Onko hyviä miehiä oikeasti vapaana?

Olen eron kynnyksellä taapertava 40 v.
perheenäiti. Pelottaa ihan kamalasti jättää taakse mies, jota vieläkin rakastan. Mutta on pakko. Mies ei pysty ottamaan tarpeitani huomioon. Esim. yhteinen aika / harrastus, hellyys, asioiden jakaminen, romanttisuus - nämä kaikki ovat puuttuneet meiltä eikä pariterapiakaan auta. Mies ei halua päästää ketään lähelleen.

Nyt olen ollut äärirajoilla jo useamman vuoden ja työstänyt asiaa. Seksiä meillä on yleensä minun aloitteestani, mutta senkin mies rajoittaa max kerran viikkoon. En saa läheisyyttä vaan mekaanista seksiä. Muuten asiat kohtuu hyvin. Hyvä taloudellinen tilanne ja kotityöt jakautuvat ilman riitelyitä hyvin. Mutta ei se riitä. Mulle parisuhde on tärkein asia ja siihen olen aina halunnut panostaa isosti! Olen naiivisti odottanut 15 v. että toinen uskaltaisi puhua tunteistaan ja käsitellä yhteiaiä asioita. Nyt tajuan että olemme täysin erilaisia. Toinen onkin lähes tunteeton.

Haluan uskoa että vielä on vapaana miehiä, jotka arvostavat parisuhdetta ja ovat oikeasti valmiita tekemään yhdessä työtä sen eteen. Onko kukaan mies täällä eronnut vastaavasta syystä vaimostaan? Miten sitten kävi; löytyikö uusi parempi rakkaus jossa tulit kohdatuksi?