Kuinka paljon joudutte käskemään alakoululaista? Aamutoimet, läksyt ym. Totteleeko heti?

Mun tyttäreni täyttää 17 ja edelleen on hirveää vääntöä. Mitään ei tahdo saada aikaiseksi itse. On diagnoosi, add. Täytyy sanoa, että on helpotus, kun lähtee omilleen, loppuu se kivireen veto. Ja ei, äitiys ei ole ollut elämäni parasta aikaa.

Olen itse miettinyt voisiko kyseessä olla add. Lapsi ei tee mitään itse, ellen pakota. Ei saa aikaiseksi mitään, ei esimerkiksi pysty itse ottamaan kirjaa esiin ja alkaa lukemaan. Tekee kaikkea muuta. Sama juttu aamiaisen kanssa, ei saa syötyä loppuun, vaan hidastelee jne. Järkyttävää vääntöä saada lapsi ajoissa kouluun.

Kuinka monella vanhemmalla on tällaista? Vai onko teidän teinit/esiteinit tottelevaisia ja kuuliaisia ja hoitavat hommansa?

Ehkä syynä on käskyttäminen, joka harvoin johtaa hyvään lopputulokseen, oli kysymys lapsesta tai aikuisesta työelämässä.

Ja kyllä 7v lapsi tarvitsee aikuisen huolenpitoa ja eikä tuon ikäisellä voi odottaa päättävän asioita tai kantavan vastuuta, kyllä se on vanhempien tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäreni täyttää 17 ja edelleen on hirveää vääntöä. Mitään ei tahdo saada aikaiseksi itse. On diagnoosi, add. Täytyy sanoa, että on helpotus, kun lähtee omilleen, loppuu se kivireen veto. Ja ei, äitiys ei ole ollut elämäni parasta aikaa.

Niin sinulle helpotus, mutta miten tyttärelleni?

Ei ADD lapsi tee sitä ilkeyttään tai laiskuutta, vaan hänen aivoissaan on toimintahäiriö, ihan samalla tavalla joku ei pysty kävelemään, jos jaloissa on jotakin häikkää tai sokea ei pysty näkemään, vaikka kuinka käskytetään tai vanhemmat heittäisivät lapsen pihalle.

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Mulla 10v tyttö joka tarvitsee joka aamu ohjausta ettã pesee hampaat,aamupala,vaatteet pããlle jne.Muutoin vaan haaveilee tai tekee jotain mieluisampaa.Aina ollut samanlainen,tutkimuksiin menossa..

Vierailija kirjoitti:

Ehkä syynä on käskyttäminen, joka harvoin johtaa hyvään lopputulokseen, oli kysymys lapsesta tai aikuisesta työelämässä.

Ja kyllä 7v lapsi tarvitsee aikuisen huolenpitoa ja eikä tuon ikäisellä voi odottaa päättävän asioita tai kantavan vastuuta, kyllä se on vanhempien tehtävä.

Jännä juttu et moni lapsi selviää ilman vanhempaa haastavistakin jutuista, toiset tarvii koko ajan apua?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä syynä on käskyttäminen, joka harvoin johtaa hyvään lopputulokseen, oli kysymys lapsesta tai aikuisesta työelämässä.

Ja kyllä 7v lapsi tarvitsee aikuisen huolenpitoa ja eikä tuon ikäisellä voi odottaa päättävän asioita tai kantavan vastuuta, kyllä se on vanhempien tehtävä.

Helppo syytellä, jos et ole itse kokenut samaa. Tietynlainen lapsi tarvitsee ohjausta pienimpäänkin askareeseen. Missä menee raja käskyttämisen ja ohjauksen tarpeen välillä? Etkö itse käskyttäisi, jos toinen ei tee mitään, vaan istuu vaan paikallaan.

Miten ADD hoidetaan ilman lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla 10v tyttö joka tarvitsee joka aamu ohjausta ettã pesee hampaat,aamupala,vaatteet pããlle jne.Muutoin vaan haaveilee tai tekee jotain mieluisampaa.Aina ollut samanlainen,tutkimuksiin menossa..

Onko lapsi myös taiteellinen ja luova? Aiotko ottaa lääkityksen, jos sellainen määrätään? Mitä odotat tutkimuksista? Meillä samantapainen tytär, siksi kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse miettinyt voisiko kyseessä olla add. Lapsi ei tee mitään itse, ellen pakota. Ei saa aikaiseksi mitään, ei esimerkiksi pysty itse ottamaan kirjaa esiin ja alkaa lukemaan. Tekee kaikkea muuta. Sama juttu aamiaisen kanssa, ei saa syötyä loppuun, vaan hidastelee jne. Järkyttävää vääntöä saada lapsi ajoissa kouluun.

