Kohta puoli vuotta työttömänä ja tuntuu että psykoosi on hiuskarvan varassa

Otan osaa. P-mäistä olla työttömänä....tiedän.

Taidat olla vähän yksinkertaista sorttia jos joku töissäkäynti on ollut noin tärkeää.

Kyllä siihen työttömyyteen  totut toivottavasti, koeta kestää, on paljon kaltaisiasi samassa jamassa.

Kuntoilu pitää ihmisen järjissään. Ihan oikeasti, salikortti auttoi minut työttömyyden yli.

..ja joku huutelee sinulle, että mene töihin siivoojaksi tai tiskariksi..

Kovin vähänlaisesti on sinulle älynlahjoja siunaantunut, jos et tuossakaan iässä keksi sisältöä elämääsi työttömänä. Otan osaa.

Nyt oikeasti alat miettimään olemassaoloasi, jonkun muunkin, kuin oletetun yhteiskunnan tarpeiden kannalta. Sua tarvitaan vielä ja sulla varmasti on paljon annettavaa ihmisille.

Minäkin voin työttömänä paljon huonommin kuin töissä ollessa. Monet työssä käyvät ei ymmärrä, luulevat että työttömyys on jotain lomaa.

Voisitko keksiä jotain säännöllistä tekemistä/harrastusta itsellesi? Kuntoilua ehdotettiin ja se on hyvä keino. Ehkä sinulle sopisi jokin liikuntaryhmä, jossa tapaisit muitakin ihmisiä. Seura on tärkeää, ei saa jäädä yksin kotiin. Toivon, että löydät mielekästä tekemistä ja jospa se työpaikkakin vielä löytyisi. Tsemppiä sinulle!

Muutain voi tehdä kuin juosta yhteiskunnan rattaissa.. Mieliuvtusta?

Lopettakaa jo alkuperäisen kaltaiset jukolauta tuon tapiomielialan luominen - sinulla on kohtalontovereita yli 450 000, suurin osa pitkäaikaistyöttömiä.

Joku puoli vuotta helkkari sentään ei tunnu missään!

Psykoosi työttömyydestä- voi hp!

Salille. Otat tiukan tavoitteen ja sitä kohti. Nyt sulla on elämäsi tilaisuus laittaa itsesi kuntoon ja tuo palvelee kyllä hyvin myös mielenterveyttä.

Aikuiskoulutukseen vaan ja uusi ammatti tai päivität sitä vanhaas jos vaan pystyt.

Et jää tuleen makaamaan!

Netistä löytyy tutkinnot. Laitat hakusanaksi, aikuiskoulutus.

Mikään ei vituta enempää kuin ihmiset, jotka ei tee muuta kuin valittaa sitä että on työtön. Sitten kun yrittää auttaa, niin voi sitä tekosyiden tulvaa, mikä tulee ettei vaan tarvitse sitä duunia vastaanottaa...

Ja jos kotona vain maadut, niin ulos siitä. Joka ikinen päivä teet tunnin lenkin vaikka kuinka vituttaisi.

Siivoat kaapin kerrallaan kotona.

Autat naapurias tai jotain muuta läheistä.

Teet vaikka lumityöt pihalla ja hiekoitat pihan.

Haet joka ikinen päivä duuneja. Hakemukset ja cvt sisään. Monsteriin duunivahti päälle.

Kyllä se siitä suttaantuu, kun otat niskasta kiinni ja rupeat hommiin.

Mitä idiootteja täällä vastailee! Yritä hei luoda joku rytmi päivääsi, katsele jos siellä olisi jotain vapaaehtoishommia, hanki joku kotieläin, ulkoile, tapaa kavereita. Hei oikeesti, oon tässä nyt auttanut kaveria joka on psykoosin puolella ja se on helvetin rankkaa hänelle.

Mene edes kirjoittamaan johonkin vertaistukipalstalle, täältä saat sen psykoosin.

12 vuotta työttömänä.

Psykoosi oli ja meni.

Nyt on vain tunteettomuus.

Vierailija kirjoitti:

Sinkku 51-v. Jouduin hyvistä töistä työttömäksi. Alani on niin pieni että Lähetin jo puoli vuotta sitten hakemukset kaikkiin mahdollisiin yrityksiin.

Nyt elämäni on niin yksitoikkoista ja merkityksetöntä että saatan joutua rankkaan psykoosiin minä hetkenä hyvänsä.

Ranteet olisin jo vetänyt auki jollei vanha isä olisi elossa. Kenellekään en ole tietenkään kertonut.

Kyllä on korkea aika etsiä siihen elämään merkityksiä, ei jukolauta saa työ olla ihmisen ainoa elämänsisältö joka määrittelee ihmisen. Työ on työtä - vain osa elämää. Nykyaikana sitä välillä on ja välillä ei, koska automatisointi tulee voimakkaasti eri aloille, samoin kuin tietotekniikka.

Työttömyys voi olla parasta mitä joillekin on tapahtunut -  saadessaan eka kertaa rauhassa miettiä omia elämänarvojaan.

Joillakin on ihmissuhde ja perhe-elämä alkanut parantua , jopa avioeron uhka poistunut, kun on on jaksanut taas olla läsnä ja panostaa läheisiinsä ihan uudella tavalla ja ajalla.

Meitä on paljon joille on näytetty ovea yyteissä, mutta muutakin on elämässä kun ei heittäydy joksikin ääliö-marttyyriksi joka hautoo itsaria.

Oma ala ei enää minua ota, se on nyt nähty. Ikäsyrjintä on täyttä totta. Olisin valmis vaikka antamaan kasvot ikäsyrjinnälle.

Kiitos neuvoista, onhan tässä kevätkin tulossa.

Monelle sinkulle työ todella on se elämä. Varsinkin jos on vähänkin erikoisemmalla alalla.

Onhan näitä tarinoita esim näyttelijöistä jotka eivät enää saa rooleja vanhempana.

Koita kääntää työttömyys niin, että "vihdoin minulla on aikaa tehdä..." :) Mitä et ole ehtinyt tai voinut tehdä kun olet ollut päivät töissä? Mitä haluaisit tehdä? Mikä rentouttaisi?