En halua tuhlata elämääni materian haalimiseen ja kodinhoitoon. Mies ei ymmärrä.

Aloituksesi kuulostaa järkevän ihmisen kirjoitukselta. Ymmärrän hyvin, että erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat luovat kitkaa välillenne. Kompromisseja teidän täytyy tehdä, jos haluatte yhdessä olla. Pitäkää silti huoli molemmat siitä, että ette katkeroidu. Tsemppiä!

Suoraan sanottuna, tuskinpa. Haluatte niin erilaisia asioita ettei tuo teitä kauaa pidä yhdessä. Olen itse kanssasi samaa mieltä ja meillä on vähän avovaimon kanssa sama ongelma, mutta toisin päin. Kallein asiani taitaa ollla käytettynä ostettu moottoripyörä. Muuten elän aika säästäväisesti ja minimalistisesti enkä halua haalia turhaa roinaa nurkkiin ja kaikki korjataan minkä pystyy. Meillä suurimmaksi ongelmaksi tuntuu muodostuvan erilaiset käsitykset rahasta ja sen käytöstä. Naisellani on ulosottoja ja koko lopputili menee aina elämiseen ja turhuuksiin. Haluaisi jatkuvasti tehdä ja ostella ja valittaa minulle kun säästän ja sijoitan. Hänen mielestään se on turhaa koska "raha on tehty kulutettavaksi ja elämästä täytyy nauttia" yms. Kyllä minä nautinkin muttei mielestäni nautintoon tarvita kuin riippumatto ja hyvä kirja tai kupponen teetä luottoystävän seurassa.

Kodista kannattaa tehdä viihtyisä, koska siellä kumminkin vietetään eniten aikaa. Näkemyksenne hyvästä kodista eroaa niin paljon etten näe suhteellanne mitään tulevaisuutta.

Hieman kyllä särähti tuo ristiriita että oma asunto olisi kiva, mutta et silti halua olla "työn orja" maksaessasi sitä.

Eipä teillä ole tulevaisuutta ilman että toinen luopuu minuudestaan tai molemmat tekevät kompromissin. Onko teillä niin vahva suhde, että sen säilyttääksenne olette valmiita moiseen? Minä ainakin heivasin kaksvitosena kihlattuni juuri erilaisten elämänodotusten vuoksi ja olen tyytyväinen siihen.

Hyvällä paikalla oleva kerrostaloasunto maksaa helposti enemmän kuin se omakotitalo. Naapurin teini ajaa tarvittaessa nurmikon, mutta kestää saman verran kuin se että kerrostaloasukki fillaroi salille ja kotiin kerta viikkoa. Samoin lumityöt voi ottaa hyötyliikuntana ja olisihan teitä kaksi.

Sitä kattoa ei tarvi korjata kuin kerran elämässä tai ei ikinä ja jos niin käy niin sitten soitetaan joku firma hommiin. Kukkapenkit ja marjapensaat eivät ole pakollisia. Ei muuten se nurmikkokaan.

Ja paljonko oikeasti sataa lunta kun ei edes Oulun korkeudella tahdo hiihtämään päästä koko talvena...

Käsityksesi asumisesta ovat vääristyneet. Jos haluat reilummin matkustella, sun pitää kyllä normituloisena saati osa-aikaisena asua jossain pienessä vuokraläävässä kaukana kaikesta eli sieltä ei sitten fillaroida...Tai olet(te) todella hyvätuloinen ihminen/pariskunta. Verot ovat kovat ja elämä on kallista.

Itse satsaan siksi kotiin sen mitä pystyn, koska matkustan harvoin vaikka rakastan sitä. Lapset on se suurin asia, ei asumismuoto. Eli äidiksi tultuani se että on hyvä-hköt palkat kokopäivätyössä akateemisina erityisasiantuntijoina eivät auta. On pakko arjen onnistumisen takia olla esim kaksi autoa. Matkustamiseen ei juuri riitä enää rahat.

Voi jatkua, te voitte tehdä jonkun kompromissiratkaisun ja huomioida kaikkien tunteet ja tarpeet. Tai ostaa vanhemman omakotitalon pienemmällä lainalla (kaveripari teki juuri noin ja kiva suuri koti on uusin pinnoin). Toki siis tämä vaatii työtä. Mutta on isoja kerrostaloasuntoja kauempana keskustasta isoin parvekkein, joka voisi olla ratkaisu. Pienempi lainaerä kuin isossa omakotitalossa. Se on mitä etsii..tuskin suhde siihen kaatuu, jos teillä on arvot muuten kunnossa yms.

