Lue keskustelun säännöt.
Olen jäämässä työttömäksi
09.02.2018 |
Työttömyys häämöttää. Joudun irtisanoutumaan sairauden vuoksi, joten en tule saamaan myöskään työttömyyskorvausta moneen kuukauteen. Toimeentulotukea voin kai hakea muutaman kuukauden päästä, kun tulleet palkat eivät sitä enää estä.
Kyllä ahdistaa, eikä mistään ole töitä tulossa enempää. Tulen olemaan täysin rahaton jo kuukauden päästä. Mies saa työkkäristä rahaa opintojensa ajan, eli vielä pari kuukautta. Sitten häneltäkin loppuvat tulot, jos ei saa töitä heti valmistuttuaan.
Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa!
Yrittäjyyttäkin pohdin, mutta meneehän siinäkin aikaa ennen kuin saa toiminnasta kannattavaa. Laitoin hakemuksia noin 20 työpaikkaan, joista yhtä varten pääsin haastatteluun - enkä saanut sitä työpaikkaa, joka oli itse asiassa jo varattu paikassa osa-aikaisesti työssä käyneelle henkilölle.
Ahdistaa. Kaksi vuokraa saan maksettua, mutta sitten ovat rahat loppu. Ehkä voisimme saada asumistukea?
Kommentit (24)
Hyvin monet työttömät kärsivät psykiatrisista ongelmista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terapeutti kirjoitti:
Hyvin monet työttömät kärsivät psykiatrisista ongelmista
Totta. Itse romahdin työttömäksi jouduttuani vakavaan masennukseen ja sain yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja paniikkihäiriön. Kaikille ei toki käy näin huonosti, mutta kannustan ap:ta ja muita hakemaan rohkeasti apua ajoissa, mikäli ahdistus tuntuu käyvän liian raskaaksi.
Ennen irtisanoutumista käyt lääkärissä, ja koitat saada lausunnon, jossa sut todetaan työkyvyttömäksi tai nykyinen työsi todetaan aiheuttaneen sinulle birn outin/ sairastumisesi. Tämä usein riittää irtisanomisen syyksi niin ettei karenssia tule.
Et irtisanoudu! Sinnittelet kunnes löydän uuden työpaikan. Uuden työpaikan löytyminen todennäköisempää kun on töissä. Millaisia sarjahakemuksia olet tehnyt noihin hakemiisi paikkoihin? 20 hakemusta on paljon. Itse teen 1-2 räätälöityä hakemusta viikossa. Hakemus ja cv pitää muokata haetun työn mukaan pilkulleen joka kerta uudelleen.
Jaksamisia! Kyllähän se ahdistaa. Itse olen ollut työtön/sairas/yms. jo monta vuotta. Ehkä se tänä vuonna loppuu. Mutta tämä on sellaista, että postiluukun kolahdusta on ruvennut pelkäämään. Yleensä sieltä tulee jotain koskien tukia tai työkkäriasioita. Kielteisiä tukipäätöksiä, vaatimuksia ja ties mitä. Aktiivimalli. Välillä tuet pienenee. Vuokrakin nousee vuosittain, eikä mulla ole enää ensi vuonna varaa asua tässä kämpässä, mutten tiedä, mihin muuttaisin ja miten sen organisoisi. Ei ole ajokorttia eikä rahaa.
Joo, kyllä se pistää ahdistamaan. Ja kun töitä ei vaan ole eikä tule, vaikka mitä yrittäisi.
Kuitenkin tästä selviää. :) Kelaan voi varata neuvonta-aikoja netissä ja työkkäristäkin voi saada apua asioiden järjestelyyn. Sanoisin, että varaa aika Kelaan. Siellä saat opastusta näihin asioihin.
Henkinen puoli on rankin. Älä jää yksin murehtimaan. Hae apua ja mene vaikka kuntouttavaan työtoimintaan askartelemaan. Itsekin käyn ja siellä on sosiaalityöntekijöitä, joille voi puhua melkein mistä vaan, ja olen saanut apua lomakkeiden täyttelyyn ja muuhunkin asioiden järjestelyyn.
Näitä köyhiä aikoja vaan tulee. Se on tosi rankkaa etenkin näin velkaisena ja puolikuntoisena esimerkiksi, mutta elämä jatkuu. Toivoa on niin kauan kuin henki vähänkin pihisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä irtisanoudu itse! Ihan ekaksi menet lääkärille, toivottavasti teillä on toimiva työterveys.
