Lue keskustelun säännöt.
En uskalla puhua psykiatrille itsemurha-ajatuksistani
25.01.2018 |
Jotenkin pelottaa ottaa asia puheeksi. Psykiatri on kysynyt minulta näistä ajatuksista, mutta olen sanonut ettei sellaisia ole. En tiedä miksi, mutta on jotenkin tosi vaikea ääneen myöntää olevani näin huonossa kunnossa, että oikeastaan en muuta ajattelekaan kuin kuolemaa. Huomenna on aika psykiatrille, mutta en oikeasti tiedä, että miten otan asian puheeksi jos hän ei näistä vaikka kysykään? Ja muutenkin tuntuu oudolta myöntää tällaiset ajatukset, kun aiemmin olen aina ne kieltänyt.
Kommentit (12)
Minulle on tullut jostain sellainen olo, että en halua puhua psykiatrille yhtään mistään. Olen kohdannut oireideni vähättelyä niin monta kertaa, että minulla on tosi iso kynnys puhua niistä. Itse asiassa lykkään psykiatrin tapaamista niin pitkään kuin mahdollista ja pyrin uusimaan reseptit ilman tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaan sanoa suoraan. Parempihan se on, että se tietää tilanteen. Ei sua väkisin mihinkään pakkohoitoon viedä.
No itse asiassa voidaan kyllä viedä jos vaikuttaa liian itsetuhoiselta.
Mutta silti kannustaisin kertomaan. Itse ainakin olen ollut avoin tuollaisen suhteen. Ne kuulee sitä kuitenkin jopa päivä ne psykiatrit. Ei se ole niille sen kummempaa kuin hammaslääkärillesi ientulehdus.
Kerro. Ne on kuulleet kaikkea. Ja sen ääneen sanominen voi helpottaa sinua.
Kirjoita se lapulle kuvan kanssa tai ilman ja anna se hänelle istunnon alussa.
Kuulemma tutkimusten mukaan se että itsemurha- tai itsetuhoisuusajatuksista puhuu ei lisää riskiä toteuttaa niitä. Siksikin psykiatrisi on varmasti niistä kysynyt.
Uskon että helpottaisi jos puhuisit niistä. On joka tapauksessa hyvä että käyt psykiatrilla.
Jos psykiatri suhtautuu sun ajatuksiin väheksyvästi, hän tekee väärin. Sinulla on oikeus tulla kohdatuksi siellä.
Toivottavasti sulla on tarvittaessa voimia koittaa toista psykiatria jos nykyisen kanssa ei synkkaa. Sulla on siihen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä ettei asiani psykiatrille ole mitenkään ihmeellinen tai erikoinen, ihan tavallinen vaikea masennus vaan, mutta muille itselleni on jotenkin tosi vaikeaa myöntää omaa tilannettani ja siksi tuntuu vaikealta sanoa sitä ääneen. Tämä tänne kirjoittaminenkin hävettää ja tuntuu oudolta, mutta tämä avautuminen oli nyt vähän tällainen harjoitus huomista varten.
AP
6 jatkaa.
Niin vielä se piti sanoa että voisit ehkä ottaa sen puheeksi esimerkiksi niin että "kun olet aiemmin multa kysynyt niistä itsemurhan ajatuksista, niin musta tuntuu että niistä on tosi vaikea kertoa mutta on mulla niitä" tai jotain vastaavaa omaan suuhun sopivaa.
Kaikkea hyvää sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaan sanoa suoraan. Parempihan se on, että se tietää tilanteen. Ei sua väkisin mihinkään pakkohoitoon viedä.
Kyllä voidaan viedä pakkohoitoon sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaan sanoa suoraan. Parempihan se on, että se tietää tilanteen. Ei sua väkisin mihinkään pakkohoitoon viedä.
Kyllä voidaan viedä pakkohoitoon sen takia.
Tuskin jos ap on täysi-ikäinen. Ei mua ainakaan viety, vaikka kerroin yksityiskohtaisesti kaikista suunnitelmista. Oikeastaan en edes saanut uutta aikaa, kun en ilmeisesti ole tarpeeksi vaikea tapaus
Ap, mieti vaikka kotona mitä sanot ja tee muistiinpanoja jos tuntuu hankalalta. Joka tapauksessa sun pitää kertoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että asia on vaikea ottaa puheeksi. Mutta muista että maailman ihmisistä psykiatrit ovat kaikkein parhaiten valmiita käsittelemään näitä asioita. Et ole ensimmäinen joka hänelle asiasta kertoo, ja osaa asiasta keskustella. Jos ei hän, niin kuka sitten? Jos itse kertoisin jollekin tummista pilvistä pääni yllä, niin valintani olisi tietenkin alan ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaan sanoa suoraan. Parempihan se on, että se tietää tilanteen. Ei sua väkisin mihinkään pakkohoitoon viedä.
Kyllä voidaan viedä pakkohoitoon sen takia.
Juokse mutkia pösilö.
Itsemurha-ajatuksista puhumisesta ei pakkohoitoon viedä. Johan siellä olis melkoinen tungos jos jokainen siitä puhuva ja sillä uhkaileva sinne raahattaisiin! :-D
Itse olen suoraan sanonut psykologille että itsemurha on mielessä. Kun hän kysyi miten sen tekisin, sanoin etten kerro koska en halua että minua kukaan pääsee estämään. Haluan olla varma että onnistun, ja minulla oli täysin varma suunnitelma.
Pakkohoito kynnys Suomessa on niin korkea, että sitä ei hevillä ylitetä. Minulla on ollut jopa tilanne, että terveyskeskus lääkäri lähetti psyk.sairaalan akuuttivastaanotolle, mutta sisään ei otettu!
En kyllä henk.koht. näe mitään pointtia käydä terapiassa jos mitään ei uskalla eikä halua puhua. Miksi siellä sitten käyt? Luuletko että terapeutti on ajatustenlukija? Tai että hänellä on jotain ihmeellisiä taikakeinoja loihtia sinut terveeksi? Tai jokin ihmepillerin resepti jolla kaikki huolet ja vaikeudet katoavat? Miten kukaan voi ketään auttaa jos ei tiedä missä asiassa toinen apua hakee? Ei riitä että sanot että olen esim. masentunut. Kyllä asiaa on päästävä käsittelemään syvemmältä.
Jos sinusta tuntuu, että nykyisen terapeutin kanssa ei vain synkkaa, sano se! Haaskaat muuten vain teidän molempien aikaa ja energiaa. Vaihda toiselle!
Kannattaa vaan sanoa suoraan. Parempihan se on, että se tietää tilanteen. Ei sua väkisin mihinkään pakkohoitoon viedä.