Tahtoikäisen vanhemmat:

Up

Valitsen taisteluni. Pienistä asioista en siis laita vastaan vaan annan periksi. Tuo kyseinen tilanne olisi juuri sellainen. Periaatteet on oltava olemassa mutta uhmaikäisen kanssa niistä on osattava tarpeen tullen myös vähän joustaa.

Kyllä minä nykykokemuksella periksi antaisin. Ulkovaatteista kumminkin tulisi uusi break dance, ja silloin minä veisin.

T. Kolmen äiti.

Mikä hiton tahtoikä??

Jos joutuisi riisumaan koko vaatekavalkaadin niin sitten varmaan lapsi kainaloon ja menoksi, mutta jos ulkovaatteet ei vielä ole päällä niin vaihtakoon paidan.

Annan vaihtaa paitaa niin vältytään tunnin kestäviltä itkupotkuraivareilta ( ja mahdolliselta myöhästymiseltä). Paidan vaihto on pieni juttu, ja hänellähän oli lupa itse valita. Taas jos tulee kina esim että ei halua pipoa ja hanskoja käteen ulkoilessa talvella, no siitä sitten väännetään kunnes pipo ja hanskat on päällä. ..Mun lapsellani on niin kova temperamentti, että selittelyt ja selvitykset sun muut tuntuu vaan lisäävän välillä vettä myllyyn...

Vierailija kirjoitti:

Annan vaihtaa paitaa niin vältytään tunnin kestäviltä itkupotkuraivareilta ( ja mahdolliselta myöhästymiseltä). Paidan vaihto on pieni juttu, ja hänellähän oli lupa itse valita. Taas jos tulee kina esim että ei halua pipoa ja hanskoja käteen ulkoilessa talvella, no siitä sitten väännetään kunnes pipo ja hanskat on päällä. ..Mun lapsellani on niin kova temperamentti, että selittelyt ja selvitykset sun muut tuntuu vaan lisäävän välillä vettä myllyyn...

Samanlainen kaveri täällä!! Siksi mä mietin että miten pitkälle periaatteista uskaltaa luopua, ettei ensi kerralla tyyppi muista, millaisella metelillä sai viimeksi äidin pyörtämään päänsä. Että mistä luopumalla ei vedä vielä mattoa alta lapsen aikuisen huolenpitoon luottamisen suhteen.

Tahtoikä-nimitystä ihmettelevä: googlaa tai maistele sanaa. Kyllä se siitä avautuu! :p ap

Riippuu siitä onko jo kaikki ulkovaatteet päällä ja ovi suurin piirtein auki (sekä kuinka kiireessä olemme). Eli ihan käytännön syyt ratkaisisivat, en tekisi tuosta valtataistelua vaan mentäisiin tilanteen mukaan (vaikka se toki jo uhmikselle sitä olisi).

Ehdoton olen ainoastaan itsen, toisten ja esineiden vahingottamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan vaihtaa paitaa niin vältytään tunnin kestäviltä itkupotkuraivareilta ( ja mahdolliselta myöhästymiseltä). Paidan vaihto on pieni juttu, ja hänellähän oli lupa itse valita. Taas jos tulee kina esim että ei halua pipoa ja hanskoja käteen ulkoilessa talvella, no siitä sitten väännetään kunnes pipo ja hanskat on päällä. ..Mun lapsellani on niin kova temperamentti, että selittelyt ja selvitykset sun muut tuntuu vaan lisäävän välillä vettä myllyyn...

Samanlainen kaveri täällä!! Siksi mä mietin että miten pitkälle periaatteista uskaltaa luopua, ettei ensi kerralla tyyppi muista, millaisella metelillä sai viimeksi äidin pyörtämään päänsä. Että mistä luopumalla ei vedä vielä mattoa alta lapsen aikuisen huolenpitoon luottamisen suhteen.

Tahtoikä-nimitystä ihmettelevä: googlaa tai maistele sanaa. Kyllä se siitä avautuu! :p ap

En ole se jota lainasit, mutta jos tuo on tyypillinen ongelma teillä, niin kello eteiseen ja kun kellonviisari on tietyssä kohdassa niin enää ei vaihdeta sisävaatteita, koska töihin ja päiväkotiin on päästävä ajoissa. Siihen voi vaikka askarrella punaisen merkin. Siinä lapsi saa samalla tiettyyn pisteeseen valinnanvapautta, mutta äiti päättää ns. suuresta linjasta.

Mä olen itse ajatellut, että vanhemmat päättää mm. siitä milloin mennään ulos kodista ja milloin syödään. Ja toki puutun kaikkiin väkivaltaisiin tilanteisiin.

Ei tämä helppoa ole, mutta yritän vaikuttaa arkeemme niin, että lapsella on aitoa vaikutusmahdollisuutta siihen, mutta hän ei kuitenkaan koe oloa turvattomaksi, niin kuin vanhempi ei olisi vanhempi. Paljon annan positiivista palautetta, vietetään hauskoja hetkiä, mutta joskus myös menetän hermoni. Kun sanon jotain mikä kaduttaa tai teen jälkikäteen ajateltuna väärin lasta kohtaan, niin pyydän anteeksi. Eikä varmasti täydellistä vanhemmuutta tämäkään, mutta ei sellaista taida ollakaan. Kamala ikä tämä 2-3v suoraan sanottuna..

Toinen paita pakataan mukaan hoitoreppuun ja jos se muistuu vielä päiväkodissa, niin vaihdetaan siellä. Yleensä ei muistu.