Kaverin "ujuttautuminen" koko elämään. Mietinkö turhia?

Minulla on kaveri, oikeastaan hyväkin sellainen. Olemme tutustuneet ihan aikuisiällä kun muutin perheeni kanssa kaverin kotikaupunkiin.
Vuosia meni hyvin, soittelimme päivittäin tai olimme soittelematta, näimme säännöllisesti.

Itse olen luonteeltani aika introvertti, haluan "omaa tilaa", enkä halua jakaa itsestäni kaikkea kenellekään. Viihdyn omissa jutuissani ja saatan käydä erilaisissa tapahtumissa yksin.

Kaverini on nyt vuosien saatossa päässyt ujuttautumaan joka alueeseen elämässäni, minun sitä pyytämättä tai siihen vaikuttamatta.
Jos satun mainitsemaan jonkun tapahtuman, mihin illalla olen menossa, sanoo kaveri "Minäpä tulen mukaan". Hän on alkanut kiinnostumaan asioista ja tekemisistä, joista itse olen ollut kiinnostunut koko elämäni, ja lyöttäytyy mukaani kyselemättä. Saattaa ilmestyä paikalle viereeni, vaikken tiennyt hänen olevan tulossakaan.
Tämän takia salailen menemisiäni nykyään.
Kaveri on tottakai tutustunut vuosien saatossa myös mieheeni ja perheeseeni ja saattaa tulla koputtamatta ja ilmoittamatta käymään kun siltä tuntuu. Pyytää kyytiä kauppaan kun tietää että olemme menossa tai vähintään pyytää tuomaan kaupasta jotain.

Minulla on jokunen ystävä "entisestä elämästäni", siis entisestä kotikaupungistani. Kaveri on pyytänyt heitä facekavereiksi, vaikkei ole heitä koskaan nähnytkään, ja kertoilee minulle ystävieni kuulumisia kuin olisi hyväkin ystävä heidän kanssaan.
Nyt viimeinen niitti minulle oli, että kaverini oli pyytänyt omaa isääni ja äitiäni facekaverikseen, vaikkei koskaan ikinä heitä ole tavannut. Isäni kertoi tästä. Isältäni sitten facessa kyselee meidän tekemisistämme kun olen entisessä kotikaupungissani käymässä. Tosin ihan äskettäin vanhempani pyynnöstäni poistivat kaverin listaltaan.
Sanoin kaverilleni, että minä haluan ja minulla on oikeus osaan elämääni, johon hän ei kuulu. Että kavereita voidaan olla kotona, mutta entisen kotikaupunkini sukulaiset ja ystävät eivät kuulu hänelle.
Kaveri ei sitä ymmärrä. On sitä mieltä, että toki hän saa kaveerata kenen kanssa tahansa, jopa "minun ihmisteni"
Olenko minä nyt vaan kauhean herkkis tässä asiassa. Kaveri on hyvä kaveri, mutta itsestäni tuntuu kauhealta, että joku ujuttautuu jokaiseen elämäni sopukkaan omin nokkineen, kysymättä minulta haluanko hänet sinne.

Mitä tekisitte tilanteessani?