Perunko vielä eron vai en..?

katsella josko miehesi parannus on pysyvää laatua.

katselet sitten jonkun aikaa että miten menee..

arvoinenkaan. t. 5 joka itse teki pahan virheen ja kertoi, tässä ollaan kuin täi tervassa ja perkele täältä mihinkään enää pääse. elämä on. toivottavasti muut tekevät viisaammin.

Eli tähän mennessä kaikki ovat sitä mieltä, että oma kämppä kehiin vain.

Kiitos. Tätä rohkaisua tarvitsinkin.

Olen ollutkin jo viimeisen kuukauden varma siitä, että ero on oikea ratkaisu. Nyt vaan viime päivät ovat olleet jotenkin vaikeita. Olen ajatellut, että perheen pitää pitää yhtä, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Mies on ekaa kertaa lakanut ottaa vauvaa syliin (vauva kohta 10kk), on osallistunut vauvan hoitoon ja huomioinut taaperoa.

Vauva nukahti iskän kainaloon nyt tänään ekaa kertaa.

Vauva myöskin halusi isän syliin (tänään ekaa kertaa). Mies siis on aikaisemmin ollut vain pullon lumoissa.. lapset ovat aina turvautuneet vain minuun.

Tänään siis vauvakin " huomasi" että hänellä on iskä.



Ehkä tämä pistää ajatuksiani nyt sekaisin.



Taaperokin kysyi pari päivää sitten ekaa kertaa, että milloin iskä tulee kotiin.. odotti ekaa kertaa elämässään iloisena isiä kotiin töistä.



Leikki-ikäinen ei vieläkään huomioi iskää mitenkään. Hän on tottunut siihen, että äiti on perheen aikuinen, iskä viihtyy pullon kanssa.



AP

(jolle on herännyt jo toiveita siitä, että pullo asetettaisiin sivuun ja perhe tulisi etusijalle)

Muutat omillesi ja sanot miehelle että voidaan jatkaa kuitenkin yhdessä.

Koeaika yksi vuosi.



Sopikaa päivä jollon muutatte vuoden päästä yhteen jos " hyvä käytös" on jatkunut.



Kuka tahansa jaksaa tsempata kuukauden, mutta kukaan ei jaksa vuotta. Paitsi jos on oikeasti muuttunut.



Älä peru! Muuten olet kuukauden päästä, viimeistään, täällä valittamassa siitä ukosta, johon " taaskaan ei voinut luottaa.."

Vierailija:

Eli tähän mennessä kaikki ovat sitä mieltä, että oma kämppä kehiin vain.

Kiitos. Tätä rohkaisua tarvitsinkin.

Olen ollutkin jo viimeisen kuukauden varma siitä, että ero on oikea ratkaisu. Nyt vaan viime päivät ovat olleet jotenkin vaikeita. Olen ajatellut, että perheen pitää pitää yhtä, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Mies on ekaa kertaa lakanut ottaa vauvaa syliin (vauva kohta 10kk), on osallistunut vauvan hoitoon ja huomioinut taaperoa.

Vauva nukahti iskän kainaloon nyt tänään ekaa kertaa.

Vauva myöskin halusi isän syliin (tänään ekaa kertaa). Mies siis on aikaisemmin ollut vain pullon lumoissa.. lapset ovat aina turvautuneet vain minuun.

Tänään siis vauvakin " huomasi" että hänellä on iskä.

Ehkä tämä pistää ajatuksiani nyt sekaisin.

Taaperokin kysyi pari päivää sitten ekaa kertaa, että milloin iskä tulee kotiin.. odotti ekaa kertaa elämässään iloisena isiä kotiin töistä.

Leikki-ikäinen ei vieläkään huomioi iskää mitenkään. Hän on tottunut siihen, että äiti on perheen aikuinen, iskä viihtyy pullon kanssa.

AP

(jolle on herännyt jo toiveita siitä, että pullo asetettaisiin sivuun ja perhe tulisi etusijalle)

t. alkoholisti-isän tytär

Alkoholisti on aina alkoholisti, selviä jaksoja voi toki olla mutta repsahdus on sitäkin rankempaa.



Olen seurannut ex-ystävättäreni taistelua viinan kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Välillä on jaksoja jolloin on kuivilla, puoli vuotta, vuosi ja pisin aika oli kolme vuotta jolloin ei juonut lainkaan.



