Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joiden mielestä lapsiperheen elämä on kivaa, niin perustelkaa?
02.02.2018 |
Lapset eivät muuta tee kuin rajoita elämää. Yksi lapsi on täydellinen asia ja antaa varmasti jotain ihan suunnatonta. Toivoisin saavani joskus yhden lapsen. Jos saan kakoset, niin kai mä sopeudun siihenkin.
Yhden kanssa on vielä helppo mennä ja tulla. Voi matkustella ympäri maailmaa ja harrastaa kaikkea kivaa. Yhden vauva-ajan jaksaa, mutta sitten yöunet ovatkin tervetulleita.
Kyllä kaksi lasta on jo aikamoinen riesa.
En todellakaan jaksa olla vuosikausia joku lapsenviihdyttäjä. Kerran kaikki varmaan on ihan kivaa.
Jos on yksi lapsi, niin mulla on rahaa tehdä mitä haluan ja koska haluan. Yhdelle lapselle pystyn takaamaan myös taloudellisesti hyvän tulevaisuuden.
Nyt lähden viikoksi alpeille laskettelemaan. Yksi lapsi mukana olisi kiva, mutta kaksi mukana, liekö helvetti kaukana enää siitä?
Kertokaapa siis mikä siinä rajoitetussa useampilapsisessa lapsiperhehelvetissä on kivaa?
Kommentit (22)
Ihmiset tykkäävät eri asioista. Siskoni on lapsesta asti halunnut suurperheen ja sen myös hankki ja rakastaa perhe-elämää yli kaiken. Itse olen nyt kolmeakymppiä lähestyessä vasta alkanut edes miettimään haluanko joskus yhden lapsen vai onko vapaaehtoinen lapsettomuus itselleni kuitenkin sopivampi.
Ei tietenkään kannata hankkia suurperhettä jos ajatus ei tunnu hyvältä tulevaisuudensuunnitelmalta. Eikä jättää lapsia hankkimatta jos niistä haaveilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta, just palattiin kahden viikon Thaimaan reissulta, hiihtolomalla lähdetään Alpeille. Kun on riittävät tulot, ei ole mikään ongelma, vaikka on useampi lapsi. Ja vauvavuosi on tosiaan 1 vuosi, ei elinkautinen. Omat on koulussa jo kaikki, eivät rajoita mitään tekemistä, melkein enemmän niin päin, että äiti rajoittaa lasten tekemistä, kun ei vaan jaksa valvoa ja riehua kaiken maailman offareissa...
Ei tarvitse tehdä töitä kun on lapsia. Saa olla kotona ja yhteiskunta maksaa.
Hieno Trolli sulla. Mutta ihmettelen miten joku kokee että yhden kanssa pääsisi helpommalla.
Meillä 2 kahden vuoden ikäerolla ja kyllä elämä olis kaameeta jos pitäs koko ajan yhtä viihdyttää. Siitä asti kun nuorempikin on 2 täyttänyt niin ovat leikkineet kyllä yhdessä kahdestaan. Mielikuvitusta riittää eikä meidän tarvitse olla viihdyttämässä. Nyt 7 ja 9 vuotiaat ja monta vuotta jo menneet pihalla samassa korttelin lasten jengissä.
Ujohkon puoleisia ovat niin pienempänä eivät mitään harrastusta olisi suostuneet kokeilemaan itsekseen mutta sisaruksen turvin kyllä.
Ulkomaillakin kaikki on aina paljon helpompaa. Mm. aLpeilla vaeltamassa keksivät keskenään aina jonkun leikin. esim. kisan siitä kuka löytää enemmän kukkalajeja tms. Ja tuntien retket vilahtaa huomaamatta. Rantalomalla saa itse välillä vain ottaa aurinkoa valvovana silmänä koska viihtyvät kahdestaan uima-altaalla.
Lisäksi pienempi ottaa aina niin voimakkaasti mallia isommasta että oppii kaiken nopeammin ja aikaisemmin. Minkään taidon opettelussa ei tule lähellekään 2 vuotta jäljessä. Esikoinen alkoi laskea vapaasti kaikentasoisissa rinteissä 5,5 vuotiaana, pienempi neljä vuotiaana. Pyöräilemään ilman apupyöriä oppivat yhtäaikaa, pienempi oli vasta kolme. Lukemaankin pienempi oppi suunnilleen samaan aikaan ennen kun isompi ollessaan ekalla luokalla.
