"Kasvoimme erillemme" selityksenä muille eron yhteydessä. Mitä todella tapahtui?
Luulin aiemmin erilleen kasvamisen olevan helppo tekosyy, kun ei huvittanut enää jatkaa liittoa, mutta nyt alan itsekin vähitellen ymmärtää mitä kaikkea tuon selityksen taakse voikaan kätkeytyä.
Olemme miehen kanssa eron partaalla, josta ulkopuoliset eivät tiedä. Suhteemme alamäkeä kuvaisi hyvin erilleen kasvaminen. Suhteemme alussa olimme melko samanlaisia. Saatoimme jutella vaikka kuinka kauan kaikenlaisista asioista. Nykyään meillä ei ole mitään puhuttavaa. Jos istumme sohvalla ja kommentoin jotain asiaa, mies saattaa nousta ylös ja lähteä pois, kun ei halua kuunnella. Edes lasten asioista ei juuri puhuta, sillä mies usein toteaa, että hänellä on jokin este ettei voi asiaa hoitaa. Jos pyydän häneltä apua johonkin, hänellä on silloin aina jotain muuta eikä voi auttaa. On todella raskasta olla ihmisen kanssa, jota ei oma perhe kiinnosta tipan vertaa ja johon ei voi luottaa. Ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Puhuminen kaikuu kuuroille korville eikä mies suostu pariterapiaan, koska meillä ei ole hänen mielestään ongelmia.
Entäs teillä muilla?
Kommentit (10)
Sitä ei kiinnosta, evvk. Ei se ole erilleen eikä mihinkäänpäin kasvamista, se ei vain rakasta sinua ja lapsia.
Mitkä asiat aiemmin innostivat? Voiko niitä tuoda lisää?
Meillä tilanne meni tuohon pisteeseen, kun mies alkoi olla tyytymätön itseensä/mustasukkainen minusta. Kaikki mistä olin innostunut, oli hänen mielestään vain blaah. En saanut iloita mistään. Hänellä oli omat harrastuksensa ja kaveripiirinsä jotka piti erossa minusta, ylläpiti me-henkeä harrastuspiirissä muiden kanssa, kilpaili ja tsemppasi muita. Ei voi sanoa että tuli kyllästyminen, ennemminkin todella lähdettiin eri suuntiin rakentamaan itseä kun toisen seurassa oma olo tuntui aina valjulta ja vähätellyltä. Muut ihmiset antoivat sitä positiivista palautetta mitä ei omasta suhteesta saanut.
Tilanne kärjistyi miehen pettämiseen "niissä muissa piireissä" mutta siinä vaiheessa hän myös heräsi huomaamaan miten alemmuudentuntoinen olo hänellä on ollut. Miten ei ollut halunnut edes nähdä että voisin innostua jostain muusta kuin Hänen Olemisestaan. Sen jälkeen hankimme yhteisen harrastuksen, jonka parista riitti juteltavaa ja yhteistä tavoiteltavaa.
Miestä ei kiinnostanut asiani tai seurani. Saattoi vain häipyä kesken lauseeni tai pani kuulokkeet korville. Ei suostunut puhumaan suhteesta, nukkui sohvalla eikä siihenkään selitystä, ei seksiä, ei suukkoja, ei yhdessä tekemistä. Ei siis mitään, koska mies ei halunnut. Minulle riitti sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat aiemmin innostivat? Voiko niitä tuoda lisää?
Meillä tilanne meni tuohon pisteeseen, kun mies alkoi olla tyytymätön itseensä/mustasukkainen minusta. Kaikki mistä olin innostunut, oli hänen mielestään vain blaah. En saanut iloita mistään. Hänellä oli omat harrastuksensa ja kaveripiirinsä jotka piti erossa minusta, ylläpiti me-henkeä harrastuspiirissä muiden kanssa, kilpaili ja tsemppasi muita. Ei voi sanoa että tuli kyllästyminen, ennemminkin todella lähdettiin eri suuntiin rakentamaan itseä kun toisen seurassa oma olo tuntui aina valjulta ja vähätellyltä. Muut ihmiset antoivat sitä positiivista palautetta mitä ei omasta suhteesta saanut.
