Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko syntyneesi kultalusikka suussa?
26.01.2018 |
Minä tunnen ja välillä mietin miten onnekas olenkaan. Isäni oli yksityisyrittäjä ja teki aikoinaan sellaiset miljoonakaupat, että pystyi jäämään "eläkkeelle" jo 40-vuotiaana. Koska rahasta ei ollut puutetta, opiskelin huvikseni kaksi tutkintoa. Menin naimisiin varakkaan miehen kanssa. Myöhemmin erosin, mutta pärjään hyvin omillani, koska olen erittäin hyväpalkkaisessa työssä (nettotulot 5400 euroa) ja minulla on perinnöt turvana.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, vaikkei noin hyvin itselläni asiat aivan olekaan.
Ja siis harmittaa, kun palstalla ei ole oikein porukkaa jakamaan elämää tästä näkövinkkelistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mutta mutta muĺla on akateemiset vanhemmat ja siskoni ja itsekkin olemme akateemisia. Emme ole edenneet millään ruotsinkiellisten kiintiöllä vaikka sukunimeni on ruotsalainen.
Vihaan sydämestäni kusipäitä ja perseennuoleskelijoita joilla ei oma älli ja moraali riitä.
Pikkupomot sucks!!!
En tosiaankaan. Pikemminkin ruosteinen ja paskanmakuinen lusikka
En todellakaan. Synnyin 50-luvulla rutiköyhään pienviljelijäperheeseen köyhään, kylmään kehitysmaahan nimeltä Suomi. Pieni pirtti kihisi täynnä lapsia, ruokaa, lämpöä ja vaatteita oli heikosti, mutta jotenkin sinnittelimme aikuisiksi pakkasen kourissa.
Suomi on tästä noussut ja minunkin talouteni on turvattu. Kaikki tämä on saavutettu ankaralla työllä, sinnittelyllä ja kärsimyksillä surkeaakin surkeammissa luonnon olosuhteissa. Lähes missä muussa maapallon kolkassa tahansa olisin päässyt nykyiseen asemaani huomattavasti helpommin. Nyt tänne tullaan röyhkeinä vapaamatkustajina paremmista ulkoisista olosuhteista nauttimaan käsittämättömin uhrauksin aikaansaadun hyvinvointimme hedelmistä. Kyllä vituttaa.
Kyllä, vaikkei noin hyvin itselläni asiat aivan olekaan.