työelämä ei ole introverteille!!!!

Jää pois töistä ja ota lapset kotiopetukseen. 

Yritä päästä tehtävään jossa ei tarvitse keskustella kun viisaiden kanssa. Itse en jaksa paskaa jauhaa enkä varsinkaan puida muiden elämistä. Tietysti minulla on mielipiteet mutta miksi niistä tarvisi työajalla puhua. Olemme töissä emmekä varsinkaan ilmeisesti siitä syystä että jaamme elämämme tai kilpailemme kuka puhuu paskaa parhaiten. Ei minusta kauheen järkevää ja jokainen hetki pois oikeasta työstä. Töitä on tekevälle aina jotain/ käytän aikani työn tekemiseen. Treffailut erikseen sitten työajan ulkopuolella.

Jep, totta turiset.

Olen aina ollut itsekseni viihtyvä ja nuorena ajattelin, että se on varmasti ihan ok aikuisenakin. Kävisin töissä ja viettäisin normaalia elämää. Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään, nykyään se vasta sosiaalinen pitää ollakin eikä riitä että on sosiaalinen vain töissä, ehei pitää oma sosiaalinen ja aktiivinen myös somessa vapaa-ajalla ja ”luoda verkostoja”.

Nykyään ajattelen että kai sitten eläkkeellä saa olla rauhassa, mutta kaipa tähän jotain keksitään. Varmaan eläkekin määräytyy sitten somenäkyvyyden perusteella.

Hanki työ jossa ei ole juuri ihmiskontakteja. Mulla esim viime viikko meni niinkin antoisissa oloissa, että näin yhden ihmisen yhtenä aamuna ja juttelin hänen kanssaan muutaman sanan ensimmäisen työtunnin aikana. Sitten sain olla loput päivät ihan yksin. Joskus sattuu niin ikävästi, että pomo on suunnitellut työt siten, että tulee työkaveri, mutta kaverin kanssa sitten sovitaan selkeä työnjako ja kumpikin menee tekemään oman alueensa ja taas saa olla tunnin pari melkein yksin.

Lapsia on kolme, mutta en ole kokenut liiallista tunkua lasten kavereiden, kavereiden vanhempien tai opettajien suunnalta. Sukulaiset olen karistanut jo vuosikymmen sitten kintereiltäni kun muutin monen sadan kilometrin päähän. Enää nähdään vaan pari kertaa vuodessa joissain sukujuhlissa, joissa yleensä hankkiudun keittiöön kahvia keittämään ja tarjoomuksia laittelemaan, siellä yleensä saa olla pienemmällä porukalla tai peräti yksin.

 Sen mitä ei  pysty välttelemään, otan vastaan sellaisena kuin tulee, myöhemmin sitten palaudun omassa rauhassani. Osaan kuitenkin ihan normaalit vuorovaikutustaidot ja olen kohtelias ja osaan olla ihmisten kanssa, mutta on se uuvuttavaa ja jälkikäteen tulee ihan kummallinen olo.

olen siis hoitoalalla ja ahdistaa kun en pääse pois ilman karenssia.

ap

Onhan se töissäkäynti ja työkavereiden kanssa sosialisointi aina jonkinmoinen välttämätön paha. En ole osallistunut työpaikan bileisiin, mitä porukka ei varmaan enää edes ihmettele. Olen heidän silmissään varmaankin jo sellainen työpaikan kaluste jota näkee vaan siellä töissä, jonkun porakoneen tapaan.

Vierailija kirjoitti:

olen siis hoitoalalla ja ahdistaa kun en pääse pois ilman karenssia.

ap

Hae johonkin simppeliin tehdastyöhön? Työn pääpaino ei ole muiden kanssa kommunikoinnissa, palkka ei ole sen paskempi ja ennen kaikkea ei tarvitse stressata että tappaa jonkun vahingossa. Noin niinkuin kärjistetysti. Mutta ihan tosissani: suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Hanki työ jossa ei ole juuri ihmiskontakteja. Mulla esim viime viikko meni niinkin antoisissa oloissa, että näin yhden ihmisen yhtenä aamuna ja juttelin hänen kanssaan muutaman sanan ensimmäisen työtunnin aikana. Sitten sain olla loput päivät ihan yksin.

Kuulostaa taivaalliselta! Millaisessa työssä tuohon tilanteeseen pääsee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen siis hoitoalalla ja ahdistaa kun en pääse pois ilman karenssia.

ap

Hae johonkin simppeliin tehdastyöhön? Työn pääpaino ei ole muiden kanssa kommunikoinnissa, palkka ei ole sen paskempi ja ennen kaikkea ei tarvitse stressata että tappaa jonkun vahingossa. Noin niinkuin kärjistetysti. Mutta ihan tosissani: suosittelen.

se vaan että mies tai vanhemmat ei puolla omaa irtisanoutumistani, heîstä liioittelen. En edes tiedä miten tehdastyöhön pääsee. En oikein tule miestenkään kanssa toimeen..

ap

Olen yrittänyt miettiä ammatteja joissa ei olisi asiakaskontakteja ja tullut siihen tulokseen että varmaan joku metsäkoneen kuljettaja tai pakkasvarastotyö ovat ainoat sellaiset.

Mä oon kassa ja vihaan suurin piirtein joka asiakasta.

Miksei ne vaan sano normi kiitos ja hei?

Käydään lässyttämään ilmoista, valitetaan jotain, joka ei kuulu edes kaupan asioihin.

Maksaisivat ja häipyisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen siis hoitoalalla ja ahdistaa kun en pääse pois ilman karenssia.

ap

Hae johonkin simppeliin tehdastyöhön? Työn pääpaino ei ole muiden kanssa kommunikoinnissa, palkka ei ole sen paskempi ja ennen kaikkea ei tarvitse stressata että tappaa jonkun vahingossa. Noin niinkuin kärjistetysti. Mutta ihan tosissani: suosittelen.

se vaan että mies tai vanhemmat ei puolla omaa irtisanoutumistani, heîstä liioittelen. En edes tiedä miten tehdastyöhön pääsee. En oikein tule miestenkään kanssa toimeen..

ap

Ei ei.. Ethän voi kuunnella tässä asiassa miestä ja vanhempia. Iso osa elämästä menee työhön, näe vaivaa että löydät työn jossa viihdyt. Miksi se on ongelma heille että jatkat nykyisessä työpaikassa siihen asti kunnes löytyy uusi?

Nykyään tehdastyö ei ole niin miesvoittoista edes, ihan sellaisessa perus pakkaajantyössä on paljon naisia. Riippuu myös paljolti sen mukaan mitä paikassa tuotetaan. On paljon muitakin vaihtoehtoja kuin jotkin metallialan tuotantotyöt, joissa varmasti miehiä onkin suurin osa.

Ja tälle alalle et tarvitse koulutustakaan. Suosittelen selailemaan välillä Mol:ia :) Työhaastattelussakin voit ihan hyvin vaikka kertoa että koet vanhustyön raskaana, ja siksi haluat kokeilla jotain muuta. Se on ihan ymmärrettävää. 

Sanonpa vielä että tämä on sinun elämäsi. Miehesi ja vanhempasi eivät voi tietää miten sinä koet asiat. Älä anna kenenkään vähätellä tuntemuksiasi.