Hieman kyllä särähti tuo ristiriita että oma asunto olisi kiva, mutta et silti halua olla "työn orja" maksaessasi sitä.[/quote]

Jos ostaa keskiverto kerrostaloasunnon Helsingistä hyvien kulkuyhyhteyksien ääreltä, mutta kuitenkin Keskusta-Kallio-Vallila-Arabia -akselin ulkopuolelta, niin silloin ei tarvitse olla työn orja sitä maksaakseen, vaan maksaa saman verran kuin vuokralla asuminen.

Laiska lokki, ei jatkoon.

Parisuhde tarkoittaa kompromisseja joka tapauksessa, ja nuo ovat juuri niitä asioita joissa kompromisseja voi ja kannattaa tehdä. Väkivalta, alkoholi ja pettäminen eivät ole.

Mies ei ymmärrä... Miksi sinä olisit oikeassa tässä asiassa ja miksi sinun toiveesi olisivat miehen toiveita paremmat ja tärkeämmät?

Mistä aloittajan kaltaisia naisia löytää? Minua ei kiinnosta pätkääkään omakotitalon ja kesämökin orjuuttava painolasti. Olen yhden talon ostanut ja myynyt, toista ei tule. Ja mökit vuokraan sieltä mistä haluan, milloin haluan.

M42

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde tarkoittaa kompromisseja joka tapauksessa, ja nuo ovat juuri niitä asioita joissa kompromisseja voi ja kannattaa tehdä. Väkivalta, alkoholi ja pettäminen eivät ole.

Millä helvetin aasinsillalla sinä vedit väkivallan, alkoholin ja pettämisen tähän keskusteluun? Oletko psykoosissa?

Aika erilainen suhtautuminenhan elämään teillä on. Sinä olet hämärässä kynttilää polttava elämäntaiteilija, joka mielellään kiertelee kirpputoreja ( vihervasemmistotyyppi) ja miehesi enemmän kuntosaleilla viihtyvä pukutyyppi (keskusta-oikeisto). Vaikea yhtälö.

Päästä mies vapaaksi, jotta hän voi löytää puolison jolla on työmoraali ja kunnianhimoa.

Meillä vähän sama. Olen ikäni asunut vuokralla rivitalossa/kerrostalossa ja aina haaveillut omasta, mielellään omakotitalosta. Mies taas asunut lapsuutensa ihanassa omakotitalossa, mutta on nyt tyytyväinen vuokralla asumiseen, koska se on niin helppoa. No, onhan tämä helppoa, mutta tämä ei ole oma. Ei saa laittaa mieluisia tapetteja, ei ole omaa pihaa, jonne istuttaa omenapuu ja marjapensaita. Viereisen, yläkerran tai alakerran asunnon naapuri saattaa herättää yöllä mekkalaan. Asumme lähiössä, joka on aika rauhaton, vaikkei tämä ole kaupunkimme rauhattomin. Joo, palvelut ovat kävely/pyörämatkan päässä, mutta pääsisi niihin autollakin. 

Hyvän kertostaloasunnon ostaminen kaupungista hyvältä paikalta läheltä palveluja on monesti yhtä kallista kuin omakotitalon hankkiminen laitakaupungilta. Kynnyskysymyksiä ovat nämä:

Haluaako mies nimenomaisesti asua luonnon helmassa kauempana palveluista?

Voitteko hankkia todella hyväkuntoisen ja vähän pienemmän omakotitalon vai haluaako mies kunnostuskohteen?

Jos mies haluaa sisustaa, haluaako hän, että sinä osallistut taloudellisesti mahdollisesti kalliisiin hankintoihin?

Jos sinä arvostat elämyksiä, onko miehellä sitten hankintojensa jälkeen varaa sinun kanssasi käydä matkoilla, taidetapahtumissa ja syömässä?

Kyllä teidän lähtökohtanne aika erilaiset ovat. Asuinpaikka kuitenkin vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen. Siitä ei tule hyvää, jos toinen kaipaa luonnon rauhaa ja toinen kaupungin vilinää. Lisäksi jos toisella on unelma jostain omin käsin laiteltavasta kodista, hän kyllä väsyy ja katkeroituu, jos toinen ei näihin osallistu yhtään, vaikka alunperin olisikin vakuuttanut yksin hoitavansa ja kunnostavansa.

