Lue keskustelun säännöt.
Miten herkkyydestä pääsee eroon?
17.01.2018 |
Sen huonoista puolista? Tai miksi tätä nyt sitten nimittääkään. Itse käytän nyt herkkyyttä. Miten kokea vähemmän mielipahaa, olla tarpeen vaatiessa kova, kylmä ja itsekeskeinen, olla kiinnittämättä asioihin liikaa huomiota, olla vähemmän empaattinen, oppia puolustamaan itseään niitä kovia ja kylmiä ihmisiä vastaan eikä vain hetkellisesti lamaantua oman tunnereaktion johdosta? Olla antamatta asioille vaikutusvaltaa itseen?
Kommentit (35)
Minä käytän lääkkeitä. En jaksa muuten. Auttaa! Kesti tosin hetken löytää sopiva lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkyys on myös vahvuus. Oikeasti herkällä ja aidosti empaattisella ihmisellä on kyky nähdä ja oivaltaa asioita, joita kaikki eivät näe eivätkä oivalla. Herkkyyttään tulee käyttää oikein.
Oma psykoterapia ehkä auttaa tuohon että kaikkea maailman epäherkkyyttä ei koe suoranaiseksi uhaksi itselleen, vaan ymmärtää itse olevansa täysi ihminen kaikkinensa, erikoisvahvuutena herkkyys. Silloin herkkyyttään voi käyttää paitsi omaksi ilokseen ja hyödykseen myös toisten ihmisten avuksi ja hyödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmat narsistit ja psykopaatit selviää työelämässä, kun mikään ei hetkauta.
Vierailija kirjoitti:
Päihteillä
On itseasiassa vaikutusta. Jos paljon dokaa niin sinusta tulee apaattisempi ja tunnekylmempi.
Itse olen kuitenkin huomannut että ei siitä eroon pääse, mutta itseään voi karaista nimenomaan sillä että tekee niitä asioita mitä ajattelee nyt hurjiksi. Eli opettelee sanomaan ei, on välillä kylmän määrätietoinen, katsoo järkyttäviä elokuvia, pakottaa itsensä eroon hetkeksi asioista jotka luo turvaa ym. Sillä tavalla voi ns ''karaista'' itseään.
Eri asia haluatko. Herkkänä tuntuu aika pahoilta, mutta kyllä monen asian tekeminen turruttaa/kraisee niin että suurimman herkkyyden voi saada katoamaan. Mutta aina voi pilkahtaa sieltä kuoren alta se alkuperäinen herkkyyskin. Itsellä enää tosi harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa miettinyt. Masennustani ei olisi, jos kokisin oloni turvallisemmaksi elämässä. Mutta silti olen liian kiltti ja tunteikas. Toisin sanoen helppo uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamalla tunteet vastaan ja käsittelemällä ne. Hyväksymällä itsesi. Kunnioittamalla itseäsi.
Ikäviä ihmisiä vastaan voit puolustautua lähtemällä pois tilanteesta, sinun ei tarvitse pystyä alentumaan samalle tasolle. Eivät sellaiset nasevista kommenteistakaan muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Heikot sortuu elon tiellä...
Ja kaikkein heikoimmat - ne jotka eivät kestäneet - sorruttavat noita heikkoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta, jos on herkkä, niin pystyy kokemaan ja tuntemaan ihan eri tavalla kuin tunteettomat ja sisältä tyhjät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Herkkyys on myös vahvuus. Oikeasti herkällä ja aidosti empaattisella ihmisellä on kyky nähdä ja oivaltaa asioita, joita kaikki eivät näe eivätkä oivalla. Herkkyyttään tulee käyttää oikein.
Oma psykoterapia ehkä auttaa tuohon että kaikkea maailman epäherkkyyttä ei koe suoranaiseksi uhaksi itselleen, vaan ymmärtää itse olevansa täysi ihminen kaikkinensa, erikoisvahvuutena herkkyys. Silloin herkkyyttään voi käyttää paitsi omaksi ilokseen ja hyödykseen myös toisten ihmisten avuksi ja hyödyksi.
Komppaan edellistä kommentoijaa. Ei ole mieltä yrittää tehdä itsestään täysin päinvastaista persoonaa joka on (vrt. aloituksen "kylmä ja itsekeskeinen"), koska sillä tavalla vain tappaa osan itsestään. Kovan ihmisen rooliin meneminen ei tee herkkää onnellisemmaksi ja paranna hänen elämänlaatuaan, päin vastoin. Tiedän tämän kokemuksesta, sillä nuorempana minäkin yritin peittää herkkyyttäni karskilla käytöksellä. Voin lopulta henkisesti todella huonosti ja olin masentunut, jolloin onnekseni pääsin psykoterapiaan. Sen kautta opin tunnistamaan omat tunteeni, ja itsetuntemuksen kautta myös sen herkkyyden toteuttaminen tuntui helpommalta. Näin kypsempänä aikuisena osaan elämänkokemuksen myötä myös paremmin pitää huolta omista rajoistani, eli en anna negatiivisten asioiden vaikuttaa itseeni niin paljon kuin nuorempana, vaan pyrin pitämään sellaisiin tilanteisiin etäisyyttä. Kyse on siis siitä, että tuntee itsensä ja osaa myös suojella itseään niiltä asioilta, jotka tietää itselleen haitallisiksi. En nykyisin koe omaa herkkyyttäni enää "viaksi" kuten nuorempana, vaan sen avulla voi myös kokea syviä ja kauniita tunteita esim. ihmissuhteissa.
Tsemppiä sinulle, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahimmat narsistit ja psykopaatit selviää työelämässä, kun mikään ei hetkauta.
Mutta toisaalta voidaan miettiä, että ovatko narsistit ja psykopaatit onnellisia ihmisiä, jotka kokevat oman elämänsä ja olemassaolonsa mielekkääksi itselleen ja kanssaihmisilleen? Tuskinpa, eli ei se kyynärpäätaktiikalla luotu menestys työelämässä ole välttämättä kovin autuaaksi tekevä asia. Hienolta kuulostava CV ja lihava pankkitili, mutta tyhjä sielu.
Liittymällä Kokoomukseen. Se kovettaa lämpimän sydämen.
Vierailija kirjoitti:
Eläessä karaistuu vähitellen.
Tämä on totta, mutta haluaisin tarkentaa edelliseen kommenttiin, ettei sen karaistumisen tarvitse olla sellaista "siperia opettaa" -tyylistä itsensä kovettamista, vaan itsetuntemuksen ja -kunnioituksen kautta herkkäkin ihminen voi oppia paremmin tunnistamaan ne omat vahvuutensa, arvostamaan niitä, ja pitämään myös kiinni omista rajoistaan niin, ettei tule muiden runnomaksi.
Aloittaja keskittyi herkkyyden huonoihin puoliin. Turha tulla silloin selittämään herkkyyden hyvistä puolista. Huonot puolet ovat vähintään yhtä paskoja kuin hyvien puolien mukavuus.
Tuskin mitenkään. Se on varmaan geeneissäsi. Pahoittelen.