Työt loppuu mullakin. Toisaalta jippii saan nukkua ja elää kuten ihmisen kuuluukin. Toisaalta hirveä stressi mihin karenssiansaan sitä kosahtaa työttömänä. Mulle raha merkitsee niin vähän etten osaa edes iloita siitä kun töissä jää enemmän käteen kuin työttömänä.
Työkaveri ei voinut ymmärtää miten mulla oli melkein tonni tilillä ennen tilipäivää. Meillä on molemmilla ne paskat minimipalkat ja sillä on tili ihan tyhjä usein. Koitti vipata niin sanoin että opettele elämään tulojesi mukaan.
Mitä vit.. sillä rahalla tekee jos ei ole vapaa-aikaa hummata sitä? Joku vkl on niin lyhyt ettei edes päihteiden käytöllä saa yksinkertaisesti kovin paljoa menemään. Savutkin on suht kalliita 20 e/g. Niihinkään ei mene paljon kun käytän vain satunnaisesti. Taidan olla huono yksilö kulutusyhteiskunnan kannalta katsottuna?
Mulle on aivan sama käynkö töissä vai olenko työtön. Kumpikin käy että ihan oikeasti aivan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomoni on antanut ymmärtää, että jos en itse irtisanoudu, saan potkut. Sairauteni on pahentunut niin, että se estää työnteon täysin. Sain sairaslomaa, jonka päätteeksi on irtisanouduttava. Potkujen saaminen olisi jo niin paha juttu, ettei sitten ainakaan voi saada töitä.
Laitoin hakemuksen koulutukseen, jonka kautta voisin saada itselleni sopivaa työtä - ehkä. Lisäksi mietin työn hakemista ulkomailta.
Hitto, tämä sairaus on niin inhottava, että vihaan itseäni sen takia. Kyseessä on psyykkinen sairaus, josta ei voi parantua. Pahemmaksi taitaa vain mennä vuosi vuodelta.
Laitoin nyt työkkäriin paperit. Saapa nähdä, miten tylyjä siellä ollaan tällaisessa tapauksessa. Ahdistus ei ainakaan helpota työkkärissä käynnin jälkeen, se on aivan varmaa. Työttömyyskassaan voin kai näpytellä hakemuksen sitten, kun työttömyyttä on takana pari viikkoa. Sitten kai alkavat ne karenssipäivät vähitellen karista pois. Vai voisinkohan tuolla sairaslomatodistuksellani perustella irtisanoutumisen niin, että voisin sittenkin saada jotain tukea?
Pieni valopilkku tässä kaikessa on muutaman tunnin osa-aikainen työ, jota teen viikottain. Onpahan jotain tekemistä ja saan siitä pari sataa euroa joka tapauksessa.
Olen niin ahdistunut, etten ole edes pystynyt kertomaan miehelleni tulevasta irtisanoutumisestani/potkujen mahdollisuudesta. Tänään illalla täytyy puhua ja tiedän, että hän tulee olemaan minulle vihainen. Kun eihän tämä minun sairauteni edes ole mikään "oikea" sairaus. Kunhan ei tulisi karenssin päälle vielä avioeroa. Sitä en enää kestäisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pomoni on antanut ymmärtää, että jos en itse irtisanoudu, saan potkut. Sairauteni on pahentunut niin, että se estää työnteon täysin. Sain sairaslomaa, jonka päätteeksi on irtisanouduttava. Potkujen saaminen olisi jo niin paha juttu, ettei sitten ainakaan voi saada töitä.
Laitoin hakemuksen koulutukseen, jonka kautta voisin saada itselleni sopivaa työtä - ehkä. Lisäksi mietin työn hakemista ulkomailta.
Hitto, tämä sairaus on niin inhottava, että vihaan itseäni sen takia. Kyseessä on psyykkinen sairaus, josta ei voi parantua. Pahemmaksi taitaa vain mennä vuosi vuodelta.
Laitoin nyt työkkäriin paperit. Saapa nähdä, miten tylyjä siellä ollaan tällaisessa tapauksessa. Ahdistus ei ainakaan helpota työkkärissä käynnin jälkeen, se on aivan varmaa. Työttömyyskassaan voin kai näpytellä hakemuksen sitten, kun työttömyyttä on takana pari viikkoa. Sitten kai alkavat ne karenssipäivät vähitellen karista pois. Vai voisinkohan tuolla sairaslomatodistuksellani perustella irtisanoutumisen niin, että voisin sittenkin saada jotain tukea?