Mielenterveysongelmat tuli alkoholismin lisäksi. Moni miessuhde on kariutunut viinan johdosta. Hänellä on kaksi erilaista persoonaa yms.



Väsyin lopulta olemaan tukena ja en tiedä mitä hänelle nykyisin edes kuuluu ja voin sanoa ettei edes kiinnosta. Helpotus oli suunnaton kun tämä ystävyyssuhde päättyi.

Minusta sinun ei kannata perääntyä kokonaan, eli ehdottomasti pitää jättää itselle joku takaportti sitä hetkeä varten kun / jos mies repsahtaa jälleen.



Toisaalta olen myös sitä mieltä että jos miehen raitistuminen nyt kuitenkin tällä kertaa olisi ihan oikeaa ja todellista niin olisi vähän epäreilua jättää hänet siitä huolimatta. Mielestäni olisi siis hyvä jos voisitte jatkaa näin ajatuksella että siihen hetkeen saakka kun / jos repsahtaa.



Mutta tämä on vähän sellainen asia että edellyttää minusta keskustelua, ehkä miehesikin olisi siihen jo valmis? Kerro hänelle ihan rehellisesti missä mennään ja myöskin se, että arvostat hänen viimeaikaista käyttäytymistään ja ryhtiliikettä, mutta että et pysty vielä luottamaan siihen että muutos olisi pysyvä ja siksi haluat vielä katsoa ja miettiä.

Lapsen on aina parempi olla eroperheessä, kuin päihdeperheessä. Ehkäpä eron kautta lapsilla on paremmat mahdollisuudet tavata isää selvänä, jos tapaamiset on valvottuja ja rajallisia ja isä joutuu sen takia " tsemppaamaan" .

Juuri näin olen itsekin ajatellut.. että nyt olisi epäreilua jättää.

Mutta lapsia kohtaan olisi väärin jäädäkään. enhän voi tietää josko mies huomenna tarttuu pulloon ja lapset näkevät taas kuinka isä riehuu ja lopulta mäiskii äitiä, tilanne on lapsille hyvin pelottava. Kuten minullekin.

Haluaisin niin uskoa, että nyt juominen on loppu. Miten voisin uskoa? En mitenkään. Koska ei mieskään voi luvata mitä huominen tuo.

Nyt hän yrittää, yrittää näköjään tosissaan.

Siksi tuntuu niin pahalle repiä perhe erilleen juuri kun hän huomaa kuinka ihanat lapset hänellä on. Juuri kun lapset huomaavat, että iskäkin on olemassa.



Mitä jos ero tuo tullessaan juomahimon? Jos erolla pilaan hänen alkaneen raittiuden?



Tää on niin hiton vaikeeta.



ap

Aikuiset lapset tulevat kysymään sinulta, miksi annoit kaiken tapahtua. Onko sinulla jo vastaus valmiina ap?

Kyllä nainen annat helpolla anteeksi vuosien törkeän käyttäytymisen. Äijä vaan pelkää, ettei pärjää yksin, kun ei ole ketään siivoamassa ja laittamassa ruokaa, ja kaikille muille sitten vielä selviäisi että mies juo ja sen takia menetti perheensä.



Jos on noin kauan (oletan, että kaikki lapsenne yhteisiä) sikaillut avioliitossa, en ymmärrä että kuukauden raitistumisella olis mitään merkitystä enää. Mutta omapahan on sinun ja lastesi elämä.



t. toinen alkoholistin tytär

Mutta siinähän taas näet kuningas alkoholin voiman. Sitten miehesi syytää sinua että taas juo. Alkoholismi on SAIRAUS. Sinä, olet vastuussa vain itsestäsi, lapsistasi. ET miehestäsi. Voimia.

T: Alkkisperheen tytär.





Mitä jos ero tuo tullessaan juomahimon? Jos erolla pilaan hänen alkaneen raittiuden?



Tää on niin hiton vaikeeta.



ap

[/quote]

tuo kaikki sanomasi on niin totta.

Niin kuin myös sinun, joka aloitit " lasten on parempi olla eroperheessä kuin päideperheessä"



Ja ei, ei ole mulla vastausta valmiina kysymykseen, miksi annoin kaiken tapahtua.



Enkä ole vielä miehelle anteeksi antamassa vuosien viinahelvettiä, mutta entä jos hän nyt olisikin tosissaan??



Kuten sanoin, tarvitsen lähinnä vain vakuutteluja, rohkaisuja siihen että eropäätös ON oikea.

