Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudesta rakas kirja
18.02.2018 |
Mikä kirja on jäänyt erityisen rakkaana mieleesi lapsuudesta? Onko se sinulla edelleen tallessa? Miksi juuri tämä kirja on sinulle niin tärkeä?
Itselleni Pikku Heidi oli tärkeä kirja. Sen luonnonkuvaukset ja tapa kuvata ihmissuhteita tekivät suuren vaikutuksen. Lapsuudesta tuttua kirjaa ei enää ole minulla tallessa, vaan minulla on siitä vain englanninkielinen pokkariversio.
Kommentit (10)
Kultainen kompassi. Se omituinen maailma viehätti, kirja taisi olla ensimmäinen fantasiaksi laskettava lukemani kirja. Trilogian muut osat luin vasta myöhäisteininä ja ne olivat myös mietityttävä lukukokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maks ja Morits oli ehdoton lemppari. Näin aikuisena se piti sitten ostaa divarista itselleen.
Toinen suosikki oli sellainen piirretyin kuvin toteutettu kirja ihmisen anatomiasta. Keskiaukeamalla oli kuva luurangosta, jonka kylkiluuta nutturapäinen opettajatar osoittaa. Sen kirjan nimeä en muista - muistaisiko joku?
M42
Taru sormusten herrasta. Olen siitä lähtien elänyt osittain fantasiamaailmassa.
Camilla Mickwitzin kirjat, Mimosa etunenässä.
Taru sormusten herrasta, ensimmäinen lukukerta oli uskomaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura Ingals Wilderin Pieni talo preerialla -sarja.
Kertoo 1800-luvun elämästä. Ihanaa luonnonkuvausta, lämminhenkinen, perhekeskeinen, viaton maailmankuva, samalla hyvin realistinen kuvaus köyhyydestä mm yhtenä talvena näkivät nälkää, kun kylä jäi saarroksiin lumen takia. Yhtenä jouluna saivat villasukat, tikkarin ja peltimukin joululahjaksi, kun ei ollut varaa muuhun.
Laura antoi sulhasen suudella itseään kihlauksen johdosta:) Oli ahkera, itsenäinen nainen, joka pyysi pappia poistamaan vihkivalasta kohdan jossa olisi luvannut aina totella miestään, koska koki ettei pysty sellaista lupaamaan Jumalan edessä.
Kotona koko kirjasarja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa, että kirjoja lukemalla voi aina palata lapsuudesta tuttuihin mielikuvitusmaailmoihin. Aikuisena kun ei osaa enää leikkiä kunnolla. Kirjat voivat kuitenkin viedä aina pois tästä maailmasta tunti- tai joskus jopa päiväkausien ajaksi.
Ihania kuvakirjoja muistan vaikka kuinka monta! Erityisiä lukukokemuksia olivat Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-kirjasarjat. Muistan, että äitinikin alkoi lukea niitä silloin, kun osti ne minulle. Oli hauskaa, että pystyimme lukemaan samoja kirjoja. Äitikin muisti ne omasta nuoruudestaan.
Mikään ei ollut parempaa kuin viikonloppuilta kotona hyvän kirjan ja karkkipäivän herkkujen kanssa.
Pidin paljon Pikku prinsessasta. Orvoksi jäänyt ennen rikas tyttö päätyy orpokodin palvelijaksi. Elokuvakin (Shirley Temple) tästä oli.