Onnistuuko yhteiselämä, jos molemmilla on eri käsitys hyvästä ravinnosta?
Kommentit (23)
Onnistuu. Kumpikin ostaa ja tekee omat ruokansa.
Kanasalaatti vs. grillimättö?
Vai sekaani vs. vegaani?
Kumpaa ajat takaa?
Ei sillä sinänsä väliä ainakaan minulle. Kumpikin hoitakoon ruokansa, tai ruoanlaittaja määrää. Voi myös tehdä ruokaa, jossa muuten sama pohja, mutta kumpikin laittaa omat lisukkeensa lopuksi.
Meillä on 90% eri ruuat ja hyvin onnistuu. En tajua miksei onnistuisi
Onnistuu. Itse teen arkena vegaaniruokaa. Näin olen pudottanut puolessa vuodessa 7 kiloa, joten tällä mennään. Mies söisi mielellään lihaa joka päivä. Teen siis yleensä omat pöperöt ja hän paistaa siihen rinnalle kanaa tai pihviä. Jotain vegeruokia on joita mieskin tykkää mukisematta syödä esim chili sin carne. Hän ei tykkää käydä kaupassa tai laittaa ruokaa, joten en jaksa päätäni vaivata hänen ruokavaliolla. Teen sitä mitä itse haluan syödä ja jos ei kelpaa niin tilatkoon pizzan.
Minä voin tehdä omat ruokani, jos vegaani tekee omansa. Minä en puuttuisi hänen syömisiinsä, mutta luulen hänellä olevan kiusaus muokata minunkin tottumuksiani.
Riittää, että toisella on eri käsitys hyvästä ravinnosta, molemmilla ei tarvitse olla.
Mulla miehen herkkuja ovat kebabit, grilli ja pitsat. Itse en näistä tykkää ja mies varmaan 5-10 krt/kk näitä syö. Mies juo myös paljon limukkaa ja syö mielellään kotona (johon kylläkin liittyy myös puutteelliset kokkaustaidot) ranskiksia, nakkeja ja eineksiä. Jos on lasten kanssa kotona yksin ja en ole ehtinyt ruokaa tehdä etukäteen lämmitettäväksi, niin lapset syö useimmiten joko Saarioisten makaronilaatikkoa tai lihaperunasoselaatikkoa (yäk). Ostaa usein myös suklaata ja pullaa. Ei silti; on kovakuntoinen ja harrastaa mm. puolimaratoneja. Juo aivan käsittämättömät määrät maitoa.
Minä taas tykkään syödä 75% ajasta vegaanisesti, en tykkää eineksistä (mautonta moskaa, josta menee maha kipeäksi ja pierettää). Lapsille ja itselle pyrin kokkaamaan täyslihaa, kalaa ja kanaa. Possua ei syödä kuin kinkkukiusauksessa. Eilen tein itselleni linssikastikkeen ja lapsille uunissa itse parmesanpaneroituja kalapaloja. Tykkään salaateista, pähkinöistä, hedelmistä, smoothiesta, kasviksista ja ruuasta jossa on väriä ja makua.
Homma toimii niin, että mä ostan ja kokkaan laatuisampaa sapuskaa lähinnä itselle ja lapsille. Jos mies pyytää jotain tekemään saa myös ostaa tarvikkeet. Siinä missä minä ja lapset tulemme toimeen mainiosti esim. yhdellä broilerin rintafileellä (lapset syö siitä tehtyä kastiketta esim. kahteen otteeseen), niin mies syö niitä samaan syssyyn ainakin 2-3kpl.
Homma toimii muuten, mutta sääliksi käy lapset isä-päivinä (kun äiti töissä ja isällä kotona vapaapäivä), kun tietää, että ruokana on mautonta moskaa.
