Vouhottava anoppi

Nyt taas alkaa ärsyttää. Mulla on oikesti ihan mukava anoppi, jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Hyvin ehkä osittain sen takia, että vouhotuksen alkaessa, en osaa oikeen sanoa mitään,vaikka koen jotkut kommentit melko ärsyttäviksi tai jopa loukkaaviksi. Mieheni aina sanoo, että "hyvää se vaan tarkoittaa, ei se nyt taas tajunnut mitä sanoi". Kun järjestelimme häitä pari vuotta takaperin, alkoi vouhotus jo ärsyttää, mutta häiden jälkeen se sitten tietysti loppui. Nyt raskaaksi tulon myötä pelkään, että vouhotus vain pahenee lapsen synnyttyä. Anopille tämä on siis ensimmäinen lapsenlapsi.

Anoppi on säästänyt kaikken omilta lapsiltaan. Vaatteistä leluihin ja neuvolakortteihin. Nyt ne kaikki on kuskattu meille! Ja hän seuraa omasta jeesuksen aikaisesta neuvola oppaastaan minun neuvola käyntejäni. Olen yrittänyt selittää, että moni asia on aika eri tavalla kuin ennen. Ei tunnu menevän perille. Hän on alkanut ostella tutteja, tuttipulloja ja vaippoja mummmolaan. Lakanat, verhot yms hänellä jo onkin omasta takaa. Hän siis sisustaa oman lastenhuoneenkin mummolaan. Jotenkin tuntuu omituiselta...
Kastemekko, liina ja malja tulee TIETENKIN anopilta, vaikka oman puolen suvullani on pitkät perinteet varsinkin kastemekon suhteen, joka on siis äitini hääpuvusta edesmenneen mummoni ompelema.

Kävin työreissulla ulkomailla rv 25 ja tästä anoppi piti minulle oikeen puhuttelun, kuinka edesvastuuton on lentää raskausaikana. Kaksi kertaa ennen matkaa hän sanoi, että minun pitäisi ehdottomasti perua reissu,vaikka oma oloni on ollut mitä mainioin, enkä ollut menossa mikään vaara-alueelle. Kivaa syyllistämistä. Reissu meni muuten ihan hyvin.

On kiva, että anoppi on innoissaan tulevasta perheenlisäyksestämme, mutta voisiko sitä intoa vähän rajoittaa? :D Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia? Onko tämä normaalia vai olenko nyt vaan yliherkkä hormonieni kanssa?