Miten antaa itselleen anteeksi oman elämän haaskaaminen?

Ikävä tilanne sinulla, mutta vielähän sinä ehdit, 44 ei ole vanha. Kuten tiedät, mennyttä ei takaisin saa, siksi sinun pitää olla itsellesi armollinen sen suhteen, mutta vaatia itseltäsi enemmän tulevaisuudessa. Järjestä tulevaisuutesi sellaiseksi kuin haluat ja koet että "ansaitset".

Olet vasta 44, olkoon tämä uusi alku kun kuuntelet vain itseäsi ja teet vain mitä  itse tahdot. Anteeksiantoa voisi helpottaa ajatella että tämä oli sinun tiesi, sinun piti kokea kaikki tämä oppiaksesi tuntemaan ja arvostamaan  itseäsi. Jos olisit valinnut vuosia sitten toisin, asiat saattaisivat olla nyt paljon huonommin. Älä katso  taaksesi vaan keskitä ajatukset tulevaisuuteen! Onnea uudelle elämälle!

Olet vasta elämäsi puolivälissä, nyt on muutoksen aika.

40v on monille se vaihe, kun alkaa katsoa taaksepäin mitä on saavuttanut ja katsoo eteenpäin sillä mielellä mitä voi vielä saada ja saavuttaa. Positiivista ajattelua on vaikea puristaa itsestään, jos on tyypillinen negatiivinen ja katkera suomalainen (jollainen taidan itsekin olla). Ei kannata liiaksi jäädä rypemään siihen mikä on mennyt vaan tosiaan miettiä miten tästä eteenpäin.

Joitakin menneitä asioita on ehkä hyvä työstää mielessään ja kerätä sieltä ne mukavat asiat ja muistot. Onnellisuuskin on sellainen asia, että sitä ei voi tietää miten asiat olisivat menneet, jos olisi päättänyt muinoin jotain toisin. Erilaiset valinnan olisivat ehkä saattaneet lisätä onnellisuutta tai sitten tarjota enemmän lyhytaikaisia onnenhetkiä, eikä niinkään silti pysyvää onnellisuutta, joten älä anna katkeruuden nyt voittaa.

Aina on iso askel alkaa rakentaa elämää aivan alusta jonkun toisen kanssa, jonka kanssa olisit ehkä voinut olla onnellisempi jossain asiassa mutta onneton niissä toisissa asioissa. Käytän itse ns. keittiöpsykologin "sohvamenetelmää" kun pohdin elämääni. Istun alas ja luettelen niitä asioita jotka ovat hyvin nyt. Mietin mitä haluaisin tehdä ja olla ja mitkä on mahdollista oman elämän raameissa toteuttaa. Mietin myös listan niitä asioita, joita en missään nimessä halua ja joita haluan omasta elämästäni karsia pois.

Todella monilla on sitä omaa aikaa vasta sinun ikäisenä, jolloin menneet vuodet eivät samalla tavalla kuormita. Jos oletkin luopunut monista omista haaveista, mieti että ne päätökset jotaka teit silloin, niillä oli perusteita ja arvosta omaa muinaista päätöstäsi. Olet vielä erittäin sopivan ikäinen tekemään ja kokeilemaan vaikka mitä uutta ja kivaa. Tiedän monia 50-60 vuotiaita, jotka vielä opiskelivat uuden ammatin ja pitivät välivuoden omasta työstään. Itse olin 40 heidän ryhmässään, eli pääsin toteuttamaan yhden kivan asian vähän noita muita nuorempana.

Itselleen anteeksi antaminen ei ole helppoa. Tsemppiä jatkoelämääsi, johon toivotan paljon rohkeita päätöksiä ja valintoja.

N42

Siten, että lähdet nyt viimein jo siitä huonosta parisuhteesta. Sen teet ihan itsellesi ja sen olet ansainnut. Usko pois, alkujärkytyksen jälkeen olo tuntuu yhtäkkiä paremmalta ja voit ottaa lähtemisen omakohtaisena anteeksipyyntönä ja -antona itsellesi, kun olet viimein itsenäisesti aloittamassa uutta elämää.

Minäkin olen 45-vuotias ja 3 vuotta sitten lähdin erittäin huonoksi muuttuneesta pitkästä suhteesta. Siitä oli pakko lähteä oman terveyden vuoksikin, mutta silti ihan ekalla viikolla iski sellainen olo, että hitto, mä oon taas tässä tilanteessa.. ja tällä kertaa yli 4-kymppisenä.  Joka päivä ja viikko olo kuitenkin parani, kun sisäistin sen, etten olekaan ikäloppu vielä. Ja että tein erään elämäni parhaista päätöksistä lähtemällä.

Nyt uusissa naimisissa toista vuotta, sellaisessa suhteessa, jossa mies todella arvostaa minua ja minä häntä. Olen todella iloinen, että sain itsestäni otteen ja sain lähdettyä silloin siitä suhteesta, on kuin uusi elämä  olisi alkanut. :)

Tsemppiä ja voimia ap:lle, muutos oman itsesi ja hyvinvointisi eteen kannattaa!

Olet todennäköisesti vasta puolessa välissä elämääsi, vain 1/4 on mennyt hukkaan! Älä haaskaa loppua murehtimalla mennyttä <3