Ystäväni on äiti, ja hänen suurin huolensa ja murheenaiheensa

Lapsi pitää myös pystyä elättämään, ja hänen tulevaisuutensa on ainakin taloudellisesti turvatumpi jos hänellä on hyvä ammatti.

Sitäpaitsi, kyllä minäkin kaipaan arvostusta omana itsenäni, piinkovana ammattilaisena, hyvänä työntekijänä.... vaikka olenkin kahden lapsen äiti. Mulla on lapsia, entä sitten? Melkein kuka vaan kykenee saamaan lapsia, se nyt ei paljoa vaadi. Lapseni ovat tärkeitä minulle, mutta eivät riitä koko elämäni ainoaksi sisällöksi, vaan haluan pärjätä myös muilla osa-alueilla hyvin. Omana itsenäni, en vain sen ja sen äitinä.

hehkutusta siihen miten mahtava hän on,ihminen varmaan alkaa jossain vaiheessa kaipaamaan arvostusta muullakin alalla.



Eli olisi kiva, jos ihmiset ympärillä kuulisivat hänen olevan jotain. Ammattihan kertoo paljon ihmisestä. Äitiys ei ole kovinkaan arvostettu ja jalustalla pidetty status.

että kenellekään riittää se, että on vain ja ainoastaan äiti..

silloin nuorena mietin että eka lapset ja sitten ammatti, vai toiste päin?



Mä sitten tulin raskaaksi ja tietenkin valitsin sen raskauden. Näin jälkeenpäin olen sitä mieltä että mielummin eka lapset, koska en tiedä kuinka vanhempana jaksaisin enää hoitaa lapsia. Toiv. ymmärrätte mitä yritän sanoo...

Minä haluaisin olla äiti, ja pelkään, ettei se onnistukaan (yritystä on jo takana). Minulla ei yhteiskunnallinen asema paljon paina. Hän taas on saanut lapsensa vahingossa tai kertayrittämällä.



ap

Sinä olet ihme hihhuli.

Vierailija:

Luulisi, että yhteiskunnallinen asema on täydellinen sivuseikka äidiksi tulon jälkeen.

Itselläni on hyvä koulutus, mutta ei koulutusta vastaavaa työtä. Olen stressannut asialla ja jopa hävennyt sitä mitä teen. Äidiksi tulon jälkeen asia on menettänyt merkityksensä. Nyt olen vaihtamassa alaa ja olen erittäin onnellinen siitäkin, mutta elämässä tärkeysjärjestys on muuttunut. Toki työ on siinä mielessä tärkeä, että siellä ollaan suuri osa ajasta, mutta se ei todellakaan ole kaiken keskipiste, ei lähelläkään sitä.

Voisitko sinä (en muista numeroa) joka kirjoitit, että " ihminen ei voi olla koskaan onnellinen jos määrittelee onnellisuutensa ulkoisten seikkojen kautta" tms. kertoa mitä tarkoitit ja miten se liittyy äitiyteen? Onko äitiys sinusta joku ulkoinen seikka?

ja perheasiat kunnossa, tietenkin on normaalia suunnata uusiin tavoitteisiin.

kuuluu ihmisyyteen. Siitä ei varmaan koskaan pääse eroon. Itse olen ollut työelämässä jo aika kauan ja se on todella ryydyttänyt. Kun tulen raskaaksi, aion jäädä kotiin useammaksi vuodeksi ja keskittyä lapsiin. Silloin on miehen vuoro kantaa vastuu taloudestamme.

ei ainoa asia. Samallalailla kuin isyys on osa mieheyttä.



Riippumatta sukupuolesta niin vanhempana oleminen on vain osa aikuisuutta, ei ainoa asia aikuisena olemista. Miksi äidillä ja isällä ei saisi olla muitakin tavoitteita ja sosiaalisia tarpeita elämässä? Olisihan se outoa jos yhteisömme muodostuisi vain yksilöistä, jotka ajattelevat ja toimivat massoina. Rikkaus ja hienous on nimenomaan siinä, että on olemassa erilaisia aikuisia. Aikuisuus on kasvamista, joten ei ketään voi lokeroida. Tehtäväsi on ymmärtää tai koettaa ymmärtää ts. laajentaa ajatteluasi. Suppea ajattelutapa ja ymmärtämättömyys ovat lähtökohtia sosiaalisten suhteiden tasolla toisen poissulkemiseen ja ylimieliseen kohteluun ellei asiaan kiinnitä itse huomiota.