Pieni valopilkku tässä kaikessa on muutaman tunnin osa-aikainen työ, jota teen viikottain. Onpahan jotain tekemistä ja saan siitä pari sataa euroa joka tapauksessa.
Olen niin ahdistunut, etten ole edes pystynyt kertomaan miehelleni tulevasta irtisanoutumisestani/potkujen mahdollisuudesta. Tänään illalla täytyy puhua ja tiedän, että hän tulee olemaan minulle vihainen. Kun eihän tämä minun sairauteni edes ole mikään "oikea" sairaus. Kunhan ei tulisi karenssin päälle vielä avioeroa. Sitä en enää kestäisi.
Ap
Kukaan ei tiedä, oletko irtisanoutunut vai saanut potkut. Työtodistuksessa ei saa kertoa työsuhteen päättymisen syytä. Sairauden vuoksi saa irtisanoa vasta, kun olet ollut vuoden sairauslomalla.
Nyt tuntuu kyllä hassulta: irtisanoudut jotta et saisi potkuja?! (Raha)tilanteesi olisi nimittäin paljon parempi jos vaan saisit ne potkut. Ja irtisanomisen syyhän olisi papereissa joku yleismaallinen, ei henkilökohtainen. Ootko nyt ihan varma??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinun itsesi ei ainakaan tule irtisanoutua. Millä perusteella nykyinen työnantaja muka voisi sinut irtisanoa? Jos antaa laittomat potkut, niin haastat oikeuteen ja vaadit korvauksia. Kysy neuvoa liitostasi tai joltain työsuhdeasioihin perehtyneeltä lakimieheltä.
Nyt pieninä käteisnostoina rahaa fikkaan.
Ne ei kysele sulta mitään kuitteja mihin oot käyttäny.
"Elämiseen."
"Se ja tuo hajos"
Pari kuukautta ja tt-hakemus ineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potkuja nyt saa joka toinen, ei se ole mikään suuri juttu.
Siis olisiko oikeasti parempi, jos saisin potkut? Tulevia työpaikkahakemuksia ajatellen vain pohdin, että on ehkä parempi sanoa, että otin itse loparit vaikkapa pitkään työmatkaan vedoten.
Eikös sitä karenssia tule silloinkin, jos saa potkut? Työnantaja ei takuulla anna minun olla sairaslomalla näitä kahta viikkoa pidempään. Tulee liian kalliiksi, tietysti. Niinhän se on.
Ahdistaa ihan hitosti koko ajan, ja tuleva yö pelottaa. Jostain olisi nyt tempaistava lisää osa-aikatöitä, mutta kun ei niitäkään tahdo löytyä mistään.
Joudun vielä menemään työpaikalle ensi viikolla keräämään tavarani julkisesti toisten työntekijöiden eteen. Siitä tulee niin nöyryyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Siis olisiko oikeasti parempi, jos saisin potkut? Tulevia työpaikkahakemuksia ajatellen vain pohdin, että on ehkä parempi sanoa, että otin itse loparit vaikkapa pitkään työmatkaan vedoten.
Eikös sitä karenssia tule silloinkin, jos saa potkut? Työnantaja ei takuulla anna minun olla sairaslomalla näitä kahta viikkoa pidempään. Tulee liian kalliiksi, tietysti. Niinhän se on.
Ahdistaa ihan hitosti koko ajan, ja tuleva yö pelottaa. Jostain olisi nyt tempaistava lisää osa-aikatöitä, mutta kun ei niitäkään tahdo löytyä mistään.
Joudun vielä menemään työpaikalle ensi viikolla keräämään tavarani julkisesti toisten työntekijöiden eteen. Siitä tulee niin nöyryyttävää.
Et MISSÄÄN nimessä saa irtisanoutua itse! Et saa karenssia jos sinut irtisanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Pomoni on antanut ymmärtää, että jos en itse irtisanoudu, saan potkut. Sairauteni on pahentunut niin, että se estää työnteon täysin. Sain sairaslomaa, jonka päätteeksi on irtisanouduttava. Potkujen saaminen olisi jo niin paha juttu, ettei sitten ainakaan voi saada töitä.
Laitoin hakemuksen koulutukseen, jonka kautta voisin saada itselleni sopivaa työtä - ehkä. Lisäksi mietin työn hakemista ulkomailta.
Hitto, tämä sairaus on niin inhottava, että vihaan itseäni sen takia. Kyseessä on psyykkinen sairaus, josta ei voi parantua. Pahemmaksi taitaa vain mennä vuosi vuodelta.
