Lue keskustelun säännöt.
Stressitön työ vs. vaativampi työ
suuntanasuunta
02.02.2018 |
Mikä oli sinun valintasi? Miten se toimii mielestäsi? Tässä mietin kumpi on parempi vaihtoehto tulevaisuuden kannalta, stressitön työ, joka ei haasta, mutta on ok -työ työnä ja kotiin, vaiko kenties haastavampi työ, jossa on enemmän vastuuta ja haastetta, ehkä mielenkiintoakin, mutta joka vie myös enemmän energiaa? Toisaalta se haastavampi työ saattaa antaa myös energiaa, jos ei tarvitse mennä koko ajan omien kykyjen ylärajoilla. Mistäs senkin sitten tunnistaa edeltä käsin mikä on itselle liian vaativaa..On jo vuosien kokemusta erilaisista töistä. Tällä hetkellä työssä joka ei stressaa yhtään, ei vie energiaa, mutta eipä juuri mitään haasteitakaan tarjoa. Otetaan vertailuammateiksi kevyempiä ammatteja vastaan esim. juristin ja lääkärin työt. Miten meni/menee omalla kohdalla? Mitä näkiksiä? Tunnistajat tunnistaa.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressitön (tai siis mahdollisimman vähän stressaava) työ ja siihen vastapainoksi haastavat harrastukset. Näillä mennään!
Molemmissa puolensa. Optimaalisin ehkä haastava työ joka sopii persoonallesi ja kyvyillesi, mutta ei kuitenkaan polta loppuun proppuja.
Turh varmaan pelätä että joku tunnistais, sen verran yleistä on tuollainen pohdiskelu.
Mutta asiaan: Olin ammatissa, jossa ei ollut haastetta ollenkaan. Kyllästyin totaalisesti, en jaksanut sitä triviaalien asioiden pyörittelyä päivstä toiseen. Vaihdoin alaa. Nykyisessä ammatissa on riittävästi älyllistä haastetta ja myös vaihtelua, ei käy pitkäveteiseksi eikä kyllästytä. On kiva saavuttaa tavoitteita ja asettaa uusia. Mutta me ihmiset ollaan niin erilaisia. Tuossa ylempänä joku sanoi, että haasteeton työ ja haasteelliset harrastukset on hyvä yhdistelmä. Jollekin se saattaa toimia, mutta itse en jaksanut ammatissa, jossa ei ollut mitään haastetta.
Edellinen jatkaa: sellaista kuin stressitön työ ei ole muuten olemassakaan. Aina voi olla vaikka v-mäsiä pomoja tai työkavereita, stressaavia kausia, ärsyttäviä /valittavia asiakkaita, tylsiä tehtäviä jne. Eli ei kannata ammattia ainakaan sen mukaan valita, että toivoo stressin pysyvän kokonaan poissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin opettajana meidän perheessä harrastuksena lomailu ja matkailu. Esim nyt talvilomien alkaessa, aiomme lähteä mieheni kanssa etelän matkalle, tällä kertaa hieman eksoottisempaan kohteeseen, Gambian rannikolle. Meillä 5-tähden hotelli ihan meren rannassa...
Tykkään haasteista ja vastuusta. Annan työssä kaikkeni enkä pidä kirjaa tunneista. Työni on kiehtovaa ja koko ajan oppii uutta. Koko ajan omaa osaamista voi laajentaa ja syventää. Nautin, kun pystyn hahmottamaan monimutkaisia ja laajoja kokonaisuuksia. Työ on merkityksellistä ja antaa sisältöä elämään. Ihmiset arvostavat asiantuntemustani ja olen osaamisestani ylpeä.
En vaihtaisi tylsää, mutta tarpeelliseen työhön. Niitäkin olen nuorena tehnyt, mutta tätä draivin tunnetta ja into kehittyä ei voita mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tylsä ja stressitön työ. Onneksi se työllistää hyvin. Oli se ehkä parempi valinta. Etenemismahiksia ei juuri ole, se on tavallaan harmi, toki onni, ettei ole siitäkin huono olo, että en etene. Mutta jos alalla olisi mahdollista edetä, mutta ei vaadittua tai oletettavaa, niin se ois aika ihanne.
Sitä voi viitsiä puurtaa ilman haasteita vuosikausia, ja yhtäkkiä innostuakin etenemään. Tosin mulla on matkassa kulkenut koko ajan masennus, joten se pakotti valitsemaan. Koskaan en ole ollut töistä pois masennuksen takia. Mutta sen takia en meinannut ensin kylläkään päästä kiinni työekämään, siis opintoihin ja siitä eteenpäin.
Näillä mennään. Haaveilen kyllä alanvaihdosta vielä joskus, mutta saa nähdä.
9 jatkaa vielä. Toisaalta on vaikeaa saada stressittömän työn jälkeen haastavaa työtä, koska kehittymisessä ja huipulle pääsyssä menee niin kauan. Minusta ihminen on oikeasti vasta osaaja tehtyään jotain työtä useita vuosia. Ei kukaan märkäkorva vielä tiedä työstään lähellekään sitä samaa, mitä vastavalmistunut. Jolloin työn haasteista voi olla vaikea nauttiakaan. Eli korkealta voi aina tulla alaspäin (jos ego sallii), toisin päinkin on mahdollista, mutta vaikeampaa (kuin nuorena alkaa kavuta). Ellei edellinen helppo työ edes jotenkin pohjusta tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työni on stressaava, haastava ja sillä on paljon tarkoitusta, mutta se ei kovin mielenkiintoinen tai arvostettu ja se on keskimääräistä huonommin palkattu. En voi enää vaihtaa alaa, joten tällä mennään.