Onnistuu. Meillä mulla on sairauden vuoksi tosi vähän ruoka-aineita joita voin syödä. Teen molemmille omat ruuat, tai sitten mies syö minun mausteetonta mössöäni, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten raivoisasti ristiretkeilevät ruokauskontonsa puolesta.
Tämä.
Reilu 22v sitten mun mieheni ihmetteli teenkö oikeasti lihapullat ja perunamuussin itse kun kaupastakin saa. Tai makkarakeiton.
Hänen tuolloinen ruokavalionsa poikamiehenä rajoittui mäkkäriin, kerran vuodessa äitinsä tekemään kuivaan paahtopaistiin ja kavereiden kanssa rapujuhliin.
Mutta aika pian tuo tajusi oikean, hyvälaatuisen ruuan merkityksen ja vuosien mittaan on kehittynyt oikein erinomaisen taitavaksi kokiksi. Tekee mielellään ruokaa eikä voisi kuvitellakaan einesten käyttöä enää. Kaikki käy - niin salaatit, sekaruoka, vege ja vegaanikin.
Itse syön terveellisesti, mutta en voisi ikinä seurustella vegaanin kanssa. Ihan jo pelkästään sen takia, että heidän aatemaailmansa niin hemmetin paasaava ja koko elämäntapa rajoittaa ja hankaloittaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla miehen herkkuja ovat kebabit, grilli ja pitsat. Itse en näistä tykkää ja mies varmaan 5-10 krt/kk näitä syö. Mies juo myös paljon limukkaa ja syö mielellään kotona (johon kylläkin liittyy myös puutteelliset kokkaustaidot) ranskiksia, nakkeja ja eineksiä. Jos on lasten kanssa kotona yksin ja en ole ehtinyt ruokaa tehdä etukäteen lämmitettäväksi, niin lapset syö useimmiten joko Saarioisten makaronilaatikkoa tai lihaperunasoselaatikkoa (yäk). Ostaa usein myös suklaata ja pullaa. Ei silti; on kovakuntoinen ja harrastaa mm. puolimaratoneja. Juo aivan käsittämättömät määrät maitoa.
Minä taas tykkään syödä 75% ajasta vegaanisesti, en tykkää eineksistä (mautonta moskaa, josta menee maha kipeäksi ja pierettää). Lapsille ja itselle pyrin kokkaamaan täyslihaa, kalaa ja kanaa. Possua ei syödä kuin kinkkukiusauksessa. Eilen tein itselleni linssikastikkeen ja lapsille uunissa itse parmesanpaneroituja kalapaloja. Tykkään salaateista, pähkinöistä, hedelmistä, smoothiesta, kasviksista ja ruuasta jossa on väriä ja makua.
Homma toimii niin, että mä ostan ja kokkaan laatuisampaa sapuskaa lähinnä itselle ja lapsille. Jos mies pyytää jotain tekemään saa myös ostaa tarvikkeet. Siinä missä minä ja lapset tulemme toimeen mainiosti esim. yhdellä broilerin rintafileellä (lapset syö siitä tehtyä kastiketta esim. kahteen otteeseen), niin mies syö niitä samaan syssyyn ainakin 2-3kpl.
Homma toimii muuten, mutta sääliksi käy lapset isä-päivinä (kun äiti töissä ja isällä kotona vapaapäivä), kun tietää, että ruokana on mautonta moskaa.
Ruokasi kuulostaa terveellisestä mutta meitä kaikkia ei vaan miellytä "maukas ja värikäs", koska se on usein liiallisella maustamisella pilattua ja/tai sisältää liian voimakasmakuisia ainesosia. Tämä on siis minun mielipiteeni ja pidän sitä tottavie ihan yhtä "oikeana" kuin sinä tunnut pitävän omaasi.
Einekset, pakasteet ja säilykkeet ovat myös ihan normaalia syötävää silloin tällöin käytettyinä ja makuakin on, kokeile vaikka!
Tuo on kyllä totta, että miehet syövät usein paljon enemmän, joten toki se pitää ottaa huomioon siinäkin kuka maksaa ruoat.