Laitoin nyt työkkäriin paperit. Saapa nähdä, miten tylyjä siellä ollaan tällaisessa tapauksessa. Ahdistus ei ainakaan helpota työkkärissä käynnin jälkeen, se on aivan varmaa. Työttömyyskassaan voin kai näpytellä hakemuksen sitten, kun työttömyyttä on takana pari viikkoa. Sitten kai alkavat ne karenssipäivät vähitellen karista pois. Vai voisinkohan tuolla sairaslomatodistuksellani perustella irtisanoutumisen niin, että voisin sittenkin saada jotain tukea?
Pieni valopilkku tässä kaikessa on muutaman tunnin osa-aikainen työ, jota teen viikottain. Onpahan jotain tekemistä ja saan siitä pari sataa euroa joka tapauksessa.
Olen niin ahdistunut, etten ole edes pystynyt kertomaan miehelleni tulevasta irtisanoutumisestani/potkujen mahdollisuudesta. Tänään illalla täytyy puhua ja tiedän, että hän tulee olemaan minulle vihainen. Kun eihän tämä minun sairauteni edes ole mikään "oikea" sairaus. Kunhan ei tulisi karenssin päälle vielä avioeroa. Sitä en enää kestäisi.
Ap
Kuulostaa tosi raskaalta. Onneksi sulla on tuo osa-aikatyö. Itsekin olen kroonisesti "hullu". Irtisanoudu.
Mä sain irtisanoutumisen jälkeen kerran sairaslomaa, koska psyykkinen vointi romahti työn takia. Mullakin sairaus esti työnteon. Mutta sanon vielä, että varaa Kelaan aika, jos pääset sinne. Saat apua tukiasioihin ainakin. Nykyisin kun itse olen käynyt Kelassa, ne virkailijat on olleet tosi asiallisia ja mukavia. Siellä on asiakaspalvelun laatu parantunut huomattavasti viime vuosina.
Tuo, että sulla on parantumaton sairaus, selittää paljon tuota tilannetta jokaiselle. Mua on työkkärissä kyllä ymmärretty. Siellä käy vastaavia tapauksia joka päivä. Koita rehellisesti vaan kertoa, mikä on tilanne. Varmaan saat sinne käyntiajan jossain vaiheessa.
Mullakin oli puoliso, joka ei tajunnut mitään. Mutta siis sanoi sun miehesi mitä sanoi, niin se ei muuta tilannetta. Onko sulla ystäviä tai ketään, jolle voisit puhua, jos tarvitset henkistä tukea? Parisuhteet on rankkoja kun on joku tämmöinen sairaus, mutta kaikki sen terveenkään osapuolen toiminta ei ole aina tervettä tai hyväksyttävää.
Älä jää yksin. Jos miehestäsi ei ole tukea, niin koita saada sitä muualta. Itse kävin joskus juttelemassa sairaanhoitajan kanssa (se on ilmaista). Hän järjesti mulle ties mitä kontakteja.
Ja hei, älä vihaa niiden asioiden takia, joille et mahda mitään. Itsekin käyn kyllä niitä juttuja läpi joka päivä. Ei ole helppoa olla psyykkisesti sairas, pahasti ja parantumattomasti. Silti meillä on ihmisarvo. Ei me valittu tänne syntymistä tällaisina. Hitto, sä kuulostat siltä, että oikeasti teet parhaasi.
Siis nyt järki käteen! Jos pomo sanoo sairausloman jälkeen tekevänsä irtisanomispaperit, pyydät keskusteluun mukaan luottamusmiehen. Millähän perusteella meinaa irtisanoa? Parin viikon sairastelu ei riitä perusteeksi. Et saa suostua mihinkään tuollaiseen!
Jos sitten onnistuu keksimään perusteen, sinun tilanteesi on silti ihan OK: saat irtisanomisajan palkan ja sen jälkeen alkaa työttömyyskorvaus juosta. Se on tyhjää parempi.
Älä nyt vain itse tee mitään hätiköityä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pomoni on antanut ymmärtää, että jos en itse irtisanoudu, saan potkut. Sairauteni on pahentunut niin, että se estää työnteon täysin. Sain sairaslomaa, jonka päätteeksi on irtisanouduttava. Potkujen saaminen olisi jo niin paha juttu, ettei sitten ainakaan voi saada töitä.
