Minkä ikäisenä tajusit, että politiikka on pelkkää teatteria?

20v. Anonyymi vauvapalstalla kertoi sen minulle.

Koko elämä on pelkkää teatteria, kaikilla. Tajusin asian vajaa 10 vuotta sitten, kun "sometus" alkoi. On fasadi ja oikea elämä, mitä pahempi oikea elämä sitä loistokkaampi fasadi.

Sen, että se on niin heikkoa farssiteatteria, tajusin vasta viime vuonna, 51-vuotiaana.

Silloin ainakin todistin sen, kun oli työmarkkinariita, ja sanoin työkaverille kymmenyksen tarkkuudella, että millä prosentilla homma sovitaan, kun ensin nuokutaan valveilla yksi yö että muka on tiukkaa tehdä sopu.

Olen tiedostanut sen jollain tasolla aina, mutta viime vuosi vei lopullisesti uskoni.

Herrojen teatteriahan tämä on. Narreina tyhmä rahvas.

Jos olisi fiksu niin ei äänestäsi ketään.

Teatteria se oli 80-luvun loppuun, kunnes langat Moskovaan katkesivat. Tuolloin joku saattoi aidosti luulla, että nyt alkaa Suomen itsenäisyys ja oma politiikka, mutta paskanmarjat. Meni pari vuotta, kun langat olivat jo tukevasti Brysselissä.

Olemme orjakansa joka ei ole koskaan saanut oikeasti päättää omista asioistaan.

2015 vuonna vasta tajusin

Olin jotain 17 tai 18. Olihan se järkytys.

N. 22v. onhan siellä puoluekuri, taustavaikuttajat ja hirveää "peliä" kokoajan. :D

Siinä vähän alta parikymppisenä luulin tajunneeni, että politiikka on teatteria. Että siellä kinataan merkityksettömistä pikkujutuista, joilla ei oikeasti ole väliä.

Noin kolmivitosena sitten tajusin ettei se olekaan, vaan näillä mitättömän pienen näköisille sanamuotokiistoills on sittenkin väliä, että yhteiskunta kehittyy koko ajan ja noista näennäisesti pikkujutuista taistellaan, koska ne määrää, vähän kerrallaan, mihin suuntaan se yhteiskunta kehittyy.

Media on sit vielä eri juttu. Siellä huomio usein kiinnitetään johonkin täysin toisarvoiseen (vaikka homojen avioliitto-oikeus) , ja sen takana päätetään jostain tylsemmän näköisestä, mutta tärkeästä, (kuten nyt vaikka aktiivimalli)

Olin politiikassa mukana 20 vuotta ja voin sanoa että se ei ole teatteria. Typerää touhua se monilta on, mutta niinhän joka puolella. Minä toimin siellä avoimesti ja rehellisesti, ja se on kaukana leikistä. Kesäteatterit sitten erikseen.

Poliitikkojahan haukutaan jatkuvasti, mutta monet eivät koskaan oivalla, että politiikan tekemiseen on syitä ja että neuvotella on pakko, ei se politiikasta teatteria tee. Varmasti turhauttaa, kun ei saa tavoitteitaan läpi ja joutuu tekemään kompromisseja. Se on kuitenkin demokratiaa. Diktatuurissa tehdään mitä halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Poliitikkojahan haukutaan jatkuvasti, mutta monet eivät koskaan oivalla, että politiikan tekemiseen on syitä ja että neuvotella on pakko, ei se politiikasta teatteria tee. Varmasti turhauttaa, kun ei saa tavoitteitaan läpi ja joutuu tekemään kompromisseja. Se on kuitenkin demokratiaa. Diktatuurissa tehdään mitä halutaan.

No kyllä nykyisellä hallituksella on ollut kaiken aikaa todella surkea teatteri käynnissä. Ei ole kyse siitä, että tehdään kompromisseja, vaan siitä, että kansalaisia pidetään idiootteina.

N.22-25v tajusin, some toi aiempaa selkeämmin näkyviin sen millaista irtopisteiden keräilyä ja näytelmää politiikka todella oli. Hyvin vähän on enää poliitikkoja jotka keskittyvät varsinaisiin asioihin ja pitävät kiinni linjauksistaan, suurin osa vain keskittyy muiden puolueiden lyttäämiseen. Hyvä esimerkki nykypolitiikasta on Touko Aalto, ensin kuulutti viinejä ruokakauppoihin ja sitten meuhkasi vastaan kun ruokakauppojen promillerajaa nostettiin 0,8 prosentteja. Pelkkää tyhjäpäistä näytelmää ja suunsoittoa.

Ongelma on nykypoliitikkojen taso. Se on todella heikko, kaikissa puolueissa. Aiemmin työhön liittyi tietty arvokkuus, nykyään monet poliitikot on seiskajulkun tasoa.