Lapset kannattaa tietenkin opettaa koko ruokahuoltoon, muuten tulee monenlaisia ongelmia viimeistään teini-iässä.
Onnistuu, jos molemmat myös kunnioittavat toisen valintaa. Meillä ei onnistunut sekaani vs. vegaani, koska sekaani koki että paasaan, vaikka en kyseenalaistanut hänen valintojaan enkä puhunut ruokavalioon liittyvistä eettisistä asioista. Kuulemma paasasin teoilla. Mitähän tuokin nyt sitten tarkoittaa, jos se on paasaamista, että jääkaapissamme on soijamaitoa, niin olkoon sitten.
Molemmat tekevät omat ruoat. Ei ongelmaa.
Äitini ja aikamiesveljeni asuvat yhdessä (yhteinen omistusasunto). Kummallakin on pääasiassa omat ruoat, itse laittavat, helppoa koska myös aikataulut poikkeavat eli eivät ole yhtäaikaa keittiössä. Ei mitään riitaa. Kumpikin myös maksaa omansa.
Minulle kelpaa melkein kaikki sekaruoka. Ei allergioita.
En nirsoile enkä tarkkaile ruokaani. Olen siis helppo tapaus.
Epäilen, että en kestäisi vegaanit samassa kämpässä.
Vaikka kuinka ei saarnasi tai itse väittäisi ettei yritä vaikuttaa, niin silti kävisi heimoon.
Minulle yksi parisuhteen nautinnosta on juuri yhdessä laittaa hyvää ruokaa, lihaa, kalaa tms, syödä ja nautiskella kera hyvän viinin
Ei se ole sama kun kummallakin ihan eri ruokalajit, ehkä vielä se viinikään ei kävisi.
Haluan samanlaisen helpon ihmisen, muissakin asioissa.
Ääripäät tai intopiukeat ei vaan sovi mulle.
Riippuu aika monesta asiasta, esim. siitä, kuka tekee ruokaa. Mua ei haittaa tehdä jotain eri ruokia, mutta jos aina pitäisi vääntää kahdet sapuskat, niin ei tulis mitään. Meidän perheessä mä ja lapset syödään kalaa ja joskus lihaakin, mutta mies ei. Hän ei myöskään syö kaikkia maitotuotteita ja kananmunaa ei voi käyttää paljoa (allergia). Mutta jos on lapsia ja kyse on siitä, että vanhemmilla on erilaiset ruokafilosofiat, niin voi olla aika hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaa melkein kaikki sekaruoka. Ei allergioita.
En nirsoile enkä tarkkaile ruokaani. Olen siis helppo tapaus.Epäilen, että en kestäisi vegaanit samassa kämpässä.
Vaikka kuinka ei saarnasi tai itse väittäisi ettei yritä vaikuttaa, niin silti kävisi heimoon.
Minulle yksi parisuhteen nautinnosta on juuri yhdessä laittaa hyvää ruokaa, lihaa, kalaa tms, syödä ja nautiskella kera hyvän viininEi se ole sama kun kummallakin ihan eri ruokalajit, ehkä vielä se viinikään ei kävisi.
Haluan samanlaisen helpon ihmisen, muissakin asioissa.
Ääripäät tai intopiukeat ei vaan sovi mulle.
Ethän sä sitten ole kovin helppo, jos sun vaatimus on, että pitää olla tavis kuten sinä. Helppo tarkoittaa sitä, että on joustava. Tavallaan tuo sun vaatimus on yhtä lailla äärivaatimus, kuin sekin että on vegaani ja vaatii kumppaninsakin olevan vegaani. Sä vaan kuvittelet, että tuo on jotenkin hyväksytympää, koska sekaruokavalio on kulttuurissamme normi.
Riippuu miten raivoisasti ristiretkeilevät ruokauskontonsa puolesta.