Mene sinä ap käymään alpeilla kerran vuodessa. Lopun vuoden joudutkin käymään töissä maksaaksesi matkasi ja verot ja laskut ym. Minä nautin perhe-elämästä valtion kustantamana. Sinunlaiset ihmiset raatavat töissä päästäkseen alpeille. Sinunkin palkkaveroista maksetaan minun eläminen, joten ei käy kateeksi. Koitapa nyt nauttia siellä alpeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja miehelläni on kaksi lasta ja haaveilemme kolmannesta. Töissäkäyviä olemme molemmat. Tässä mukavat asiat lapsiperhe-elämästä:
- on koko ajan puuhaa ja elämää ympärillä
- lasten kehittymistä ja kasvua on kiinnostavaa seurata
- lasten kautta tutustuu helposti myös uusiin aikuisiin
- lasten kautta tutustuu yhteiskunnan eri puoliin (pk, koulu, järjestötoiminta)
- lapseni ovat hauskoja ja uteliaita tyyppejä, joiden kanssa on mukavaa jutella, tehdä retkiä, matkaillakin vähän, käydä museoissa, uimassa jne
- rakastan lastenkirjallisuutta, joten on ihanaa lukea joka ilta iltasatu
- työpäivän stressi ja kiire unohtuu, kun istuu hiekkalaatikolla
- Oma persoonallisuus kehittyy, kun pitää opetella kärsivälliseksi
- kaikenlainen yleissivistys karttuu, kun on uteliaat lapset, joille pitää/haluaa selittää maailmaa ja sen ilmiöitä
Huonot puolet:
- sekasotku ja pyykkimäärä kotona
- ns. omaa aikaa ei jää
- tietynlainen perushuoli lapsen hyvinvoinnista
- lääkärikäynnit ym. aikataulut
- vauvan/pienen lapsen kanssa huonosti nukutut yöt
- rahanmeno
-
Minäkin olen ihmetellyt näitä lapsirakkaita, ja omasta kokemuksesta olen huomannut, että he ovat ekstroverttejä. He siis tykkäävät, että ympärillä tapahtuu ja on ääniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin kolme lasta. Helvetti on aika kiva paikka jos tämä sellainen nyt sitten on. Lapsista on toisilleen seuraa ja hauskaa seurata niiden touhuja. Aika kohellusta välillä😃.
Matkoilla käydään silloin tällöin kun huvittaa vaikka onkin useampi lapsi, ei rajoita mitenkään. Tietysti maksaa vähän enemmän. Nytkin olisi mietinnässä mitä tehtäisiin talvilomalla. Vois lähteä reissuun vaikka lappiin mutta kun kotona on niin mukavaa ettei oikein millään saa itseänsä innostumaan ajatuksesta.
Mä käyn ulkomailla keskimäärin kuusi kertaa vuodessa. Kotimaassa teen pienen reissun vähintään kerran kuukaudessa. Enkä raada töissä. Mulla on mielekäs työ ja puolet vuodesta teen lyhennettyä työaikaa. Kesäkuukaudet 50% ja muut lyhennykset yleensä 75%.
Vapaa-ajalla on ihania harratuksia, kuten ratsastus, laskettelu, hiihtäminen, lenkkeilyä ja musisointi. Luen paljon ja käydään lähes joka viikonloppu ostoksilla, ulkona syömässä, teatterissa, leffassa, konsertissa tms.
Ansiotuloni ovat vuodessa lyhennysten takia vain noin 38.000, mutta pääomatulot ja sivutulot 40.000-100.000. Miehen tulot yli 200ke vuosittain.
Olen saanut perintöä, niin aineellista kuin henkistä. Perinnöllä olen rakennuttanut velattomasto omakotitalon ja loput sijoittanut. Metsästä myynyt puita. Hyvin on säästössäkin rahaa.
Aloitukseni oli tarkoituksella hieman provosoiva. Jokainen tekee kuten haluaa. Halusinkin kuulla perheellisiltä, että mikä siinä elämässä useamman lapsen kanssa on niin kivaa ja miksi valitsit sen?
Olen toisaalta vasta ja toisaalta jo 30, mutta yhden lapsen haluaisin. Mielelläni pojan. Mutta se on haave vain. Tyttö olisi varmasti aivan yhtä mahtava.
Näillä tuloilla elelee mukavasti yhden lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin avioerossa moneksi vuodeksi eroon lapsistani. Kun sain lapset taas luokseni, se oli suurin kokemani onni. Tämä on oikeaa elämää. Kun lapset pian karkaavat pesästä, osaan taas nauttia aidosti itsenäisyydestä.
