Uraihmiset kertokaa mikä siinä on niin ihanaa

Se on vain älyllisesti niin ihanan haastavaa ja palkitsevaa. Eikä se hyvä palkkakaan haittaa.

Saa keskittyä kunnolla johonkin asiaan, mistä tietää paljon, ja missä on hyvä. Älyllisiä haasteita ja virikkeitä joka päivä. Työympäristö, missä oikeasti tehdään töitä ja tiedetään asioista, eikä pyöritellä peukaloita ja lasketa kahvitaukoja.

Tekisin nykyistä työtäni, vaikka saisin siitä huomattavasti vähemmän rahaa, kunhan sillä rahalla vain tulisi toimeen. Työni on palkitsevaa, tuntuu hyvältä oppia koko ajan uusia asioita ja kehittyä siinä mitä tekee. Jotkut käyttävät harrastuksiinsa paljon aikaa, minulle tämä työ tuntuu sellaiselta. On mielekästä hommaa mukavassa porukassa ja siitä vielä maksetaan.

Uraihmisyys on näillä korteilla jopa paljon helpompaa kuin muut vaihtoehdot, vaikka nykyään meininki on kiristynyt.

Olen aina pärjännyt asioissa, joihin olen ryhtynyt. Koulu ja opiskelut menivät hyvin. Harrastin kouluaikana kilpaurheilun ja pianonsoittoa, joihin myös liittyi tavoitteellinen harjoittelu. Iloitsin saavutuksista ihan. Ehdin myös seurustelemaan hyvien tyyppien kanssa.

Työelämässä olen saanut mielenkiintoisia uusia haasteita. Palkka on alusta lähtien ollut varsin hyvä ja nyt jo enemmän kuin aluksi osannut kuvitellakaan.

Minulla on ihana, tasoiseni mies. Pärjäämme taloudellisesti erittäin hyvin. Kumpikin pääsee työssään matkustamaan ja osallistumaan tapahtumiin, joihin osallistujat ovat talouden ja päätöksentekijöiden piireissä. Selvää, että noissa piireissä puitteet, aterioinnit ja iltamenot ovat korkealla tasolla. Meillä on sekä suomalaisia että ulkomaalaisia henkilökohtaisia ystäväperheen, jotka ovat hyvin menestyviä. Voimme vaikka vierailla heidän kotikaupungissaan ja tavata koti-, ravintola tai konsertti-iltojen merkeissä sekä samalla voin shoppailua vaatteita, joita Helsingissä tuskin helpolla vastaan tulee.

Nautin aktiivisesta elämästä ja siitä, että on varaa pukeutua ja elää muutenkin laadukkaasti. Nautin menestymisen tuomasta tunteesta.

Olen alle nelikymppinen. Alusta lähtien on mieheni kanssa ollut selvää, ettemme hanki lapsia.

Olisiko tuossa vastausta.

Nyt lentoa kotiin odotellessa kyllä väsyttää varhaisen aamulähdön vuoksi, mutta tämä nyt vaan on osa työtäni ja tavallaan tämäkin on osa, mitä koen osana uramenestyksen erityisyyttä.

Mulla on hyvä ja turvattu asema työmarkkinoilla. Paljon vapautta ja joustavuutta ja hyvä neuvotteluasema kun on pätevyyttä josta työnantajat joutuu kilpailemaan. Ei tarvitse sinnitellä työpaikalla jossa vallitsee ikävä ilmapiiri, vaan voin vaihtaa koska tahansa parempaan. Saan kokea tekeväni arvokasta työtä joka muuttaa oikeasti jotakin jossain paremmaksi, sen sijaan että tekisin liikaa heikosti palkattua, kovaa, uuvuttavaa työtä jota kukaan ei arvosta asioiden pitämiseksi jotenkuten kasassa ilman minkäänlaista toivoa paremmasta tulevaisuudesta. En myöskään joudu pyörittelemään papereita tai taivuttelemaan lakeja ja moraalia vain rikastuttaakseni jotakuta toista.

Ihanaa nauttia myös yhteiskunnan arvostusta ja korkeaa statusta, itse omalla työllä ja omilla lahjoilla ansaittua. Vähän eri tavalla kohdellaan nyt kuin nuorena asiakaspalvelutöissä, tai vielä aiemmin ongelmaperheen lapsena.

Minulla ja oikeuksillani on tässä maassa väliä. Moni muu ei voi sanoa samaa. Se on todella väärin ja epäoikeudenmukaista, mutta koska en voi muuttaa maailmaa oikeudenmukaiseksi, olen kiitollinen siitä että voin itse olla etuoikeutettujen joukossa.

Enpä hehkuttaisi olevani menestynyt, jos olisin uraihminen ilman perhettä. Mutta jos ei rahkeissa riitä varaa molempiin, niin parempi tinkiä toisesta.