Meillä oli juuri tuollaista yläkouluun asti ja lukion ekalla saatiin ADD diagnoosi. Läksyissä tarvitsi aina sysäyksen ja tukea, muuten koulussa menestyi erinomaisesti ja veteli kympin numeroita. Mutta se aloittaminen oli vaikeaa ja hidaste kaikessa.

Tosin, sitten kun joku asia kiinnostaa, tekee sen innolla ja 100% teholla.

Nyt lääkkeet ovat auttaneet, mutta itsetunnon kanssa on vielä paljon tekemistä ja työtä, kun itsekin olen syyllistynyt käskyttämiseen, vaikka eihän hän itse ole aivotoiminnalleen mahtanut mitään ja on tuntenut heikkoutta.

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Kylläpä teillä on täydellinen 8 vuotias, mutta tehän olettekin täydellisiä vanhempia jotka ovat kasvattaneet hänet täydellisesti täydellisten kirjojen tuella!

Harvalla on noin täydellinen alakoululainen, että hyräillen minuuttiaikataululla hoitii joka ikinen aamu ja iltapäivä?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse miettinyt voisiko kyseessä olla add. Lapsi ei tee mitään itse, ellen pakota. Ei saa aikaiseksi mitään, ei esimerkiksi pysty itse ottamaan kirjaa esiin ja alkaa lukemaan. Tekee kaikkea muuta. Sama juttu aamiaisen kanssa, ei saa syötyä loppuun, vaan hidastelee jne. Järkyttävää vääntöä saada lapsi ajoissa kouluun.

Meillä oli juuri tuollaista yläkouluun asti ja lukion ekalla saatiin ADD diagnoosi. Läksyissä tarvitsi aina sysäyksen ja tukea, muuten koulussa menestyi erinomaisesti ja veteli kympin numeroita. Mutta se aloittaminen oli vaikeaa ja hidaste kaikessa.

Tosin, sitten kun joku asia kiinnostaa, tekee sen innolla ja 100% teholla.

Nyt lääkkeet ovat auttaneet, mutta itsetunnon kanssa on vielä paljon tekemistä ja työtä, kun itsekin olen syyllistynyt käskyttämiseen, vaikka eihän hän itse ole aivotoiminnalleen mahtanut mitään ja on tuntenut heikkoutta.

Oliko lääkkeet pakko ottaa vastaan? Mitä tapahtuu jos kieltäytyy?

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Kylläpä on kaunis tarina kauniista maailmasta. Onneksi suurin osa lapsista on inhimillisiä ja heille sattuu joskus huonojakin aamuja, eli eivät ole robotteja.

Meilläkään ei lahjota lasta toimimaan järkevästi, mutta meillä sallitaan pienet lipsumiset ja joskus myös on känkkäränkkä, mutta se on inhimillistä. Emme halua robottia kotiimme joka toimii kuin kello.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä syynä on käskyttäminen, joka harvoin johtaa hyvään lopputulokseen, oli kysymys lapsesta tai aikuisesta työelämässä.

Ja kyllä 7v lapsi tarvitsee aikuisen huolenpitoa ja eikä tuon ikäisellä voi odottaa päättävän asioita tai kantavan vastuuta, kyllä se on vanhempien tehtävä.

Helppo syytellä, jos et ole itse kokenut samaa. Tietynlainen lapsi tarvitsee ohjausta pienimpäänkin askareeseen. Missä menee raja käskyttämisen ja ohjauksen tarpeen välillä? Etkö itse käskyttäisi, jos toinen ei tee mitään, vaan istuu vaan paikallaan.

Käskyttämisellä ja ohjauksella on suuri ero.

Käskyttåminen vie itsetunnon ja lapsi kokee olevansa heikompi. Esim. ADD tapauksessa vaikka saisi lääkkeet, lapsen heikon itsetunnon kanssa tehdään töitä vuosia, kun häntä on käskytetty ja moitittu lapsesta alkaen. Tiedän tämän omasta kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Kylläpä teillä on täydellinen 8 vuotias, mutta tehän olettekin täydellisiä vanhempia jotka ovat kasvattaneet hänet täydellisesti täydellisten kirjojen tuella!

Harvalla on noin täydellinen alakoululainen, että hyräillen minuuttiaikataululla hoitii joka ikinen aamu ja iltapäivä?!?

