Huono äiti ja mummo

Olen mummo neljälle lapsenlapselleni, eronnut ja yksinasuva työssäkäyvä.
Minulla ei ollut isovanhempia elämässäni oikeastaan koskaan, äitini vanhemmat kuolleet jo ennenkuin synnyin. Isäni vanhemmat elivät mutta isovanhemmuus suhde jäi kovin etäiseksi kun yhteyttä ja yhteenkuuluvuutta ei ollut. Jäin paitsi sitä mistä nykyään näillä palstoilla kovasti puhutaan, siis siitä kuinka tärkeä mummi on.
Olen syntynyt 1962 ja ihmetellyt useasti mummin tärkeyttä.
Hoitoapua vaaditaan, tukiverkostoa tältä mummilta. Menen aina kun pyydetään auttamaan, hoitamaan + toimittelen miniän, poikani ja tyttäreni asioita tarpeen mukaan, autan rahallisesti silloin tällöin jos budjettini suinkin sen sallii.

Nyt olen kuullut että en käy tarpeeksi usein, enkä auttanut kun lapsenlapseni oli vauvoja, minulle oli omat jutut tärkeämpiä kuin aikuiset lapseni ja lapsenlapseni.

Asumme samassa kaupungissa, välimatka ei ole pitkä että sen puolesta käydä voisin useamminkin mutta en käy kuin pyydettäessä, olen tällainen arka mummi.
Lapseni perheineen käy luonani 1-2 kertaa vuodessa.
Kysyn teiltä nyt, mitkä tämän mummon velvollisuudet ovat, pitääkö tuntea syyllisyyttä siitä kun niin vähän autan. Exälläni uusi vaimo ja auttavat kuulemma enemmän, vävylläni ydinvanhemmat yhdessä ja siellä käyvät pari kertaa viikossa.

Olen toivoton mitä pitäisi tehdä kun tunnen itseni niin huonoksi äidiksi ja mummoksi kun en kuulemma ole tarpeeksi läsnä.
Tuli aika sekava ja vaikeaselkoinen puhe mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan,