Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt pliis apuja, huono äiti kysyy: mikä on "oikea tapa" suhtautua 8-vuotiaan raivoon ja riehumiseen?
04.02.2018 |
8-vuotias käyttäytyy ihan mahdottomalla tavalla: on tosi aggressiivinen isosisarustaan kohtaan (ja myös pienempää), lyö, potkii, härnää. Ja ärsyyntyy todella helposti, tilanne eskaloituu pienestäkin. Tänäänkin hakkasi isoveljeään, joten sanoin että huomisen Nintendo-peliaika on hänen osalta menetetty (näin on sovittu, olen selittänyt että lyödä ei saa jne, ja että peliaika menee jos tällaista käytöstä on). Peliaikaa saakin sitten viedä aika usein, se ei nähtävästi ole tarpeeksi kova rangaistus, vaikka poika sen raskaasti ottaakin.
Tänään taas tilanne meni siihen että poika huutaa että vihaa minua, ei halua nähdä minua enää, ei halua että kosken (normaalisti hieron hänen jalkojaan kun hän menee nukkumaan, tänään kielsi senkin koska ei halua että kosken, näin että häntä harmitti kieltää minua koskemasta), ja lyö minua. Miten ihmeessä tuossa tilanteessa pitää toimia?? Tänään oli ihmeen pitkä pinna, sanoin koko ajan että ymmärrän että harmittaa mutta näin on sovittu jne, ja sanoin että rakastan häntä vaikka hänestä nyt tuntuu että hän ei minusta pidä.
Aika usein, varsinkin jos vauva on valvottanut ja mies matkoilla, pinna on niin kireällä että karjun vaan ja sitten poika alkaa itkeä. Joskus, onneksi ei usein, nukahtaa sitten omaan itkuunsa kun olen karjunut hänelle. :(
Kertokaa miten saan sisarusten hakkaamisen loppumaan? Ja miten tuohon raivoon pitäisi "oikeaoppisesti" suhtautua? Ollaan käyty perheneuvolassakin, mutta sieltä en saanut kovin paljon apua. Poika käyttäytyi siellä kuin enkeli ja tuntui että mut leimattiin hysteeriseksi kontrollifriikiksi.
Tiedän etten VOI olla ainoa joka painii tämän ongelman kanssa. Kertokaa jos on jotain hyväksi havaittuja keinoja selvitä tästä.
Kommentit (10)
Eläinten hoivaaminen voi rauhoittaa lasta. Myös makean syönnin rajoittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 7v ei onneksi lyö muita mutta raivoaa samaan.tapaan ja esim paiskoo tavaroita. Rangaistukset ei paljon auta vaan rangaistusten langettaminen tuntuu vaan lisäävän raivoa. Olen sitten vaan antanu raivota. Sun tilanteessa ehkä kans en rynräisi huutamaan ja rankaisemaan vaan vasta kun on rauhoittunu sovitaan ja pyydetään anteeksi väkivallan kohteelta ja mietitään lapsen kanssa yhdessä mikä olisi sopiva seuraus tästä väkivaltaisuudesta.
Meillä raivoaminen liittyy aika usein nälkään ta väsymykseen. Uni, riitävä ulkoilu ja säännöllisey ateriat on tälle kaverille tosi tärkeitä, meilläkin muut lapset sietää aikataulupoikkeamia yms paljon paremmin.
Meillä oli pari vuotta sitten raksitaulukko silloin 5 vuotiaan kanssa,joka päivästä kun ei muksinu veljeään sai raksin ja 30raksin jälkeen sai toivomansa ison legopaketin. Pari kuukautta vissiin joutu noita keräämään mutta palkinto oli ille niin tärke että jaksoi tsempata. sen jälkeen on osannu hillitä itsensä eikä lyö muita raivotessaan. -3
Uhkaile että joutuu terapiaan jos vielä raivoaa. Ei varmaan olis mieluista.
