Olisi parempi jos tappaisin itseni
kun en osaa mitään tai teen kaiken väärin, itsetuntoa ei enää ole uskon että kaikki vihaavat minua ja haluavat hakata minut ihmisille puhumista vältän koska jos ymmärrän tai sanon jotain väärin alan myöhemmin haukkua itseäni ääliöksi ja uskon että tämä ihminen jolle puhuin nauraa minulle. Oon ilmeisesti erityisherkkä tai jotain mutta oon myös tyhmä ja masentunut koulunumerot oli huonoja nykyään töissä aivot menee solmuun jos ei näytetä mitä minun pitäisi tehdä kunnolla koska en ymmärrä, aiemmin muissa töissä jos en ymmärtänyt jotain ja tein väärin minulle huudettiin. Oon keränny paljon vihaa sisälleni ja jos joku nytten tulisi huutaan minulle luultavasti tappaisin sen siihen paikkaan. Ei minulla ole kavereita ja paljoa uskalla tai en käykkään missään koska en osaa jutella mistään ja ajattelen heti että ne miettii että ei vittu mikä ääliö. En jaksa kirjoittaa enää kunnon tekstiä koska mitä väliä, paska maailma tai oikeastaan minä ole paska ja maailmalle paljon parempi jos tappaisin itseni, varmasti joka puolella järjestettäisiin isot karnevaalit ja juhlat kun tajuttaisiin että älysin tappaa itseni.
Joo kokeiltu on sitä sun tätä lääkitystä mutta tulee vaan sivuoireita niin kannata ja turha tällaista ääliötä on tekohengittää. Terapiassa käynny juttelemassa jotain 13v, oikeaan psykoterapiaan ei oo varaa eikä siitä mitään hyötyä olisi. Oon vähän päälle 30v mies jos se kiinnostaa mutta mitä väliä, en viitsi sanoa miksi pää romahti yhtäkkiä koska silloin tulisitte vain hakkaamaan minut, voisin kyllä hakata itseni, paras ratkaisu.
Oon päälle 180 ja paino jotain 78 enkä polta tai juo ja liikun ja syön terveellisesti jos joku haluaa tietää onko elämän tavoillani yhteys paskaan päähän eipä oo oon vaan paskakasa.
Luultavasti tämä poistetaan mutta mitä väliä ei haittaa koska merkitykseni yhteiskunnalle on negatiivinen ja tämäkin viesti pilaa tämän alueen.
Kommentit (15)
Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.
Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti tiukkaa uskonlahkoa. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.
- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea
- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)
- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä
- Naapureille ei saa puhua
- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille
- TV:tä ei saa katsoa
- Puhelinta ei saa käyttää
- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)
- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)
- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)
- Hiustenlaitto kielletty
- Musiikkia piti kuunnella täysillä
- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin
- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)
- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään
- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat
- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia
- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin
- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.
En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Ajattelit jo tappavasi jonkun muun joten olisi hyvä, jos aloittaisit itsestäsi. Ei joutuisi sivulliset kärsimään.
Ala systemaattisesti tuhoamaan yhteiskuntaa,joka on tuhonnut sinut.Silmä silmästä.
Kyllä se siitä lutviutuu kun lopetat nuo satanismis ja mustat juttuis. Ootko aatelna mennä työhön?
Ala myymään heroiinia,saat edes rahaa,ja pääset hemmettiin Suomesta
Kommentit haukkuvat minua mikä ei yllätä, ansaitsen kuolla pois.
Nauti elämästä sen verran minkä voit. Et ole muille mitään velkaa, olet sellainen kuin olet. Kun ei tarkoituksella muita vahingoita, voit olla vain oma itsesi ja tehdä asioita, joista saat mielihyvää. Turha tuntea syyllisyyttä omasta olemassaolostaan.
Itsekin pidän itseäni paskana, mutta kun kuulee jonkun muun puhuvan itsestään noin, niin tajuaa että on turha inhota itseään niin paljon. Olen kyllä ruma, että on vaikea täysin hyväksyäkään itsensä.
Uskot olevasi viallinen. Tiedän, ettei se ole sinun oma ajatuksesi, vaan sinne jonkun narsistisen läheisesi syöttämä. Sinä olet hyvä. Sinä et ole viallinen. Joku on sanonut sinusta, että olet, mutta hän on väärässä.
Ihmisillä on niin pimeitä puolia, ettet uskokaan. Ja se olosi johtuu siitä, että olet ollut niitten kohde.
t.kristallikissa
Hanki koira, se auttaa.
Nimim.kokemusta on ja kun useinkin ajattelen että lähen täältä oman käden kautta, ni se jää vain ajatuksen tasolle koska sit rupee miettii että mitä eläimille kävis. Ei niitä voi hylätä sen takii että on p*skaolla liki 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Nauti elämästä sen verran minkä voit. Et ole muille mitään velkaa, olet sellainen kuin olet. Kun ei tarkoituksella muita vahingoita, voit olla vain oma itsesi ja tehdä asioita, joista saat mielihyvää. Turha tuntea syyllisyyttä omasta olemassaolostaan.
Itsekin pidän itseäni paskana, mutta kun kuulee jonkun muun puhuvan itsestään noin, niin tajuaa että on turha inhota itseään niin paljon. Olen kyllä ruma, että on vaikea täysin hyväksyäkään itsensä.
Jostain nautin mutta jos teen missä tahansa asiassa pienenkin virheen tai sanon jotain väärin alan haukkua itseäni ja paljon ja toivoisin vaan kuolevani pois muita häiritsemästä. En oikein usko että tästä paremmaksi päätäni saan. Ja kokoajan pitäisi tehdä ja osata enemmän, en pysty enempään mitä nyt osaan. Olen vaan kuluerä yhteiskunnalle. En pidä itseäni minään.
Miten olis naisen hankinta auttais varmaan paljon asiaan. Keskitä elämäsi siihen miten saat naisen niitten kaa on kiva pelata kun vaan oppii. Itse sain paljon iloa elämään kun tajusin miten yksinkertaisia naiset oikeesti on. Hyvä jos urheilet panosta vielä pukeutumiseen tai mihin vaan mikä parantaa imagoasi naisten silmissä.
Marttyyri kirjoitti:
Miten olis naisen hankinta auttais varmaan paljon asiaan. Keskitä elämäsi siihen miten saat naisen niitten kaa on kiva pelata kun vaan oppii. Itse sain paljon iloa elämään kun tajusin miten yksinkertaisia naiset oikeesti on. Hyvä jos urheilet panosta vielä pukeutumiseen tai mihin vaan mikä parantaa imagoasi naisten silmissä.
Miten naisen hankkiminen tilannettani parantaisi millään tavalla, paskemmaksi vaan menisi.
Jos et koiraa halua ota kissa, kun silität kissaa, rentoudut etkä enää ole niin ankara itsellesi. Ota Raamattu ja ala lukea, niin sinulla on joku uusi ajatus etkä enää kieri itsesäälissä
Olet arvokas ihminen, vielä elämä edessä. Mene johonkin lähellä olevaan seurakuntaan esim helluntaiseurakuntaan siellä saat ystävän
Seurakunnassa on esin musiikkitoimintaa jos osaat soittaa tai laulaa kuorossa. Seurakunnassa voit puhua luottamuksessisesti asioistasi ja rukoillaan sinulle voimia!
Voimia sinulle!
Ei sun tarvi sitoutuu omapäätös ja siinä on muutenkin ajanvietettä miettii miten saan ton tai ton.
Uusi mielenkiintoinen harrastus?