Enhän minä voi olla vastuussa aikuisesta miehstä, enhän? jos hän eron myötä päätyy taas juomaan, niin eikö se ole hänen oma valintansa kuitenkin?



Jään kyllä sitten miettimään, että olisiko raitistunut jos perhe olisi pysynyt..



Voih.. tää on niin vaikeeta. Kunpa asunto löytyisi vaan pian ja pääsisin pois. Omaan kotiin lasten kanssa.



ap

Silloinhan sinä olet (edelleen) se ainoa vastuuta ottava aikuinen perheessä. Jokainen on itse vastuussa käytöksestää ja juomisestaan/juomattomuudestaan. Tukea voi toki antaa ja pitääkin antaa, mutta sinun ei pidä kantaa vastuuta toisen alkoholismista eikä antaa lasten kasvaa turvattomassa ja epävakaassa ympäristössä.



Minäkin olen alkoholisti-isän tytär ja ainoa kritiikkini äidille se, ettei hän lähtenyt jo aiemmin. Isäni ei ollut väkivaltainen (fyysisesti), mutta hän oli epäluotettava (jos sattui viina maistumaan kaikki lupaukset unohdettiin) ja harrasti henkistä väkivaltaa (mm. syytti minua omasta juomisestaan, kun uskalsin arvostella häntä). Koko muun perheen elämä pyöri sen ympärillä, ettei isä joisi ja sen asian ehdoilla mentiin koko ajan. Ero tuli lopulta ollessani 15-vuotias ja se on edelleen yksi elämäni kohokohtia vaikka aikaa on kulunut jo parikymmentä vuotta.



Älä siis tuhlaa omaa ja lastesi elämää ylivelvollisuudentuntoiseen toisen ihmisen pönkittämiseen.

Minä tunnen suvustani runsaasti alkoja ja voin vain ikäväkseni toseta että se on vain paremmista päivistä nautiskelua ja pahimman odottamista. En usko että ihminen voi muuttaa sitä mitä on. Peittää voi joksikin aikaa. kk on pieni aika.

Elät jatkuvassa pelossa entäs jos mies juo ja hakkaa. Eikö se turpiin saaminen jo riitä jos sitä on ollut vuosikausia.



En jäisi enää katselemaan tuollaista miestä. Ihmettelen miksi helvetissä olet hänen kanssaan lapsia tehnyt kerroithan että ongelmia on ollut jo pidempään.



Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais ja sama pätee juoppoihin ne ovat aina juoppoja.



Mielestäni olet kärsinyt jo liikaa samoin lapsesi. Mieti onko mitään järkeä olla hakkaajamiehen kanssa päivääkään.



Minun mies oli luulosairas/mustasukkainen ja kun vihdoin tein eropäätöksen ja lähdin kodistamme se käärme uskotteli että on muuttunut mies, palasin kotiin lapsen kanssa ja puoli vuotta meni mallikkaasti kunnes tilanne palasi entisenlaiseksi.



Voimat oli loppu ja jäin vielä vuosikausiksi siihen helvettiin, kunnes sain kasattua vihdoin itseni ja lähdin.



Älä tee minun virhettäni.

Kun alkoholisti ei noin vain muutu. Se on prosessi, jossa opetellaan elämään uudestaan. Mennään hoitoon, kokeillaan olla ilman viinaa. Katsotaan mitä tapahtuu, kun pää selkenee. Mitä alkaa tulla pintaan: pelkoja, traumoja, ahdistusta. Opetellaan tulemaan toimeen niiden kanssa. Mietitään mitä oma sairaus on tehnyt läheisille. Tunnetaan syyllisyyttä, pyydetään anteeksi. Kokeillaan, sujuisiko eläminen. Ihan rauhallisesti tavallista arkea. Sellaista missä sattuu vastoinkäymisiä. Katsotaan päästäänkö niiden yli ilman viinaa. Lakataan keksimästä tekosyitä juomiselle. Rakennetaan elämä uudestaan.



Ethän sä ap, edes anna miehellesi mahdollisuutta tähän. Jos miehesi on raitistuakseen, hän tekee sen yksin. Nimenomaan yksin. Menee hoitoon.



Älä mahdollista miehellesi mitään aikalisää alkoholismista. Ei sellaista ole.



Pidä huolta lapsistasi. Heille olet paljon velkaa, miehellesi et mitään.

Miettimesen aihetta tuli jälleen.



Tätä teiltä kaipasinkin.

rohkaisua lähtemiseen.



ap