Lue kirja Tulistuva lapsi. Idea on tunnistaa mitkä taidot lapselta puuttuu, valita jotkut hankalat tilanteet (pahin ensin), selvittää miksi suuttuu ja lapsen kanssa yhdessä keksiä ratkaisu miten toimia ettei tule riitaa. Lapsi oppii samalla niitä puuttuvia taitoja. Ajatus on, että lapsi käyttäytyy hyvin jos osaa. Esittely esim http://kiintymysvanhemmuus.fi/?p=1404
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti tärkeintä on syöksyä lohduttamaan sitä lyötyä. Näin 8vkin näkee kuinka toisista välitetään ja osoitetaan empatiaa. Sano 8vlle vaikka että "olipa ikävästi tehty" mutta muuta huomiota älä anna. Ei siis rangaistuksia, huutamista yms. Keskity lyödyn hoivaamiseen ja jätä 8v miettimään tekojaan tai jatkamaan raivoamistaan. Heti kun tilanne on ohi ja 8v käyttäytyy nätisti/normaalisti, huomioi häntä. Ole tosi mukava, katso silmiin, ole lähellä, hymyile. Jutelkaa jostain. Kun lapsi on hyvällä tuulella ehdota että käytte pyytämässä lyödyltä anteeksi. Jatka huomion antamista joka kerta kun lapsi ei raivoa eli silloinkin kun ei tee mitään erityistä "kilttiä". Voit silti kehua, hupsutella ja huomioida. Lopeta rangaistukset ja huutaminen. Jos siltitulee huudettua niin pyydä anteeksi kun olet rauhoittunut, kerro että hermo meni ja vauva valvotti jne. Tee 8vn kanssa jotain kahdestaan kun pystyt ja miehesi voisi tehdä samoin. Et ole huono äiti, lapsilla on vaikeampia vaiheita ja sitten taas helpompia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti tärkeintä on syöksyä lohduttamaan sitä lyötyä. Näin 8vkin näkee kuinka toisista välitetään ja osoitetaan empatiaa. Sano 8vlle vaikka että "olipa ikävästi tehty" mutta muuta huomiota älä anna. Ei siis rangaistuksia, huutamista yms. Keskity lyödyn hoivaamiseen ja jätä 8v miettimään tekojaan tai jatkamaan raivoamistaan. Heti kun tilanne on ohi ja 8v käyttäytyy nätisti/normaalisti, huomioi häntä. Ole tosi mukava, katso silmiin, ole lähellä, hymyile. Jutelkaa jostain. Kun lapsi on hyvällä tuulella ehdota että käytte pyytämässä lyödyltä anteeksi. Jatka huomion antamista joka kerta kun lapsi ei raivoa eli silloinkin kun ei tee mitään erityistä "kilttiä". Voit silti kehua, hupsutella ja huomioida. Lopeta rangaistukset ja huutaminen. Jos siltitulee huudettua niin pyydä anteeksi kun olet rauhoittunut, kerro että hermo meni ja vauva valvotti jne. Tee 8vn kanssa jotain kahdestaan kun pystyt ja miehesi voisi tehdä samoin. Et ole huono äiti, lapsilla on vaikeampia vaiheita ja sitten taas helpompia :)
Hmm. Tämä on mielenkiintoinen kommentti. On totta että huomioni monesti kiinnittyy siihen 8-vuotiaaseen ja hän saa kaiken huomion. Alan kiinnittää tähän nyt kyllä huomiota.
Toisaalta mietityttää että jos lapsi saa huomiota vain kun hän on kiltti, alkaako hän sitten ajattelemaan että tunnekuohut ei ole sallittuja? Kun toisaalta haluaisin rohkaista lapsia näyttämään tunteitaan avoimesti, niin negatiivisia kuin positiivisiakin, tosin tietenkin muita kunnioittaen. Mutta alan taatusti nyt miettiä että miten paljon huomiota sille riehujalle jaankaan...
ap
Tästä ei välttämättä ole kyse, mutta muistui mieleeni että luokallani oli ala-asteella yksi raivareita saava poika, joutui johonkin terapiaankin, ja sitten taustalta paljastui 1-tyypin diabetes. Oli siis seonnut aina kun sokerit sekaisin.
Eli joku tämmöinenkin syy voi olla.
Alue: Aihe vapaa
Ei kiva :(
Se mitä voit ja pitää tehdä on ettet anna ikinä huomiota huonoon käytökseen, vaikka kuinka tekisi mieli, säästää sunkin omia hermoja.. Ja jos lyö, vastaavaa, ei sitä yksin jaksa kauaa. Nintendon pois otto ei auta, ikävä kyllä.
Kun käytös on hyvää, pelaa ja tehkää yhdessä jotain kivaa :)
Eihän asia ole tietenkään näin mustavalkoista, mutta oman tyytyväisyytesi tulet takaaman omalla rauhallisuuden lasi.