Jättäisitkö 16-vuotiaan pojan Suomeen käymään koulua kun perhe muuttaa ulkomaille?

ja asuisi siis mummon luona ja kävisi Suomessa lukion.



t. ap

Joko ottaisin kaikki lapset mukaan ulkomaille tai sitten jäisimme kaikki kotimaahan. Perhe on perhe!

16-vuotias poika on oikeasti vielä ihan lapsi, ja tarvitsee vanhempiaan vaikka yrittäisi esittää muuta.

Vähällä olikin, ettei niin käynytkin. Ennen pojan muuttoa Suomeen opiskelemaan lukiota ehdittiin koko perhe muuttaa takaisin.

ei kovin eri asia. 16-vuotias voi olla hyvinkin vastuuntuntoinen ja kypsä. Enemmän on ehkä kyse siitä, pärjäävätkö vanhemmat ilman lastaan, kuin siitä, tuleeko lapsi toimeen.

Täällä harrastus, kaverit, tyttöystävä ja mummo on oikein nuorekas ja topakka täti, joka mielellään ottaisi pojan asumaan luokseen. Poikakin ihan mieluusti jäisi mummon luo. Tulisimme kuitenkin näkemään poikaa muutaman kuukauden välein + koko kesän ajan.



Miehelleni tarjoutui sellainen työ, että siitä on kyllä vaikea kieltäytyä. Nuoremmat lapset eivät vastusta ulkomaille muuttoa.



t. ap

jos mami on huolehtinut siitä että pojun ei tarvi tehdä mitään kun on vielä äidin pikkuvauva.. nii joo ei kannata jättää..

Muutto olisi ensi keväänä, jolloin poika jo käynyt melkein lukion ekan vuoden. Joten olisi aika ikävä tuossa vaiheessa muuttaa ulkomaille koulun kannalta.



t. ap

opeskelemaan mennessään. Itsekin olen muuttanut omaan kotiin juuri ennen kuin täytin 16. Riippuu toki millainen nuori on. Jos on järkeä päässä niin voisin, jos taas pahimmassa angstissa niin en tosiaan jättäisi :)

Olisihan se hänellekin loistava mahdollisuus!

Tiedän aika monia lähettiperheitä, ja he kyllä ovat koko perhe lähetyskentällä.

Jos 16 v. haluaisi jäädä mummonsa luo asumaan ja käymään lukiota ja jos hän on pärjäävä ja luotettava, voisin antaa hänen jäädä. Erään tutun perheen poika tuli alle 18 vuotiaana asumaan yksin Helsinkiin, kun aloitti korkeakouluopinnot. Vanhemma asuivat edelleen Yhdysvalloissa. Hyvin sujui.

koska kaverit ja ennen kaikkea tyttöystävä on täällä. Samoin poika harrastaa jääkiekkoa, jota hän ei voisi ulkomailla harrastaa ainakaan niin ammattimaisesti kuin Suomessa. Eikä hän nyt mitenkään unelmoi ulkomailla asumisesta, viihtyy hyvin Suomessa. On omatoiminen ja reipas, sosiaalinen, pärjää hyvin erilaisissa tilanteissa, joten en epäile, etteikö hän pärjäisi Suomessa mummon kanssa. Meidänkin ikävää helpottaisi se, että jos otetaan se työtarjous vastaan niin olisi mahdollisuus käydä Suomessa usein ja pojalla taas mahdollisuus käydä koulun lomilla meidän luona.



t. ap

asui Afrikassa. Mummu asui viikolla hänen kanssaan, viikonloput oli yksin. Tai siis minä asuin siellä. :-) Tätä aikaa kesti tosin vain 3 kk, mutta hienosti meni. Lukioikäiselle muutto yli puoleksi vuodeksikin olisi ollut rankkaa. Hän oli kesällä muutaman kuukauden perheensä parissa ja sekin teki tiukkaa.

vaikka asuinmaassakin olisi kouluja. Pöyristyttävintä on kyllä edelelleenkin se Namibiaan rakennettu koulu suomalaisilla varoilla, sinne piti rakentaa LÄHETYSTYÖNTEKIJÖIDEN LAPSILLE ja harvoille namibialaisille rikkaille oma koulu! Varsinaista köyhien auttamista!

Vierailija:

Tiedän aika monia lähettiperheitä, ja he kyllä ovat koko perhe lähetyskentällä.