Tilanne kärjistyi miehen pettämiseen "niissä muissa piireissä" mutta siinä vaiheessa hän myös heräsi huomaamaan miten alemmuudentuntoinen olo hänellä on ollut. Miten ei ollut halunnut edes nähdä että voisin innostua jostain muusta kuin Hänen Olemisestaan. Sen jälkeen hankimme yhteisen harrastuksen, jonka parista riitti juteltavaa ja yhteistä tavoiteltavaa.
Eihän tuokaan ole erilleen kasvamista, mieshän salli itselleen harrastaa mielin määrin ja sosiaalisia suhteita, mutta yritti kontrolloida sulta ilonaiheet ja kontaktit elämästä pois ja oli mustasukkainen. Pettikin vielä. Ei kenenkään kuulu palvoa toista päivätöikseen ja omistautua vain olenaan toisen jatke ja kodinkone. Ja sä vielä kiltisti annoit pettämisenkin anteeksi?
Ei kuulosta erilleen kasvamiselta vaan siltä, että mieheltä on kadonnut tunteet ja mielenkiinto parisuhteeseen. Tai on tunteita, mutta jokin mättää eikä osaa sitä käsitellä.
Esim sitä että läheisyyden tarpeet ja teot muuttuu toisella radikaalisti. Ei ilman läheisyyttä jaksa loputtomiin.
Toinen haluaa kouluttautua, edetä uralla ja nähdä maailmaa ja toiselle riittäisi se lähiökolmio ja "kaikki on ihan hyvin näinkin"
Tai puolisoiden välinen rakkaus ja arvostus jostain syystä katoaa, muuttuu niin paljon ettei toisesta vaan enää löydä sitä mitä kumppanistaan haluaa ja tarvitsee.
Tai toinen jatkaa parisuhteessa iloista poikamieselämää (tai sinkkutytön elämää) ja toinen yrittää pitää perhettä kasassa ja tekee miltei kaiken yksin.
Eiköhän noissa kaikissa tapauksissa kasveta lopulta erilleen vaikkei esim 3. osapuolta olisikaan mukana.
Mieheni halusi viettää yhä enemmän aikaa sellaisten ystäviensä kanssa jotka viihtyivät baareissa ja juhlivat kaikkea pitkään ja kosteasti. Hän tuli kotiin joskus seuraavana iltapäivänä ja nukkui lopun viikonlopun. Minä vietin aikaa lapsen kanssa kahden.
Voi sanoa että elämäntapamme ja elämämme erkaantuivat yhä kauemmas toisistaan.
Taalla yksi. Emme viettaneet tarpeeksi aikaa yhdessa ja jotenkin ne kiinnostuksen kohteetkin muuttuivat erilaisiksi, vaikka oltiin kimpassa oltu jo 10v kun tama 'eroon kasvaminen' alkoi. Mies ei ollut kiinnostunut perhe-elamasta ja vetaytyi tyojuttuihin enemman ja enemman. Erohan siita tuli ja hyva niin. Ollaan kaikki onnellisempia nyt.
Ap, se tarkoittaa sitä että jokaisen ihmisen kokemukset muuttavat sitä ihmistä ja hänen arvomaailmaansa. Ihminen muuttuu kokemusten myötä koko elämänsä ja välillä käy niin ihmiset todella muuttuvat paljonkin siitä millaisia olivat suhteen alkaessa ja yhteiseltä elämältä putoaa pohja siksi. Esimerkiksi kotona viihtynyt ihminen muuttuu joka päivä harrastuksensa parissa poissa kotoa olevaksi ja jättää kaiken puolison hoidettavaksi. Joku alkaa käyttää alkoholia enemmän tai sitten alkaa absolutistiksi joka vaatii samaa nollalinjaa puolisoltaan. Elämäntavat eriytyvät ja aletaan miettiä miksi on tuollaisen ihmisen kanssa joka ei olllenkaan enää muistuta sitä ihmistä johon ihastui.
Sellaista on erilleen kasvaminen, sitä tapahtuu eikä se ole maailmanloppu.
Hankitte lapsia, siinä meni vikaan. Ei tuo ole erilleen kasvamista. Mies on selvästi väsynyt eikä elä elämäänsä, on vain olemassa