Laitoin hakemuksen koulutukseen, jonka kautta voisin saada itselleni sopivaa työtä - ehkä. Lisäksi mietin työn hakemista ulkomailta.
Hitto, tämä sairaus on niin inhottava, että vihaan itseäni sen takia. Kyseessä on psyykkinen sairaus, josta ei voi parantua. Pahemmaksi taitaa vain mennä vuosi vuodelta.
Laitoin nyt työkkäriin paperit. Saapa nähdä, miten tylyjä siellä ollaan tällaisessa tapauksessa. Ahdistus ei ainakaan helpota työkkärissä käynnin jälkeen, se on aivan varmaa. Työttömyyskassaan voin kai näpytellä hakemuksen sitten, kun työttömyyttä on takana pari viikkoa. Sitten kai alkavat ne karenssipäivät vähitellen karista pois. Vai voisinkohan tuolla sairaslomatodistuksellani perustella irtisanoutumisen niin, että voisin sittenkin saada jotain tukea?
Pieni valopilkku tässä kaikessa on muutaman tunnin osa-aikainen työ, jota teen viikottain. Onpahan jotain tekemistä ja saan siitä pari sataa euroa joka tapauksessa.
Olen niin ahdistunut, etten ole edes pystynyt kertomaan miehelleni tulevasta irtisanoutumisestani/potkujen mahdollisuudesta. Tänään illalla täytyy puhua ja tiedän, että hän tulee olemaan minulle vihainen. Kun eihän tämä minun sairauteni edes ole mikään "oikea" sairaus. Kunhan ei tulisi karenssin päälle vielä avioeroa. Sitä en enää kestäisi.
Ap
Kuulostaa tosi raskaalta. Onneksi sulla on tuo osa-aikatyö. Itsekin olen kroonisesti "hullu". Irtisanoudu.
Mä sain irtisanoutumisen jälkeen kerran sairaslomaa, koska psyykkinen vointi romahti työn takia. Mullakin sairaus esti työnteon. Mutta sanon vielä, että varaa Kelaan aika, jos pääset sinne. Saat apua tukiasioihin ainakin. Nykyisin kun itse olen käynyt Kelassa, ne virkailijat on olleet tosi asiallisia ja mukavia. Siellä on asiakaspalvelun laatu parantunut huomattavasti viime vuosina.
Tuo, että sulla on parantumaton sairaus, selittää paljon tuota tilannetta jokaiselle. Mua on työkkärissä kyllä ymmärretty. Siellä käy vastaavia tapauksia joka päivä. Koita rehellisesti vaan kertoa, mikä on tilanne. Varmaan saat sinne käyntiajan jossain vaiheessa.
Mullakin oli puoliso, joka ei tajunnut mitään. Mutta siis sanoi sun miehesi mitä sanoi, niin se ei muuta tilannetta. Onko sulla ystäviä tai ketään, jolle voisit puhua, jos tarvitset henkistä tukea? Parisuhteet on rankkoja kun on joku tämmöinen sairaus, mutta kaikki sen terveenkään osapuolen toiminta ei ole aina tervettä tai hyväksyttävää.
Älä jää yksin. Jos miehestäsi ei ole tukea, niin koita saada sitä muualta. Itse kävin joskus juttelemassa sairaanhoitajan kanssa (se on ilmaista). Hän järjesti mulle ties mitä kontakteja.
Ja hei, älä vihaa niiden asioiden takia, joille et mahda mitään. Itsekin käyn kyllä niitä juttuja läpi joka päivä. Ei ole helppoa olla psyykkisesti sairas, pahasti ja parantumattomasti. Silti meillä on ihmisarvo. Ei me valittu tänne syntymistä tällaisina. Hitto, sä kuulostat siltä, että oikeasti teet parhaasi.
Kiitos tästä kommentista! Tuo lopetus oli niin kannustava, että ihan liikutuin. Tajusin, etten edes koe olevani minkään positiivisen ajatuksen arvoinen.
En ole koskaan ennen ollut työkkärin asiakas. Siksi en edes ymmärrä, miten nämä kuviot menevät. Karenssia en siis saisi, jos ottaisin potkut vastaan. Silti koen, että irtisanoutuminen on jotenkin rehellisempi vaihtoehto. Tajuanhan itsekin, etten voi jatkaa työssäni.
Eikö sinulla ole mahdollisuutta sairauslomaan? Entä mahdollisuutta siirtyä toisiin tehtäviin työpaikan sisällä?
Tsemppiä ja pikaista paranemista :)