Kyökkipsykologit selittäkää tämä

En pysty muistelemaan mitään hyvillä mielin
Kaikki menneisyys siis jo tämän iltapäivän tapahtumat, kaikki näyttäytyy mielessäni vain ällöttävänä/haikeana/ahdistavana.

Kuuntelen ihmeissäni kun muut muistelevat ihanaa nuoruutta tai ihanaa viikonloppua. Minä en kerta kaikkiaan pysty.

Mistä johtuu?
Elämäni on kuitenkin kaiken mittapuulla todella hyvää, jopa satumaisen hyvää. Nautin monista hetkistä, mutta heti kun ne menevät aivoissa muistojen lokeroon niin niistä tulee hirveitä painajaisia.