Jos nämä materiaaliset hankinnat ovat miehelle lähinnä sellainen statuskysymys tai siis osoitus sekä itselle että muille, että on pärjännyt elämässä, eikä kyse ole mistään tietystä unelmien elämäntavasta (kasvimaa, itse remontoitu talo, luonnonläheinen elämä yms.), voitte onnistua. Voitte hankkia näppärän, pienen ja hyväkuntoisen omakotitalon tai erillistalon, joka ei teetä hirveästi työtä ja joka olisi kuitenkin lähellä palveluita. Sisustuksenkin saa edullisesti, kun kiertää huonekaludivareita ja kirppiksiä valiten sieltä yhteen sopivat esineet. Mutta jos kyse on miehen elämäntapaunelmasta ja jos hän on ehdoton sen suhteen, että kotona kaiken pitää olla hintavaa designia, ei teidän jutut kyllä sovi yksiin.

Sivuhuomautuksena totean, että koti on minullekin todella tärkeä paikka ja olen estetiikko siinä, että tykkään kauniista, yhteen sopivasta ja viihtyisästä sisustuksesta. Minulle myös jokin eriparinen kattaus on inhotus. Mutta. Meidän sisustuksemme ei ole kallis. Suurin osa huonekaluistamme on kirpputorilta, tori.fi:stä, perintöesineitä tai lapsuudenkodin peruja. Tauluistakin iso osa on ilmaiseksi hankittuja, tyylikkäiksi kehystettyjä galleriajulisteita yms. Enkä tosiaan uusi sisustusta, vaan se on nyt, mitä on. Hiljalleen kerrytetty. Ei tarvitse uutta enää ostaa. Yhtään astiasarjaa en ole itse ostanut. Sekä mies että minä olemme saaneet niitä lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama. Olen ikäni asunut vuokralla rivitalossa/kerrostalossa ja aina haaveillut omasta, mielellään omakotitalosta. Mies taas asunut lapsuutensa ihanassa omakotitalossa, mutta on nyt tyytyväinen vuokralla asumiseen, koska se on niin helppoa. No, onhan tämä helppoa, mutta tämä ei ole oma. Ei saa laittaa mieluisia tapetteja, ei ole omaa pihaa, jonne istuttaa omenapuu ja marjapensaita. Viereisen, yläkerran tai alakerran asunnon naapuri saattaa herättää yöllä mekkalaan. Asumme lähiössä, joka on aika rauhaton, vaikkei tämä ole kaupunkimme rauhattomin. Joo, palvelut ovat kävely/pyörämatkan päässä, mutta pääsisi niihin autollakin. 

Pakko sanoa, että en nyt ymmärrä alapeukuttajia. Mikä siinä on niin väärin, jos joku haluaa asua mieluummin omakotitalossa kuin vuokralla? Vai oliko tämän ketjun tarkoitus vain ihailla vuokralla asumista kaupungin ytimessä? Onhan se kiva, kun kirpputoreja pääsee kiertämään jopolla.  :D

-Sama

Et kuulosta kovinkaan reaalimaailmassa elävältä ihmiseltä. Oletko rikas?

Voi jestas näitä. Työn tekeminen ei edellytä sitä, että palkalla hankkii taloja ja tavaraa. Ihminen voi tehdä todella paljon työtä sekä yhteiskunnan että oman lähiyhteisönsä hyödyksi asumatta omakotitalossa ja omistamatta autoa tahi merkkisohvaa. Miksi vain omakotitalo, uusi auto ja kesämökki ovat osoitus kunnianhimosta ja tavoitteista? Mielestäni se, että tekee työtä ja rakastaa (Tove Janssonin sanoin), on hyvä tavoite varsinkin jos siinä sivussa yrittää elää niin, että olisi tulevillakin sukupolvilla planeetta vielä elinkelpoinen.

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas näitä. Työn tekeminen ei edellytä sitä, että palkalla hankkii taloja ja tavaraa. Ihminen voi tehdä todella paljon työtä sekä yhteiskunnan että oman lähiyhteisönsä hyödyksi asumatta omakotitalossa ja omistamatta autoa tahi merkkisohvaa. Miksi vain omakotitalo, uusi auto ja kesämökki ovat osoitus kunnianhimosta ja tavoitteista? Mielestäni se, että tekee työtä ja rakastaa (Tove Janssonin sanoin), on hyvä tavoite varsinkin jos siinä sivussa yrittää elää niin, että olisi tulevillakin sukupolvilla planeetta vielä elinkelpoinen.

Mitä enemmän menestyy, sitä enemmän voi tehdä maailmasta parempaa paikkaa jälkipolville.

Bill Gates on antanut miljardeja hyväntekeväisyyteen ja hänen ansiostaan voimme päästä malariasta eroon vielä meidän elinaikanamme.