulle aikoinaan. Lukion jälkeen tietysti yliopistoon. En voinut ajatella muita vaihtoehtoja, enkä edes vieläkään ymmärrä mihin olisin lähtenyt opiskelemaan ellen olisinut valinnut akateemista rataa.
Kaverini isä oli sukunsa ensimmäinen maisteri, kaikki muut olivat tohtoreita. Tämä isä oli ilmeisesti kapinallinen kun ei halunnut tutkijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta oma sukupolveni oli ensimmäinen, jossa ylioppilaaksi kirjoitettiin.
Nyt kun ajattelen olen kyllä toisen puolen serkuista ainoa ylioppilas. Pikkuserkuista en tiedä heitä en oikeastaan edes tunne.
En ollut. En ollut myöskään viimeinen. Mutta mielenkiintoista nähdä, että miten ylioppilaskirjoitukset ja lukio tulevaisuudessa kehittyy. - Viime vuosinahan sen on voinut käydä, melkein kaikki, jotka vain ovat halunneet. Enää tai siis viime vuosina ei ole myöskään edellytetty -Suomessa- sitä, että olisi suorittanut ensin lukion ja ylioppilaskirjoitukset ja olisi näin "lunastanut" ja osoittanut voivansa yliopistossa (/korkeakoulussa).- Kun sama oikeus ja mahdollisuus on myös kaikilla heillä, jotka ovat suorittaneet ammatillisen perustutkinnon. - Vain joillekin kärjistäen, tai yksinkertaistaen "poikien aloille" on voinut saada paikan jos tai kun on kirjoittanut "tarpeekis hyvät" arvosanat ylppäreissä. Kaikki muut ovat joutuneet osallistumaan pääsykokeisiin. - Tosin ylioppilaiden valintaa on suosittu niin, että he saavat yleisesti melkein jokaiseen haku korkeakoulu /yliopisto paikkaan lisäpisteitä ylppäreistä ja voivat tulla valituksi ns. ylioppilaskiintiöstä kun taas ammattikouluista valmistuneet joutuvat tai voivat tulla valituksi yleisesti "vain" pääsykoekiintiöstä. Tiedä sitte kuinka paljon ammattikoululaisia olisi enemmän tai vähemmänkorkeakouluissa / yliopistoissa, jos kaikki valittaisiin vain pääsykokeissa menestyneimpien joukosta. Tai jos paikat jaettaisiin vain ylppäreiden perusteella,
En ollut, äitini oli (vuonna 1970).