Jos lasta ei rankaise kielletystä tekemisestä niin kuin nykyään on tapana toimia...
...niin miten lapsi sitten oppii sen, ettei rikos kannata?
Esimerkiksi jos lapsi vaikka on mennyt naapurin pihalle ilman lupaa ja siitä ei seuraa muuta kuin se, että äiti sanoittaa lapsen tunteita ("kulta pieni, ymmärrän kyllä että sinä haluat mennä sinne koska se on sinusta kivaa, mutta niin ei saa tehdä, koska me ollaan sovittu, että pysyt kotipihalla"), niin millä lailla lapsi siinä motivoituu toimimaan sääntöjen mukaan? Säännön rikkominen tuottaa lapselle merkittävää etua ja mielihyvää, eikä tunteiden sanoittaminen mitenkään neutraloi sitä positiivista kokemusta mikä säännön rikkomisesta seuraa.
Kommentit (3)
Lasta on ihan turha rangaista, jos ei kerro, mikä olisi oikea tapa toimia. Väärin tekeminen ei tarkoita sitä, että toimisi tahallaan väärin vrt. esim ulkomaalaiset, jotka voivat mennä hautausmaalle piknikille, koska se tuntuu hyvältä idealta.
Jos lapsi menee naapurin pihalle, niin lapselle kerrotaan, miksi sinne ei mennä ja miksi muut kokevat teon vääränä. Lisäksi muistutetaan lasta siitä, että jos hän toimii toistuvasti väärin, voivat myös muut ryhtyä toimimaan samoin häntä kohtaan (oletus: lapsi noin 4v).
Vankilassa istuvista moni on kokenut erittäin julmia rangaistuksia lapsena. Vähempi parempi. Empatia ja hellyys tekee lapsista vahvoja aikuisia.
Suurin osa lapsista ottaa torumisen jo rangaistuksena. Miten sinä rankaiset lastasi?