Eksäni oli tahallisen kiireen tekijä - mikä ihme heitä vaivaa? Minne heillä kiirehtijöillä on niin kova kiire koko ajan?

Tahallisen kiireen tekijät ovat noita, joiden kanssa saa jatkuvasti vääntää aikatauluista, omilla menoilla tai tarpeilla ei ole mitään väliä ja matkoilla saa koko ajan juosta perässä, koska toisella on niin kova kiire. Ravintolassa et ehdi syödä loppuun, kun toinen epäkohteliaasti on jo vetämässä takkia päällensä tai jotain asiaa kaupassa ei saa jäädä katsomaan kun taas on niin kova kiire. Sama juttu ihan minkä tahansa asian tekemisen kanssa, mikä koskettaa itseään eikä sitä kiirehtijää.
Varsinkin exäni oli tahallisen kiireen mestari, eli kaikki lomamatkat menivät hänen tekemien aikataulujen mukaan ja arkirutiinit olivat alituista hoputtamista ilman mitään väliä miten valmis olin itse lähtemään juuri sillä hetkellä mnne hän saneli.
Muistan kun teimme matkan erääseen pohjoisueroopan maahan, niin olin revetä kiukusta, koska ex oli suunnitellut matkareittimme minuutilleen etukäteen mutta sen osottauduttua epärealistiseksi, hän ei suostunut joustamaan tuumaakaan. Ajoimme moottoripyörällä 30 asteen helteessä ja vaikka olin vähällä pyörtyä sinne takaristille ja pudota kyydistä, hän ei taipunut jäämään hotelliin odottamaan että kelit viilenisivät. Pelästyin tuota pyörtymistä niin paljon, että riitahan siitä tuli ja ihmiset katsoivat parkkipaikalla kun otimme yhteen hänen aikataulujensa tarpeellisuudesta terveyteni kustannuksella. Itse reissussa melkein sain toistamiseen raivarit kun kolmantena aamuna sen kiirehtimisen keskellä ja kilometritolkulla olleen ajelemisen päätteeksi olisin halunnut rauhassa nauttia kahvista ja maisemista, niin se idiootti oli repimässä mua pois aamupalapöydästä "koska on niin kova kiire". Huoneenluovutuksella tai millään tällaisella ei ollut mitään tekemistä hänen kiireensä kanssa vaan se oli täysin itse keksittyä. Myöhemmin suhde päättyi juuri siitä syystä, että kaikkialle oli niin kova hinku mutta missään ei saanut viivähtää. Ihan yksi tai kaksi kertaa eksä kun kävi hakemassa mut töistä, niin se soitti että tuu pihalle, oon kohta siinä. Välittömästi puhelun jälkeen merkkasin itseni ulos ja ihmettelin, oliko sattunut jotain kun jätkää ei kuulunut eikä näkynyt. Siinä pakkasessa seistyäni ja odottuani puoli tuntia jätkä ilmestyi liikennevaloihin ennen kuin kaarsi pihaan. "Joo, sori, ilmoitin ajoissa, että tulet". Kun tämä toistui muutaman kerran, opin olemaan menemättä ulos palelemaan ennen kuin hän soittaa ulkoa olevansa parkkipaikalla.
Toinen samanlainen oli appiukko. Sovimme hakevamme hänet juna-asemalta ja lähtevämme siitä samassa kaupungissa oleviin juhliin, mutten saanutkaan töistä vapaata. Ilmoitin asiasta etulkäteen ja ilmoitin, että herra kulkee taksilla mikäli ei jaksa odotella, mutten pääse aikaisemmin kuin hänen junansa on perillä. Appiukko odotti puoli tuntia asemalla, ja motkotti koko loppumatkan miten naiset pitäisi kouluttaa noudattamaan annettuja aikatauluja.
Kerran kun ex haki minut kaupungilta, olin ravintolassa odottelemassa häntä sillä tiesin että hänellä kestää. Sen sijaan, että olisin saanut juoda ja syödä taaskaan rauhassa, hän ilman muuta oletti että lähden siltä istumalta kun hän suvaitsee viimein saapua ja jätän juuri maksetut tuotteet eteeni. Itselläni oli luulona, että eksä liittyisi seuraani, mutta ei - melkein jätinkin sitten puoliksi juodun juoman ja pitsan pöytään, koska hellä oli niin kauhea kiire ajaa minut ulos ja autolle - eikä suinkaan siksi, että meillä olisi ollut mitään todellista kiirettä, hän vain halusi kotiin tietokoneelle kun on niin paljon sitä hommaa. Sama aikatauluongelmat tulivat vastaan normaalissa arjessa, mutta härskeintä oli seisottaminen pihalla kun minulla olisi itselläni kerrankin ollut oikea kiire ystävän luo tupareihin.