Lue keskustelun säännöt.
Olen jäämässä työttömäksi
09.02.2018 |
Työttömyys häämöttää. Joudun irtisanoutumaan sairauden vuoksi, joten en tule saamaan myöskään työttömyyskorvausta moneen kuukauteen. Toimeentulotukea voin kai hakea muutaman kuukauden päästä, kun tulleet palkat eivät sitä enää estä.
Kyllä ahdistaa, eikä mistään ole töitä tulossa enempää. Tulen olemaan täysin rahaton jo kuukauden päästä. Mies saa työkkäristä rahaa opintojensa ajan, eli vielä pari kuukautta. Sitten häneltäkin loppuvat tulot, jos ei saa töitä heti valmistuttuaan.
Ahdistaa, ahdistaa ja ahdistaa!
Yrittäjyyttäkin pohdin, mutta meneehän siinäkin aikaa ennen kuin saa toiminnasta kannattavaa. Laitoin hakemuksia noin 20 työpaikkaan, joista yhtä varten pääsin haastatteluun - enkä saanut sitä työpaikkaa, joka oli itse asiassa jo varattu paikassa osa-aikaisesti työssä käyneelle henkilölle.
Ahdistaa. Kaksi vuokraa saan maksettua, mutta sitten ovat rahat loppu. Ehkä voisimme saada asumistukea?
Kommentit (24)
Et irtisanoudu. Jos et pysty olemaan töissä, haet saikkua. Jos sairautesi estää työnteon, se saattaa olla peruste työsopimuksen purkamiseen, ei potkuihin. Olethan työttömyyskassan jäsen, että saat ansiosidonnaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työttömyyskassan jäsen, eli voisin kai saada ansiosidonnaistakin.
Pomo oli irtisanoutumiseni kannalla melko vahvasti. Ehkä hän tietää, ettei minulle oikeastaan voisikaan antaa potkuja noin vain? Hmm...
En vain usko, että jaksan alkaa edes itseäni puolustamaan. Olen niin puhki ja loppuunpalanut. Työni on/oli ihmisläheistä palvelutyötä, jossa on vain jaksettava olla positiivinen, tarkka ja rehellinen. Minkäänlaiseen psyykkiseen oireiluun ei oikeasti ole siellä sijaa.
Hieman vastaava paikka on tullut auki kodin läheltä. Minun täytyy sitä hakea, sehän on selvä, jos kerran aion olla työtön työnhakija. Työkkärin nettisivuilla täytin siis lomakkeen, jossa ilmoittaudun työnhakijaksi irtisanomisajan jälkeisestä päivästä alkaen. En kyllä oikeasti edes ymmärrä koko työkkärin kuviota. Olen ajatellut, että se on vain paikka, jonka kautta voidaan hakea töitä. Nyt, kun lukee näitä aktiivimalliin liittyviä juttuja, alkaa tuntua, että työkkäri onkin lähinnä työttömien nöyryytyskeskus ja heidän hyvinvoinnilleen vaarallinen tekijä.
Ansiosidonnainen olisi hieno juttu, vaikka tulisikin parin kuukauden karenssi. Onneksi on tosiaan kahden kuukauden vuokrarahat säästössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pomoni on antanut ymmärtää, että jos en itse irtisanoudu, saan potkut. Sairauteni on pahentunut niin, että se estää työnteon täysin. Sain sairaslomaa, jonka päätteeksi on irtisanouduttava. Potkujen saaminen olisi jo niin paha juttu, ettei sitten ainakaan voi saada töitä.
Laitoin hakemuksen koulutukseen, jonka kautta voisin saada itselleni sopivaa työtä - ehkä. Lisäksi mietin työn hakemista ulkomailta.
Hitto, tämä sairaus on niin inhottava, että vihaan itseäni sen takia. Kyseessä on psyykkinen sairaus, josta ei voi parantua. Pahemmaksi taitaa vain mennä vuosi vuodelta.
Laitoin nyt työkkäriin paperit. Saapa nähdä, miten tylyjä siellä ollaan tällaisessa tapauksessa. Ahdistus ei ainakaan helpota työkkärissä käynnin jälkeen, se on aivan varmaa. Työttömyyskassaan voin kai näpytellä hakemuksen sitten, kun työttömyyttä on takana pari viikkoa. Sitten kai alkavat ne karenssipäivät vähitellen karista pois. Vai voisinkohan tuolla sairaslomatodistuksellani perustella irtisanoutumisen niin, että voisin sittenkin saada jotain tukea?
Pieni valopilkku tässä kaikessa on muutaman tunnin osa-aikainen työ, jota teen viikottain. Onpahan jotain tekemistä ja saan siitä pari sataa euroa joka tapauksessa.
Olen niin ahdistunut, etten ole edes pystynyt kertomaan miehelleni tulevasta irtisanoutumisestani/potkujen mahdollisuudesta. Tänään illalla täytyy puhua ja tiedän, että hän tulee olemaan minulle vihainen. Kun eihän tämä minun sairauteni edes ole mikään "oikea" sairaus. Kunhan ei tulisi karenssin päälle vielä avioeroa. Sitä en enää kestäisi.
