Hyvä Iivo ja pohdintaa aiheesta Niskaset :)
Mahtava hiihto Iivolta, samalla mietin koko lahjakasta sisaruskatrasta. Millä eväillä kasvatetaan kaksi huippuhiihtäjää (ja ilmeisesti pikkusiskokin hiihtää) sekä menestyvä muotisuunnittelija? Peritäänkö lahjakkuus ja pitkäjänteisyys ja kunnianhimo geeneissä vai/ja ruokkiiko sitä tietynlainen kasvuympäristö ja kasvatus? Onko jossain vanhempien haastattelua jossa olisi näitä pohdittu?
Kommentit (41)
Juuri oli Hesarissa vanhempien haastattelu. Lue sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mahtava hiihto Iivolta, samalla mietin koko lahjakasta sisaruskatrasta. Millä eväillä kasvatetaan kaksi huippuhiihtäjää (ja ilmeisesti pikkusiskokin hiihtää) sekä menestyvä muotisuunnittelija? Peritäänkö lahjakkuus ja pitkäjänteisyys ja kunnianhimo geeneissä vai/ja ruokkiiko sitä tietynlainen kasvuympäristö ja kasvatus? Onko jossain vanhempien haastattelua jossa olisi näitä pohdittu?
Eiköhän tuo ole sekä että.
Itse haluaisin ehkä sittenkin kasvattaa vain onnellisia ja rentoja tyyppejä. Tuollainen ainainen menestyksen jahtaaminen ei ole ehkä kuitenkaan järkevin tapa elää.
Iivo oli ainakin harjoitellut ihan tasapäisesti jo yläasteikäisenä monta vuotta vanhempien kanssa ja samoin maajoukkueen mukana jo paljon ennen kuin kuului edes itse maajoukkueeseen, joten varmaan geeneillä täytyy olla osuutta.
Ovatkohan vanhemmat kovin vaativia?
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli Hesarissa vanhempien haastattelu. Lue sieltä.
Minä haluaisin lukea, mutta en löydä.
Olisiko linkkiä? Kiinnostaa kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin ehkä sittenkin kasvattaa vain onnellisia ja rentoja tyyppejä. Tuollainen ainainen menestyksen jahtaaminen ei ole ehkä kuitenkaan järkevin tapa elää.
Ei, jos se menestymisen tavoittelu on ulkopäin pakotettua. Jos tulee ihmisestään itsestään, niin silloin voi olla ihan ok. Tuossa pääsee myös paljon kokemaan asioita, joita tavis ei normaalissa arkielämässään ikinä koe.
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli Hesarissa vanhempien haastattelu. Lue sieltä.
Sanomaa ei tueta. Kokkarilehti.
Olisivatkohan kannustavia vanhempia, jotka ohjanneet lapsiaan sietämään myös epämiellyttäviä tunteita? Jos näkee vaivaa ja kestää epämiellyttävää tunnetta, voi saada palkinnon (voitto tai hyvä suoritus, valmis tuote).
Eivätkös he ole maajusseja? Toimeentulo on turvattu EU-tuilla ja ainakin äidillä on aikaa olla kokopäiväisesti kotona, huoltaa ja laittaa ruokaa
Vierailija kirjoitti:
Iivo oli ainakin harjoitellut ihan tasapäisesti jo yläasteikäisenä monta vuotta vanhempien kanssa ja samoin maajoukkueen mukana jo paljon ennen kuin kuului edes itse maajoukkueeseen, joten varmaan geeneillä täytyy olla osuutta.
Hiihtolehdessä aikoinaan Niskasen hiihtävistä ja urheilevista sisaruksista, kilpailleet kovasti keskenään.
Nyt löytyikin kun muistin vanhempien nimet.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin ehkä sittenkin kasvattaa vain onnellisia ja rentoja tyyppejä. Tuollainen ainainen menestyksen jahtaaminen ei ole ehkä kuitenkaan järkevin tapa elää.
Aloittaja toivoo lapsistaan onnellisia, omillaan toimeentulevia aikuisia :), kiinnostaa vain. Minulla ei ole piiskaavaa kunnianhimoa ollut ikinä, sen sijaan pitkäjänteisyyttä ja arjen sietokykyä riittää. Lapset ovat kukin melko fiksuja ja lahjakkaita vaan heiltäkin puuttuu juuri se kilpailun/kunnianhimo olen päätellyt...
Hyvä lämmin kannustava tiivis perheyhteisö. Siitä on hyvä ponnistaa. Puhalletaan yhteen hiileen.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkös he ole maajusseja? Toimeentulo on turvattu EU-tuilla ja ainakin äidillä on aikaa olla kokopäiväisesti kotona, huoltaa ja laittaa ruokaa
Hesarin mukaan isä on koneteknikko ja äiti töissä sairaalan toimistossa.
Menestyjät kasvatetaan oikeanlaisella kasvatuksella. Niin minut ja sisarukseni
Pakottamalla ei tule kestään hyvää - missään, jos tulisi niin Pohjois-Korea voittaisi kaikki mitallit, ennenkuin sanotte ex.Venäjä niin ne oli kaikki duopattuja jo ennenkuin Suomessa edes tiedettiin mitä se on, ei siellä ihmisarvolla ollut mitään väliä. Ennenkuin sanotette Serena ja Venus Williams niin he olivat erittäin lahjakkaita ja olisiva pärjänneet vähemmäkin pakottamisella.....
Motitaaviota ei voi ulkoapäin kaataa....maailman on täynnä esimerkkejä.
Hyvin usein on perheitä joissa lapset ovat erittäin hyviä, mutta kaikki täysin eri aloilla, joku on lääkäri, joku urheilija, joku taiteilija, joku virkamies, joku poliitikko, joku juristi, joku yrittäjä, joku johtaja, jne jne...
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin ehkä sittenkin kasvattaa vain onnellisia ja rentoja tyyppejä. Tuollainen ainainen menestyksen jahtaaminen ei ole ehkä kuitenkaan järkevin tapa elää.
Kyllä oma jano se tärkein on. Isä juoksi "vain" SM-mitalin (kunnes kroppa petti, vaikka lahjakkuutta riitti) ja kauppakorkeaopinnot kävi loppuun asti. Neuvoksen tittelikin koristaa ansioluetteloa.
Vaikka hänen vanhempansa, eli mummini ja vaarini, eivät mihinkään pakottaneetkaan, kannustivat he ja ohjasivat poikaansa oikeaan suuntaan. Köyhää oli elämä, eikä mitään mukavuuksia ollut, mutta eipä mennyt aikakaan älypuhelinta rukatessa, pussikaljaa kiskoessa, pelejä pelatessa tai naisten perässä.
Itse kunnianhimoisesti lähti terveelle tielle, loppuelämänsä kunnolla eläen. Omat lapsensa ovat koulutettuja sekä pärjääviä. Heillekin kun on tarjottu virikkeitä luonnosta, kirjallisuutta ym. vaikka huvitustakin riittävästi oheen.
Hyvät lähtökohdat, geenit ja oma kunnianhimo tehdä, siinäpä ne. Kumppanilla myös suuri merkitys, äitini oli urheiluhengessä tosissaan mukana. Ymmärsi, että "ensin juostaan ja sitten vasta pusutellaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli Hesarissa vanhempien haastattelu. Lue sieltä.
Sanomaa ei tueta. Kokkarilehti.
:D Mitä sitten teet täällä vauvapalstalla?
Kepahan hiihti muutama vuosi sitten hyvin, nelossijoja, paremmin kuin Pärmäkoski. Pärmis tuli sitten ohi.