Kirjoitatko päiväkirjaa? Jos kyllä, niin mitä kirjoitat ja kuinka usein? Jos et, niin miksi et?
Tällaista aloin miettimään kun pohdin miksi ite kirjoitan jokapäivän puuhat ylös🤔
Kommentit (15)
Nuorena kirjoitin päiväkirjaa useana päivänä viikossa, säännöllisesti. Varsinkin 20-vuotiaasta n. 27-vuotiaaksi asti olin aktiivinen päiväkirjan kirjoittaja.
En kirjoittanut tekemisistäni (paitsi harvoin, jos tein jotain erikoista, esim. matkat ja juhlat), vaan pohdintojani. Kirjoitin rakkauselämästäni, silloisen seurustelusuhteeni vaiheista ja ristiriidoista, muista ihmissuhteista ja keskusteluista sekä kokemuksistani niihin liittyen. Lisäksi kirjoitin pohdintojani runoista, filosofioista, uskonnollisista teksteistä, elokuvista, romaaneista ja novelleista sekä musiikista. Joskus unista, joita näin.
Minulla on muutama iso päiväkirja täynnä tekstiä noilta ajoilta. Suhtaudun niihin vaalien, esim. muutoissa pakkaan ne aina henkilökohtaisten, tärkeiden tavaroiden joukkoon.
N. 27-vuotiaana lopetin päiväkirjan kirjoittamisen kuin seinään. En ole koskaan pysähtynyt erittelemään syitä, miksi yhtäkkiä lopetin. Ehkä jotkut tapahtumat myötävaikuttivat siihen?
En juuri ole lukenut päiväkirjojani jälkeenpäin. Muistan kyllä suurin piirtein, millaista juttua ne sisältävät. Muistan jopa monia yksittäisiä lauseita jostain syystä.
Olen harkinnut päiväkirjan aloittamista nyt uudestaan. Paitsi että ikää on tullut lisää, minulle on tapahtunut isoja mullistuksia sen jälkeen, kun lopetin. Olisi mielenkiintoista nähdä, olisiko ns. kertojaääneni muuttunut nuoruudesta.
Kirjoitan joka päivä, mutta en mitään päivän tapahtumia tms., paitsi jos on jotain tosi erityistä. Kirjoitan havaintoja, ajatuksia, tunnelmia.
En kirjoita, kun en halua kenenkään lukevan niitä jälkeeni, enkä voi olla varma, että itse ehtisin hävittää ne.
Olen kirjoittanut päiväkirjaa varmaan 20 vuotta eli 13-vuotiaasta lähtien. Olen pitänyt päiväkirjaa satunnaisesti lapsenakin. Kirjoitan melkein joka päivä. Kirjoitan tunteistani ja päivän tekemisistä. Olen huono puhumaan tunteistani, mutta kirjoittamalla ilmaisen itseäni paremmin. Puran päiväkirjaan kaikki ilot, surut ja ahdistuksetkin. Monesti mieli paranee, kun saa purkaa ajatuksensa. Kirjoitan yleensä illalla ennen nukkumaanmenoa. Kirjoitan myös päivän puuhistani ja joskus maailman tapahtumistakin. Tietysti kirjoitan ihastuksestani ja yleisesti kaikesta.
Luen silloin tällöin vanhoja päiväkirjojani. Varsinkin teini-iän kirjoituksia luen joskus. Yhden raskaan ja vaikean elämänvaiheen päiväkirjoja en lue koskaan. Ahdistaa ajatuskin, mutta en kuitenkaan aio hävittää niitä.
Kirjoitin aiemmin aktiivisesti, tunnelmia, ajatuksia ja joskus myös kuvauksia tapahtumista. Aloitin psykoterapian kolme vuotta sitten, ja huomasin, kuinka tarve kirjoittaa päiväkirjaa väheni voimakkaasti, nyt se on jääny pois miltei kokonaan. Olenkin vetänyt johtopäätöksen, että purin pahaa oloani päiväkirjaani, ja nyt voin tehdä samaa terapeutille. Sinänsä harmi, että terapeutin kanssa ajatukset eivät dokumentoidu mihinkään. Joskus on ihan hauskaa lukea vanhoja päiväkirjoja.
Itse mietin onko se jäänyt jotenkin tavaksi, että kirjoitan ylös joka päivän tapahtumat, vaikkei mitään erikoista olisi tapahtunut. Näin on mennyt kymmenisen vuotta jo. Ja miettinyt pitäisikö se lopettaa, ja kirjoittaa vain kaikesta erityisemmästä ja ajatuksista ja tuntemuksista. - ap
Kirjoitan, koska kirjoittaminen on mulle tapa ajatella. Vasta kirjoittamalla hahmotan miltä asiat musta tuntuu tai mitä mieltä olen mistäkin. Puhuminen ei auta jäsentämään ajatuksia samalla tavoin.
Se miten usein kirjoitan, vaihtelee ja riippuu elämäntilanteesta. Pisin tauko on ollut ehkä 4 kk (ja silloin elämä oli liian hektistä ja pakenin ajatuksiani) ja joskus olen kirjoittanut jopa pari kertaa päivässä. Nykyinen tahti on kerran tai kahdesti viikossa.
En kirjoita, en tykkää enkä osaa. Mun päiväkirja olisi varmaan vielä näin aikuisenakin tyyliä "Tänään oli kiva päivä. Ulkona oli pakkasta ja aurinko paistoi. Nyt menen nukkumaan." :D
Aiemmin kirjoitin enemmän, nykyisin enää tosi harvoin. Ajatuksia ja fiiliksiä purin paperille jos oli syystä tai toisesta kurja olo, en niinkään tapahtumia. Vanhoja päiväkirjoja en edes halua lukea, olen heittänyt ne uudestaan avaamatta pois.
Kirjoitan noin kolme kertaa viikossa. Mulla on tyylikäs midori traveler's notebook. Instagramissa on muuten mahtava yhteisö hashtagien takana, #journaling #travelersnotebook #midori
Kirjoitatteko tietokoneella vai kynä-paperi-systeemillä? Mistä saa päiväkirjoja ostettua?
Ainakin nämä näyttävät kivoilta:
https://www.camala-store.fi/epages/camala.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2…
Joskus teininä aloittelin, mutta totesin, että on sen verran tasapaksua tarinaa, ettei kannata tuhlata moiseen aikaa. Teksti oli jotain suurin piirtein tällaista: "Tänään satoi ja koulussa oli mälsää. Huomenna uimahalliin, plääh. Hannella on uudet farkut ja haluun samanlaiset. Äiti on tyhmä enkä lähde sen kanssa mihinkään." Tajusin siis varhain, että ei ole kirjoittajan lahjoja mulle suotu.
En kirjoita enää. Jälkipolvet vain levittelisivät jutut ympäriinsä. Olen tuhonnut kaikki arkistot.