Miksen elänyt 50-100 vuotta sitten?
Olisin halunnut kuulua taiteilijayhteisöön! Olisin halunnut hengata Halosenniemessä ja Ainolassa, käydä teellä Vennyn luona ja kauhistella Tillyä, olisin ollut onnellinen Erkkolassa... Olisin nauttinut taiteesta, taiteentekijöistä, olisin juopunut kulttuurista, jonkalaista ei ole sen koommin nähty.
Kommentit (13)
Minä haluan olla naisen ja äidin roolissa, laittaa kotia ja leipoa, kokata ruokaa, kuopia puutarhassa, säilöä omenahilloa ja hoivata lapsia ja aviomiestä! Tahdon olla kotirouva enkä mennä töihin kurjaan todellisuuteen.....
En voisi käydä yksin esim. kahvilla kahvilassa, en voisi avata omaa tiliä, jne.
Olisin vaan joku mieheni jatke, jos nyt olen löytänyt miehen. Jos olisi käynyt niin huonosti että en olisi löytänyt miestä, niin olisin ollut hyljeksitty vanha piika.
Ja puhumattakaan siitä että miten tauteja silloin ei osattu hoitaa, ja että jokaisessa synnytyksessä olisi ollut vaarana että itse kuolen, tai sitten lapseni. Mitään kivunlievitystä ei olisi pahemmin ollut tarjolla.
Puhumattakaan siitä että ehkäisy oli vähän niin ja näin, ja joka kerta sais seksin yhteydessä pelätä että tulenko taaaaas raskaaksi.
Ei kiitos mulle, mutta jos sä haluat elää niin, niin terve menoa vaan!
lähinnä tässä haetaan Tuusulan järven taiteilijayhteisön historiaa, voit yllättyä... Ap, mua kiinnostaa tuo aika myös, mutten sentään tahtoisi elää siihen aikaan. Olisi naisen kannalta melko erilaista kuin nykyään.
Jännää sinänsä, että Sibelius, Juhani Aho vaimonsa Vennyn kanssa (ja rakastarettarensa Tillyn, joka oli Vennyn sisko), Pekka Halonen, J-H Erkko ja monet muut lahjakkaat taiteiljat olivat aikalaisia ja monin eri sitein toisiinsa sidoksissa.
Historia on kiinnostavaa.
T: KM
Eikös esim. Milonoffin Juho ole Melasniemen tytön kanssa naimisissa jne.
kovin kaksisina taiteilijoina pidä... No ehkä Sibelius ja kumppanit loivat sekä Suomen taiteen että kouluttivat sille yleisön, voi olla. Nyt on nautittava siitä, mitä on. Surullisena kuriositeettina mainittakoon Aleksis Kivi, joka kuoli vaivaiset 30 vuotta ennen fennomaanihenkisen taiteilijayhteisön syntyä (1900-luvun taitteessa) ja eli puutteessa ja kurjuudessa vailla mitään kunnioitusta. Nykyään hänet kuitenkin todetaan miltei suomalaisen kirjallisuuden isäksi, ensimmäisen suomalaisen romaanin hän ainakin kirjoitti. Ilman Erkon panostusta voi olla, ettei Kivestä tiedettäisi tänä päivänä kovinkaan paljoa.
Kiinnostavaa, kertakaikkiaan.
Kyllä se suuri epävarmuus ja pelko oli päällimmäisinä vaikka taiteesta ja perheestä (joka sekin oli epävarma - koskaan ei tiennyt koska isä tai veli tai poika kaatuu sodassa) olikin lohtua.
Ei nykyihmiset voi sitä käsittää. Kyllä nyt on asiat hyvin. Taiteestakin voi nauttia ilman pohjatonta ahdistusta (jonka nykynaiset näköjään vääntää romanttiseen muotoon).
On mahdotonta vertailla 1900-luvun alun rankkuutta ja tämän päivän rankkuutta. Kokemukset, ympäristö ym. vaikuttavat niin paljon asiaan.
Samasta syystä inhoan näitä " kuulkaa ennen vanhaan äidit olivat ÄITEJÄ ja plaaplaaplaa ja nykyäiti on niin avuton ja tyhmä ja laiska ja plaaplaaplaa" tyyliin Loka Laitinen. Hyi olkoon!
Minä taas haluaisin Minnan Salonkiin Kanttilaan =)
" Jännää sinänsä, että Sibelius, Juhani Aho vaimonsa Vennyn kanssa (ja rakastarettarensa Tillyn, joka oli Vennyn sisko), Pekka Halonen, J-H Erkko ja monet muut lahjakkaat taiteiljat olivat aikalaisia ja monin eri sitein toisiinsa sidoksissa."
Kun tuohon aikaan suuri enemmistö kansasta oli ns rahvasta, köyhää ja oppimatonta, niin taideyhteisö oli aika pieni ja heidän välinen kanssakäyminen siten kiinteämpää. Nykyisin taiteilijat elävät enemmän osana ympäröivää yhteiskuntaa eivätkä samalla tavalla erotu massasta, koska koko väestö on koulutetumpaa eikä vain osa väestöstä. Erot rahvaan ja oppineiden välillä olivat suuret ja aika pieni mahdollisuus rahvaasta oli nousta taidepiireihin, koska taiteen tekeminenkin vaatii koulutusta jamyös rahaa (köyhän, oppimattoman perheen tyttö ei taatusti saannut mahdollisuuksia esim kirjallisuuteen vaikka lahjat siihen olisi ollutkin vaan joutui piikomaan)
Vierailija:
50-100 vuotta sitten oli aika rankkaa kuulkaa. Sotia ja köyhyyttä. Epävarmuutta ja ahdistusta.
.
Eikä niin kovin kurjuudessakaan eletty.
Arvaanko oikein, että näitä kirjoittelee 2-kymppiset, joista tapahtumat 50 vuotta sitten on suurinpiirtein yhtä kaukaisia kuin dinosaurusten aika?
Ei vielä aivan dinosaurus kuitenkaan:)
Tuona aikana olisi ollut vielä epätodennäköistä päästä taiteilijapiireihin kuin nykyään...
Mä en nyt tajua yhtään.
T: sh