Minulla on aina ollut (kohtuullisesti) stressiä, kun olen aloittanut uuden työn. Noin viidessä vuodessa olen oppinut työni niin, että sterssitaso on ollut nolla. Sen jälkeen olen alkanut katselemaan muita töitä tylsistymisen pelossa ja palkankorotuksen toiveissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras tietysti vaativa työ, siis noin tehtävien puolesta, ilman vastuuta ja tulostavoitteita.
Olen melko vaativassa ja stressaavassa asiantuntijatyössä, josta ei kuitenkaan makseta kovin hyvin, ja olen viime aikoina miettinyt, että voisin lähteä vaikka jonnekin Italiaan tai Ranskaan tekemään jotain vähemmn vaativaa, Suomen ilmapiiri on niin masentava. Tai jonnekin Kaakkois-Aasiaan.
Tai jopa lähteä ihan Woofaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa: sellaista kuin stressitön työ ei ole muuten olemassakaan. Aina voi olla vaikka v-mäsiä pomoja tai työkavereita, stressaavia kausia, ärsyttäviä /valittavia asiakkaita, tylsiä tehtäviä jne. Eli ei kannata ammattia ainakaan sen mukaan valita, että toivoo stressin pysyvän kokonaan poissa!
Lähelle päästään, eli Suomen Postiin vaan yötyöhön! Esimiehilläki on niin silmät lurpallaan, ettei ne jaksa valvoa, kuinka monta kymmentä minuuttia extraa kahvitauko kestää.
t. Me like
No tuo stressi on aika monimutkainen asia. Pelkkä työ sinänsä ei vaikuta siihen vaan myös oma emotionaalinen asenne vaikuttaa stressitasoon. Jotkut myös ovat luontaisesti niin hyviä joissakin töissä, ettei heidän tarvitse koko ajan stressata, jotta saisivat asioita aikaan. Olen it-alalla törmännyt tyyppeihin jotka vain ovat tosi lahjakkaita ja pystyvät ottamaan melko rennostikin eli heidän ei tarvitse mennä kykyjensä ylärajoilla koko ajan. Ja työpaikoilla stressiä voivat aiheuttaa pelkän työn lisäksi monet muut asiat, esim. henkilöiden väliset suhteet. Joten aika monimutkainen asia loppujen lopuksi. Mutta toki varmaan tietyt projektinomaiset työt, joissa pitää asiakkaalle toimittaa jokin iso ja vaativa työ tiettyyn päivämäärään mennessä, voivat ajoittain olla hyvinkin stressaavia. Jotkut ihmiset saattavat kokea lievän stressin jopa positiivisena asiana, koska stressi voi energisoida. Toki tällöinkin stressi voi salakavalasti pidemmän päälle kuormittaa tosi paljon.
Mä olen tehnyt stressaavaa ja vaativaa työtä n.10v ja viimeiset 3-4v isoissa muutoksissa vieläkin stressaavampaa, univaikeuksia, mahavaivoja yms. Tavallaan kyllä kuitenkin tykkäsin työstä jabolen siinä hyvä. Reilun vuoden kypsytteli vaihtoa stressittömään työhön (ammatti siis sama, toimipiste vaihtui ja samalla työnkuva radikaalisti). Nykyinen työ on helppoa, ennakoitavaa ja stressitöntä !!! Nukun yöt hyvin, enkä mieti työasioita vapaa-ajalla....mutta jo nyt, parin kk jälkeen oon aivan kyllästynyt ja ikävöin entiseen työhöni ihan kamalan paljon!!!
Eli omalla kohdalla ehkä sit kuitenkin se vaativampi vaihtoehto!!
Tämä on hyvin vaikea kysymys. Itse olen tehnyt niitä hyvin haastaviakin töitä ja tälläkin hetkellä vaikka työ ei haastakaan niin kai se yleisesti ottaen on edes semi haastavaa, kun on tehnyt pari vuotta ei vaan tunnu yhtään haastetta ja menee lähinnä autopilotilla (en ole lentäjä.) Kuten tässäkin ketjussa on mainittu, työ-yhteisöllä myös on suuri rooli stressin suhteen. Havainnut myös kuinka iso rooli oman persooonan sopimisella alalle, vaikka olisikin hyvä työssään niin aina ei vain skulaa kokonaisuus. Liikaa ei tietty pidä odottaa mistään. Edellinen homma oli todella monella tapaa kuormittava, joten kai siinä vain liian moni asia osui huonosti suhteessa minään ja vaikka ei olisikaan osunut, olisi se silti raskas jobi. Jospa olisi joku työkalu milä voisi arvioida miten soveltuu ajan mittaan ja miten kokee esim työn joka vaatii 5-6 vuoden opiskelun. Ei olisi sitten taas siinä tilanteessa kuin ensimmäisen tutkinnon jälkeen. Tosin kyllähän ihminen muuttuukin, että tulevaa ei täysin aukottomasti voi ennustaa. Esim. juristin ja lääkärin työn todellisuutta on aika vaikea simuloida ennen todellista kokemista. Joku kirjoitti kuinka "kevyempien" töiden tai opintojen myötä alkaa heti kaivata vaativampaa, samalla kuitenkin tietää sen stressin, samit kävi täällä. Stressi tosiaan voi olla myös positiivista, kuten joku kirjoitti ja osin pidän siitä. AP
Jos jäät työttömäksi, niin voi olla, että uuden saaminen on vaikeampaa, jos olet tehnyt "löysää työtä". Ellet sitten itsenäisesti kouluttaudu jatkuvasti.
Minä valitsin helpon vaihtoehdon (osin pakosta tosin) ja jäin työttömäksi. Pärjään kyllä näinkin, eikä kaduta, etten ollut urasuuntautunut.