Ap
Kuulostaa tosi raskaalta. Onneksi sulla on tuo osa-aikatyö. Itsekin olen kroonisesti "hullu". Irtisanoudu.
Mä sain irtisanoutumisen jälkeen kerran sairaslomaa, koska psyykkinen vointi romahti työn takia. Mullakin sairaus esti työnteon. Mutta sanon vielä, että varaa Kelaan aika, jos pääset sinne. Saat apua tukiasioihin ainakin. Nykyisin kun itse olen käynyt Kelassa, ne virkailijat on olleet tosi asiallisia ja mukavia. Siellä on asiakaspalvelun laatu parantunut huomattavasti viime vuosina.
Tuo, että sulla on parantumaton sairaus, selittää paljon tuota tilannetta jokaiselle. Mua on työkkärissä kyllä ymmärretty. Siellä käy vastaavia tapauksia joka päivä. Koita rehellisesti vaan kertoa, mikä on tilanne. Varmaan saat sinne käyntiajan jossain vaiheessa.
Mullakin oli puoliso, joka ei tajunnut mitään. Mutta siis sanoi sun miehesi mitä sanoi, niin se ei muuta tilannetta. Onko sulla ystäviä tai ketään, jolle voisit puhua, jos tarvitset henkistä tukea? Parisuhteet on rankkoja kun on joku tämmöinen sairaus, mutta kaikki sen terveenkään osapuolen toiminta ei ole aina tervettä tai hyväksyttävää.
Älä jää yksin. Jos miehestäsi ei ole tukea, niin koita saada sitä muualta. Itse kävin joskus juttelemassa sairaanhoitajan kanssa (se on ilmaista). Hän järjesti mulle ties mitä kontakteja.
Ja hei, älä vihaa niiden asioiden takia, joille et mahda mitään. Itsekin käyn kyllä niitä juttuja läpi joka päivä. Ei ole helppoa olla psyykkisesti sairas, pahasti ja parantumattomasti. Silti meillä on ihmisarvo. Ei me valittu tänne syntymistä tällaisina. Hitto, sä kuulostat siltä, että oikeasti teet parhaasi.
Kiitos tästä kommentista! Tuo lopetus oli niin kannustava, että ihan liikutuin. Tajusin, etten edes koe olevani minkään positiivisen ajatuksen arvoinen.
En ole koskaan ennen ollut työkkärin asiakas. Siksi en edes ymmärrä, miten nämä kuviot menevät. Karenssia en siis saisi, jos ottaisin potkut vastaan. Silti koen, että irtisanoutuminen on jotenkin rehellisempi vaihtoehto. Tajuanhan itsekin, etten voi jatkaa työssäni.
On vaikeaa olla psyykkisesti sairas. Oikeasti kun kokee niin paljon epäonnistumisia elämässä, niin alkaa ajatella, ettei ole minkään arvoinen. Mutta kun se johtuu usein siitä sairaudesta. Se on ylimääräinen taakka, jota moni ei käsitä. Ja totta kai olet ainakin mun positiivisten ajatusten arvoinen.
Koitan joskus miettiä omia tilanteitani ikäänkuin katselisin itseäni kuin jotakuta toista. En ikinä voisi olla jollekulle toiselle niin julma kuin olen usein itselleni. Ei kukaan ansaitse henkistä väkivaltaa. Uskon, että ihminen voi helposti olla henkisesti väkivaltainen itselleenkin. En sanoisi koskaan kenellekään niitä asioita, mitä saatan sanoa itselleni. Ei kukaan sellaista ansaitse. Meissä kaikissa on joku osa, jota semmoinen satuttaa ja syvältä.
Työmarkkinoista en tiedä, mutta jos itse olisin työnantaja, niin luottaisin enemmän ihmiseen, joka on itse irtisanoutunut työkyvyttömyyden takia kuin sellaiseen, joka on saanut potkut. Jos ihminen vaikuttaa rehelliseltä.
Työkkärissäkin kannattaa vain rehellisesti kertoa elämästäsi ja tilanteestasi. Jos tarvitset jotain apua, niin heillä on kyllä sosiaalityöntekijöitä ja muita verkostoja.
Pääset kuntoon vain sillä, että kohtaat tilanteen sellaisena kuin se tulee. Voit saada apua monesta paikasta ja se kannattaa ottaa vastaan.
Mitä ihmeen papereita laitoit työkkäriin? Ei niitä kukaan lue, jos et ole ilmoittautunut työnhakijaksi. Eikä lue sittenkään, koska systeemissä lähdetään siitä, että liitteet on sähköisessä muodossa.
Toiseksi kenenkään ei tarvitse irtisanoutua, vaan voi odottaa, että työnantaja irtisanoo. Mikä on ihan laillista, jos sinusta ei ole tekemään töitä.