Jos sulla on yksi lapsi, niin silloin sun pitää nimenomaan olla lapsenviihdyttäjä. Jos lapsella on sisaruksia, niin ne viihdyttävät toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tykkäävät eri asioista. Siskoni on lapsesta asti halunnut suurperheen ja sen myös hankki ja rakastaa perhe-elämää yli kaiken. Itse olen nyt kolmeakymppiä lähestyessä vasta alkanut edes miettimään haluanko joskus yhden lapsen vai onko vapaaehtoinen lapsettomuus itselleni kuitenkin sopivampi.
Ei tietenkään kannata hankkia suurperhettä jos ajatus ei tunnu hyvältä tulevaisuudensuunnitelmalta. Eikä jättää lapsia hankkimatta jos niistä haaveilee.
Älä hanki lapsia.
Lapsien hankkiminen ei ensisijaisesti ole ns. rahakysymys, vaikka on tietysti sitäkin. Se on enemmän henkinen kysymys eli millaisena näkee elämän ja sen tarkoituksen. En suosittele lasten hankkimista ollenkaan henkilöille, joille raha ja talous on elämän suurimpia tarkoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mukavaa. Nyt lähdetään ulos lumitöihin ja viikonloppu tulossa, ei kukaan lähde mihinkään muutamaan päivään.
Ollaan yhdessä ja keksitään kivaa tekemistä ja hyvää syötävää.
Alpeille en kaipaa. Rahaa on riittävästi, ei kuitenkaan elämän tärkein asia.
Elämä on tässä ja nyt.
Niin, kuka mitäkin kokee helvetiksi. Minusta on aika lapsellista mennä kutsumaan toisten ihmisten elämää helvetiksi vain siksi, että se ei ole minun elämääni tai toivomaani elämää.
Minä en viihtyisi lapsettomana, joten....
Meillä on kaksi alle kahden vuoden ikäerolla syntynyttä lasta. Emme vaan halunneet jättää "kaikkia munia yhteen koriin", entä jos se ainokainen kasvaa ihan kauheaksi tai jopa kuolee... Lisäksi ajattelemme, että lapselle on hyväksi, että hänellä on sisarus.
Oikeasti vaivaa näkee enemmän vain aivan pienten lasten kanssa. Vähän vanhemmat sisarukset leikkivät keskenään ja samalla vaivalla heidät pitkälti hoitaa!
Sitä paitsi jokainen lapsi on oma ihana itsensä, rakas kuin mikä. Lapsia kohtaan tunnettu rakkaus ei ole vakio eli toisen lapsen saama rakkaus ei ole toiselta pois.
Aloittaja kirjoitti:
Mä käyn ulkomailla keskimäärin kuusi kertaa vuodessa. Kotimaassa teen pienen reissun vähintään kerran kuukaudessa. Enkä raada töissä. Mulla on mielekäs työ ja puolet vuodesta teen lyhennettyä työaikaa. Kesäkuukaudet 50% ja muut lyhennykset yleensä 75%.
Vapaa-ajalla on ihania harratuksia, kuten ratsastus, laskettelu, hiihtäminen, lenkkeilyä ja musisointi. Luen paljon ja käydään lähes joka viikonloppu ostoksilla, ulkona syömässä, teatterissa, leffassa, konsertissa tms.
Ansiotuloni ovat vuodessa lyhennysten takia vain noin 38.000, mutta pääomatulot ja sivutulot 40.000-100.000. Miehen tulot yli 200ke vuosittain.
Olen saanut perintöä, niin aineellista kuin henkistä. Perinnöllä olen rakennuttanut velattomasto omakotitalon ja loput sijoittanut. Metsästä myynyt puita. Hyvin on säästössäkin rahaa.
Aloitukseni oli tarkoituksella hieman provosoiva. Jokainen tekee kuten haluaa. Halusinkin kuulla perheellisiltä, että mikä siinä elämässä useamman lapsen kanssa on niin kivaa ja miksi valitsit sen?
Olen toisaalta vasta ja toisaalta jo 30, mutta yhden lapsen haluaisin. Mielelläni pojan. Mutta se on haave vain. Tyttö olisi varmasti aivan yhtä mahtava.
Näillä tuloilla elelee mukavasti yhden lapsen kanssa.
Ihan vaan mielenkiinnosta. Mitä "henkistä" perintöä olet saanut?