Jos 16 v. haluaisi jäädä mummonsa luo asumaan ja käymään lukiota ja jos hän on pärjäävä ja luotettava, voisin antaa hänen jäädä. Erään tutun perheen poika tuli alle 18 vuotiaana asumaan yksin Helsinkiin, kun aloitti korkeakouluopinnot. Vanhemma asuivat edelleen Yhdysvalloissa. Hyvin sujui.

Minulla 1991 syntynyt poika, joka mielestäni tarvitsee kyllä vielä äidin. En voisi kuvitellakkaan, että näkisin lapseni vain muutaman kuukauden välein potisin kyllä aivan kamalaa ikävää, joko menisimme kaikki tai ei ollenkaan. Vaikka jotkut opiskelemaan muuttavatkin toiselle paikkakunnalle he aikas usein kuitenkin saapuvat viikonlopuksi kotiin on aivan eria sia olla erossa viikko kuin kuukausia

Vierailija:

Minulla 1991 syntynyt poika, joka mielestäni tarvitsee kyllä vielä äidin. En voisi kuvitellakkaan, että näkisin lapseni vain muutaman kuukauden välein potisin kyllä aivan kamalaa ikävää, joko menisimme kaikki tai ei ollenkaan. Vaikka jotkut opiskelemaan muuttavatkin toiselle paikkakunnalle he aikas usein kuitenkin saapuvat viikonlopuksi kotiin on aivan eria sia olla erossa viikko kuin kuukausia

T: 15-vuotiaana omilleen muuttanut satojen kilometrien päähän kotoa, josta ei tosiaan ollut joka viikonloppu varaa mennä kotiin!!



Ihme kysymys.. Pohjois-Suomessa ei ole edes muuta vaihtoehtoa!!

Jos mummo vielävoimissaan ja poika sellainen että uskaltaa jättää niin miksei ja jos kaikkien toiveet kohtaa asiassa. Itse olen 16-vuotiaana lähtenyt kotoa maailmalle (en ulkomaille mutta kotoa pois) ensin hetken kestäneiden opintojen ja sitten töiden vuoksi.



Ihan nuoren kypsyydestä riippuu mihin on valmis ja kuinka nuorena.

Jokainen tapaus on tietenkin erilainen, mutta minulla on esimerkkinä entinen avopuolisoni, joka jäi yksin 15-16-vuotiaana yksinhuoltajaäidin ja kahden pikkusisaruksen lähtiessä äidin työn perässä toiseen maahan. Isä asui jo ennestään ulkomailla.

Hänestäkin huolehtivat sitten isovanhemmat.

Poika kasvoi arvostamaan kovasti etenkin mummuaan, mutta oli vielä aikuisiälläkin katkera ja vihamielinen äitiään kohtaan. Hän ei luota ihmisiin ja uskoi minunkin jättävän hänet. Se epäluuloisuus suhteen sitten pilasikin, joten itseään toteuttava ennustus...



Hän muuten koki, että äiti oli " kiristänyt" hänet olemaan reipas ja pärjäävä selittelemällä aina, miten hieno mahdollisuus se muutto on ym... Poika ei siis kokenut voivansa pyytää äitiä jäämään eikä halunnut lähteä kaverien ja koulun luota.

Äiti ei koskaan ottanut kuuleviin korviinsa kun poika yritti aikuisena puhua siitä ajasta, ja kuinka hän koki tulleensa silloin jätetyksi perheen ulkopuolelle. Äiti vaan sanoi, että poikahan itse halusi jäädä ja sanoi, että muut voivat mennä!

Ei tuollainen ole päätös, joka sopii antaa 16-vuotiaalle. Ei minun mielestäni.



Sellainen, että muuttaa opiskelemaan yksin, on minusta ihan eri asia, koska se on lapsesta itsestään lähtöisin, ei vanhemmista.

Ja kun sisaruksetkin lähtevät, niin te tosiaan ikävöitte yhtä lapsistanne, lapsi koko perhettä: isää, äitiä, sisaruksia. Ikävä on hänellä isompi kuin teillä ja hän on lapsena kyvyttömämpi käsittelemään sitä.

Monethan lähtevät vapaaehtoisesti itse tuonikäisenä vaihto-oppilaaksi vuodeksi ulkomaille. Ja silloin ei mukaan lähde kukaan perheenjäsen. Nythän poika jäisi asumaan oman lähisukulaisensa luo tuttuihin ympyröihin. Paljon pienempi muutoshan tuo on kuin vaihto-oppilaaksi lähteminen.



Ja tosiaan: monet lähtevät asumaan yksin vieraalle opiskelupaikkakunnalle tuon ikäisenä.