Samaa mieltä. Liikaa vaatimuksia pieneltä 8-vuotiaalta. Usein tuollaiset liian kiltit suorittajatytöt uupuvat nuorena, jopa ennen lukiota. Juuri oli Hesarissa artikkeli, kuinka moni lukiolainen on uupunut. Kannattaa miettiä miten paljon nuorilta koululaisilta vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä syynä on käskyttäminen, joka harvoin johtaa hyvään lopputulokseen, oli kysymys lapsesta tai aikuisesta työelämässä.

Ja kyllä 7v lapsi tarvitsee aikuisen huolenpitoa ja eikä tuon ikäisellä voi odottaa päättävän asioita tai kantavan vastuuta, kyllä se on vanhempien tehtävä.

Helppo syytellä, jos et ole itse kokenut samaa. Tietynlainen lapsi tarvitsee ohjausta pienimpäänkin askareeseen. Missä menee raja käskyttämisen ja ohjauksen tarpeen välillä? Etkö itse käskyttäisi, jos toinen ei tee mitään, vaan istuu vaan paikallaan.

Käskyttämisellä ja ohjauksella on suuri ero.

Käskyttåminen vie itsetunnon ja lapsi kokee olevansa heikompi. Esim. ADD tapauksessa vaikka saisi lääkkeet, lapsen heikon itsetunnon kanssa tehdään töitä vuosia, kun häntä on käskytetty ja moitittu lapsesta alkaen. Tiedän tämän omasta kokemuksesta.

Kaikki eivät ole lääkkeiden kannalla. Tiedätkö itse mitä lääkkeet sisältävät?

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Niin, jos sinulla olisi 2-3 lasta, pienellä ikäerolla, niin tietäisit jokaisen lapsen olevan yksilö. Meillä on kolme tytärtä 13, 15 ja 17v ja jokainen on erilainen. Meillä on kaksi ääripäätä, vaikka sama kasvatus ja olosuhteet.

Ja se mikä sopii yhteen, ei sovi toiseen, ei edes samassa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastuu, ei käskytys kirjoitti:

Meillä 8-vuotias tyttö nousee joka aamu 6:50 oman herätyksensä soidessa. Tulee keittiöön ja syö aamupalan, hoitaa aamutoimet itse, pakkaa repun ja pukee päälleen. On oppinut omatoimiseksi kun on saanut vastuuta vähä vähältä. Laulaa ja hyräilee aamuisin.

Sama iltapäivällä, tulee koulusta ja tekee läksyt iloisesti laulellen ja lörpöttäen, pakkaa itse treenikassinsa ja ja on aina valmiina ajoissa lähtemään harrastuksiin. 

Eikä tarvitse komentaa nukkumaankaan, vaan painuu sänkyyn puoli yhdeksän aikaan jolloin jompi kumpi vanhemmista lukee pätkän kirjaa hänelle ääneen ja hän yleensä jatkaa itse sivun tai kaksi sen jälkeen ja alkaa nukkua.

Luulen, että vastuun antaminen ja oikeassa paikassa kehuminen on parasta, niin on ainakin meillä toiminut. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ei toimi meillä, se on sellaista 1800-luvun behavioristista käskytystä joka johtaa vain kapinaan. Lapsi oppii nostamaan riidan, koska tietää kohta saavansa lupauksen palkinnosta ("pääset huomenna huvipuistoon jos nyt puet päällesi")... jokainen peliteoriaa tunteva aikuinen ymmärtää, että lapsen kannattaa nostaa riita pystyyn mahdollisimman usein palkinnon saadakseen. Niin minäkin tekisin.

Kylläpä teillä on täydellinen 8 vuotias, mutta tehän olettekin täydellisiä vanhempia jotka ovat kasvattaneet hänet täydellisesti täydellisten kirjojen tuella!

Harvalla on noin täydellinen alakoululainen, että hyräillen minuuttiaikataululla hoitii joka ikinen aamu ja iltapäivä?!?

Samaa mieltä. Liikaa vaatimuksia pieneltä 8-vuotiaalta. Usein tuollaiset liian kiltit suorittajatytöt uupuvat nuorena, jopa ennen lukiota. Juuri oli Hesarissa artikkeli, kuinka moni lukiolainen on uupunut. Kannattaa miettiä miten paljon nuorilta koululaisilta vaatii.

Höpö höpö. Käskytetty, pakotettu ja alistettu robotti varmaan uupuukin. Hyväntuulinen, oma-aloitteinen ja itsenäinen lapsi tekee omaksi ilokseen, ei vanhempia miellyttääkseen. Ero on kuin yöllä ja päivällä.