Meillä on 4 lasta pienillä ikäeroilla ja nautin tästä koko sydämestäni, mutta arvojärjestykseni on selkeästi erilainen kun ap:lla jolle helppous ja vapaus ovat prioriteetit. Mulle on perheen välinen läheisyys, lämpö ja ilo ihan tavallisista asioista. Koen olevani vapaa juuri siihen mitä tarvitsen.
Terveiset "useampilapsisesta" perheestä (2 lasta) :D
Mulla ei ole erityistä mielikuvaa siitä, millaista elämän pitäisi olla. Pyrin ottamaan sen sellaisena kuin se vastaan tulee. Tämä on välillä mukavaa, välillä ei. Mulla ei ole sellaista ajatusta, että koko ajan pitäisi ollan ihanaa ja vapaus tehdä, mitä lystää. Aika harvalla ihmisellä elämä on kuitenkaan hirveän spontaania, jo työnkin takia. No, meillä työ antaa vapauden tietyissä rajoissa suurempaan spontaaniuteen, kun ollaan molemmat tmi-yrittäjiä, mutta toisaalta, rahaa ei tule, jos työnteon sijaan huitelee joka paikassa hetken mielijohteesta.
En ala sinulle, aloittaja, elämääni markkinoimaan, kun tuskin haluat samaa kuin minä. Musta parasta lasten kanssa on se, kun tehdään yhdessä jotain kivaa tai ollaan tuttavaperheiden kanssa isommalla porukalla. Yksin tai miehen kanssa parasta on harrastukset. Hirveintä on se, jos lapset tappelevat koko ajan. Onneksi pääsee sitten nollaamaan päätä pois kotoa harrastusten pariin.
Parhain asia elämässä on mielestäni uudet tilanteet ja ihmiset, mahdollisimman eri-ikäiset ihmiset. Mulla on sekä mummo- että teini-ikäisiä kavereita. Näitä erilaisia ja eri-ikäisiä tuttavuuksia tulee elämään myös lasten myötä.
Aloittaja kirjoitti:
Mä käyn ulkomailla keskimäärin kuusi kertaa vuodessa. Kotimaassa teen pienen reissun vähintään kerran kuukaudessa. Enkä raada töissä. Mulla on mielekäs työ ja puolet vuodesta teen lyhennettyä työaikaa. Kesäkuukaudet 50% ja muut lyhennykset yleensä 75%.
Vapaa-ajalla on ihania harratuksia, kuten ratsastus, laskettelu, hiihtäminen, lenkkeilyä ja musisointi. Luen paljon ja käydään lähes joka viikonloppu ostoksilla, ulkona syömässä, teatterissa, leffassa, konsertissa tms.
Ansiotuloni ovat vuodessa lyhennysten takia vain noin 38.000, mutta pääomatulot ja sivutulot 40.000-100.000. Miehen tulot yli 200ke vuosittain.
Olen saanut perintöä, niin aineellista kuin henkistä. Perinnöllä olen rakennuttanut velattomasto omakotitalon ja loput sijoittanut. Metsästä myynyt puita. Hyvin on säästössäkin rahaa.
Aloitukseni oli tarkoituksella hieman provosoiva. Jokainen tekee kuten haluaa. Halusinkin kuulla perheellisiltä, että mikä siinä elämässä useamman lapsen kanssa on niin kivaa ja miksi valitsit sen?
Olen toisaalta vasta ja toisaalta jo 30, mutta yhden lapsen haluaisin. Mielelläni pojan. Mutta se on haave vain. Tyttö olisi varmasti aivan yhtä mahtava.
Näillä tuloilla elelee mukavasti yhden lapsen kanssa.
En tiedä kuvitteletko että kuvaus elämästäsi saa suurperheelliset kadehtimaan? Mä elin tuollaista elämää ennen lapsia enkä haluaisi sitä todellakaan takaisin. Me tehdään noita asioita silloin tällöin, mutta mikään niistä ei anna elämällemme sen todellista sisältöä. Ne ovat vain hauskaa bonusta. Se mikä perheemme tekee onnelliseksi on rakkaus, sitä on vaikeaa selittää sanoin ihmiselle joka mittaa elämänlaatua vapautena törsätä viihteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et vain eläisi tavallasi ja antaisi muiden elää tavallaan? Mikä kiehtoo näissä vääntämisissä lapsiperheet/lapsettomat? Ja tämä muokkaus: yksilapsi/useampi on vielä hassumpi, et halua viihdyttää lapsia mutta hankit vain yhden lapsen jolla ainut seura aikuiset? Tylsä avaus.