Lue keskustelun säännöt.
elän, mutta olen sisältä täysin kuollut.
18.02.2018 |
En toivo kuolemaa, mutta toivon että näkisin vielä päivän jolloin minulla olisi muukin syy elää kuin lapset. Kun lapset ovat poissa kotoa makaan sängyssä pimeässä huoneessa. Menetin elämäni rakkauden 10kk sitten. Ilman lapsia olisin jo lähtenyt täältä. Voiko tästä surusta toipua ikinä? Voinko koskaan enää olla onnellinen? Tai että olisin edes normaali. Nyt on vain pimeys joka jatkuu ja jatkuu.
Kommentit (11)
Sun elämäsi rakkaus on sun lapset. Kyllä sä toivut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin pääsee ihan roskiksen hajusia peruja, mut se johtuu ruikkarista.
Miksi menetit? Kuoliko hän? Vai jätti?
Vierailija kirjoitti:
Miksi menetit? Kuoliko hän? Vai jätti?
Mua kiinnostaa enemmän mitä hänen sisäelimilleen on sattunut.
Ap taitaa olla Aleksis Kivelle sukua otsikosta päätellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on sentään ne lapset. Vaimo jätti vuosi sitten niin ei jäänyt yhtään mitään.
M35
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään ne lapset. Vaimo jätti vuosi sitten niin ei jäänyt yhtään mitään.
M35
Sulla oli sentään ne lapset ja vaimo. Mulla ei ole koskaan niitä ollutkaan, eli mulla ei ole ikinä ollutkaan yhtään mitään! Pistäkää paremmaksi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha. Terapeuttinsa rakastunut taas vauhdissa.
Ethän sä sitä menettänyt, kun et sitä saanutkaan. Kaikki me toivotaan, että susta tulee joskus normaali ja lopetat tän jankuttamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sentään ne lapset. Vaimo jätti vuosi sitten niin ei jäänyt yhtään mitään.
M35
Sulla oli sentään ne lapset ja vaimo. Mulla ei ole koskaan niitä ollutkaan, eli mulla ei ole ikinä ollutkaan yhtään mitään! Pistäkää paremmaksi!!
Ei ole lapsia. Olen lapseton. Ne jäi haaveeksi eron takia. Tässä iässä alkaa olla sekin juna mennyt.
M35
Aika auttaa. On yksilöllistä paljonko sitä tarvitaan. Voimia päiviisi!