Te päiväkodin työntekijät, jotka ette halua laittaa omia lapsianne päiväkotiin

No mitä noin niinkuin maalaisjärjellä ajattelet?

Päiväkodissa ei ehdi leikkiä kuin murto-osan siitä mitä kotona. Pk:ssa lapsi odottaa kun kaverit puetaan, odottaa kun kaverit vessatetaan ja vaipatetaan, odottaa kun toisia syötetään... Pienten ryhmässä on kova pula aikuisista ja käsiparien tarve.

En veisi eroahdistuksen aikaan, en jos ei osaa kävellä, syödä ja pukea itse, en jos on niin iso että ymmärtää mihin hänet jätetään ja hätääntyy. 1,5v. on melko kivuton ikä jos jonkun ikäisenä on alle 3v. vietävä mutta tuon ikäisen on muuten paljon parempi viettää päivänsä siellä, missä hänelle on aikaa.

Päiväkodit pullistelevat lapsia ja henkilökunta venyy päivittäin. Älä vie, jos ei ole pakko. T. Lto

Vastaan kaverini puolesta, joka on lto. Hän perusteli sillä, että ihmisen persoonallisuuden pitää ensin kehittyä, ennenkuin voi tulla sosiaaliseksi ihmiseksi. Päiväkoti menee toisin päin.

Ystävä on lto ja hänen lapsensa ovat menneet päiväkotiin +3v.

Perusteli sitä sillä että mitä järkeä olisi hoitaa toisten muksuja kun voi hoitaa omiansa kaikessa rauhassa.

Sanoi kyllä myös suoraan ettei ikinä veisi esim. 1v päiväkotiin.

No en laitaisi minäkään 1v päiväkotiin. Omat lapset menivät päiväkotiin 3v ja 4v.

En laittaisi lapsiani päiväkotiin. 8h isossa laumassa, kovassa melussa. Sylittelyä ja hellintää aivan liian harvoin ja aivan liian usein jonotusta, odottelua jne. Mielummin vaikka lastenhoitaja kotiin.

Itselläni oli kriteerinä mm se, että lapseni osaisi kertoa itse(kin) päivästään, osaisi pitää ns puolensa ja että hänen neurologinen kehityksensä (n.2,5v) olisi sen verran kehittynyt, että hän ymmärtäisi ettei häntä hylätä, että äiti/isä myös hakee hänet kotiin. Ajatuskin siitä, että lapseni kokisi päivittäin hylkäämiskokemuksen oli sietämätön.

En myöskään nähnyt järkeä viedä heitä toisten hoteisiin hoitaakseni muita.

Lapseni olivat 3,5v ja 5v aloittaessaan pk-uransa ja hoitopäivien pituus oli 5-8h.

Lapseni meni päiväkotiin 3,5 v. iässä, koska halusin, että hänelle kehittyy hyvä perusturvallisuuden tunne ja stressivaste. Melu, liian monet lapsikontaktit sekä aikuisen huomion jakautuminen liian suurelle määrälle lapsia (jolloin kukaan lapsi ei saa riittävää huomiota aloitteilleen eikä tunteilleen kannattelua) ei mielestäni tee hyvää lapsen kehitykselle. Perusturvallisuuden tunne ja hyvä stressivaste ovat keskeisen tärkeät ihmisen hyvinvoinnille, hyvälle elämälle ja pärjäämiselle, joten halusin lapseni viettävän ensimmäiset vuodet kotihoidossa. Ainakin meidän lapselle ja hänen temperamentilleen näin sen parhaimmaksi valinnaksi. 

T. lto

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli kriteerinä mm se, että lapseni osaisi kertoa itse(kin) päivästään, osaisi pitää ns puolensa ja että hänen neurologinen kehityksensä (n.2,5v) olisi sen verran kehittynyt, että hän ymmärtäisi ettei häntä hylätä, että äiti/isä myös hakee hänet kotiin. Ajatuskin siitä, että lapseni kokisi päivittäin hylkäämiskokemuksen oli sietämätön.

En myöskään nähnyt järkeä viedä heitä toisten hoteisiin hoitaakseni muita.

Lapseni olivat 3,5v ja 5v aloittaessaan pk-uransa ja hoitopäivien pituus oli 5-8h.

Jaan ajatuksesi. Omat lapseni aloittivat 2,5- ja 5-vuotiaina päiväkodin. Päivät on olleet 3-6 tuntia ja monesti useampi vapaapäivä viikossa. Koen että lapset on jaksaneet hyvin ja viihtyvät, vaikka täysin tyytyväinen en päiväkodin oloihin ole (hoitajista riippumattomat asiat). Mutta esim. esikoista en olisi missään nimessä voinut viedä päiväkotiin 2,5-vuotiaana niinkuin kuopuksen vein. Esikoinen oli hyvin takertuva minuun, puheen kehityksessä oli viivettä eikä ollut kovin omatoiminen. Kuopus taas kaipasi kaveriseuraa/ vertaisryhmää, puhui monen sanan lauseita ja oli hyvin omatoiminen ja topakka samassa iässä. Lapset on NIIIIN erilaisia että yleispätevää ikäsääntöä ei ole.

t. lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Lapseni meni päiväkotiin 3,5 v. iässä, koska halusin, että hänelle kehittyy hyvä perusturvallisuuden tunne ja stressivaste. Melu, liian monet lapsikontaktit sekä aikuisen huomion jakautuminen liian suurelle määrälle lapsia (jolloin kukaan lapsi ei saa riittävää huomiota aloitteilleen eikä tunteilleen kannattelua) ei mielestäni tee hyvää lapsen kehitykselle. Perusturvallisuuden tunne ja hyvä stressivaste ovat keskeisen tärkeät ihmisen hyvinvoinnille, hyvälle elämälle ja pärjäämiselle, joten halusin lapseni viettävän ensimmäiset vuodet kotihoidossa. Ainakin meidän lapselle ja hänen temperamentilleen näin sen parhaimmaksi valinnaksi. 

T. lto

Todella kiva kuulla asiantuntijan sanovan näin. Olen maallikkona ajatellut/kokenut samoin ja lapseni ovat menneet 3-vuotiaina päiväkotiin ja tätä on ihmetelty, etenkin kun meillä on yli 3v ikäero eli olemme miehen kanssa olleet yhteensä 6v kotona. Muutenkin mukavaa lukea lto:en syvällisiä ja monipuolisia näkemyksiä tässä ketjussa, tuntuu että omat lapset ovat hyvässä hoivassa teidän kanssa. Kunpa teille maksettaisiin enemmän ja ryhmät pidettäisiin pienempinä!