Kun ydinperheellisellä ei ole mitään tukiverkkoja

Onhan tuo kokemattakin selvää, että etenkin pikkulapsiaikana on paljon rankempaa kuin niillä, joilla on tukea. 

Ei vielä. Mutta asutaan ulkomailla joten meillekin jatkossa todellisuus. Ei auta kuin ulkoistaa kaikki mahdollinen ja etsiä hyvät lastenhoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä. Mutta asutaan ulkomailla joten meillekin jatkossa todellisuus. Ei auta kuin ulkoistaa kaikki mahdollinen ja etsiä hyvät lastenhoitajat.

Kun löytyisikin jostakin esim varamummon jonka kanssa lapsi voisi joskus olla yökylässä.

Silloin pitää luoda ne, vaikka rahalla.

Itse olen asunut, 500km päässä tukiverkoista, ei siinä auttanut muu kuin ottaa puhelin käteen ja soittaa lähes tuntemattomalle naapurille, jonka nimen tiesi ja kysyä voisiko tämä tuoda vähän leipää esikoiselle kun me molemmat vanhemmat oksennettiin noroviruksen kynsissä.

Ihmiset ovat yllättävän ihania kun heiltä hädässä pyytää apua, elinikäisen ystävän saimme, vaikka olemme muuttaneet takaisin 500km päähän tukiverkkojen luo.

Rahalla saa lastenhoito apua, 2-3h ei vie konkurssiin ja erilaisista lasten harjoituksista löytyy lapsille kavereita ja vanhemmille, kun pyytää lapsia leikkimään useimmiten omia lapsia pyydetään vastavuoroisesti.

Ennen lapsia olin ujo ja en ikinä olisi tutustunut ihmisiin, joihin olen itseni pakottanut tutustumaan, että lapsilla olisi kavereita ja tarvittaessa turvallinen aikuinen lähellä.