Miten herkkyydestä pääsee eroon?

Älä edes yritä! Herkkyys on rikkaus ja jotain sellaista, mitä nuo kylmät ja kovat eivät koskaan tule tunnetasoltaan tasapaksussa elämässään kokemaan.

Jos kyse on työyhteisöstä, niin yritän itse pitää mielessä, että ne ovat nämä asiat, jotka riitelevät - se ei ole hyökkäys omaa henk.kohtaista minääni kohtaan.

Joudun joskus työni puolesta antamaan negatiivista palautetta herkälle ihmiselle, ja se tuntuu pahalta, koska olen herkkä itsekin. Yritän aina sanoa myös jotain positiivista, sillä sitä kuitenkin siellä on. Sitten, kun hän onnistuu tekemisessään, muistan aina kehua ja tsempata.

Jo syntyessään negatiivisia ihmisiä en enää kuuntele. En jaksa heidän loputonta valitustaan enkä varsinkaan aiheetonta arvosteluaan. Olen opetellut sulkemaan sen pois, koska aloin voida todella huonosti ollessani erään tällaisen valittajan likasanko. Siinä ei voinut muuta kuin ottaa etäisyyttä.

Herkkyys ja empatia ovat erittäin tärkeitä ja hienoja ominaisuuksia, joita varsinkin lähipiirissäni arvostan korkealle!

Tsemppiä sinulle, ap! :)

"Tulla lujaksi, 

pysyä pehmeänä.

Siinä on haastetta yhdelle elämälle."

(Tommy Taberman)

Herkkyydestä ei pääse eroon, mutta sitä voi oppia hallitsemaan.

Mäkin haluaisin tietää. Se tosin veisi parhaat puoleni mukanaan. Mun ongelma herkkyyden lisäksi on se, että olen utelias ihmisten suhteen, enkä osaa suhtautua ihmisiin välinpitämättömästi jos heitä on ympärilläni. Minulla on antennit viritetty ottamaan vastaan lähes pelkkää ihmisestä lähtevää signaalia. Jotkut herkät taas eivät ole niin ihmiskeskeisiä. Raskas kombinaatio minulla.

Minulle sanoi kerran eräs vanhempi kätilö tullessani synnyttämään kuollutta vauvaa, että pidä elämässäs toi herkkyys, mikä sinussa on.

Minusta se oli kauniisti sanottu, muistan vieläkin.

Kuvittele puolustavasi jotakuta toista. Sellaista, joka ei ilman apuasi pärjää. Lasta tai eläintä. Eli ota etäisyyttä omaan tarvitsevuuteesi ja pettymykseesi tuolla konstilla, jolloin uskot olevasi turvassa ja vahvempi kuin oletkaan. Astut rooliin. Vähitellen saat itseluottamusta ja alat uskoa olevasi oikeassa pistäessäsi kampoihin.

Ei tarvitse kovettaa ja kylmentää itseään ja tehdä itsestään inhotusta. Pitää opetella uskomaan asiaansa ja puolustamaan sitä.

Kyllä minä mielelläni säilytän itsessäni herkkyyden hyvät puolet, mutta huonot sen sijaan ovat usein kovin raskaita kestettäväksi. Kiitos kuitenkin vinkeistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele puolustavasi jotakuta toista. Sellaista, joka ei ilman apuasi pärjää. Lasta tai eläintä. Eli ota etäisyyttä omaan tarvitsevuuteesi ja pettymykseesi tuolla konstilla, jolloin uskot olevasi turvassa ja vahvempi kuin oletkaan. Astut rooliin. Vähitellen saat itseluottamusta ja alat uskoa olevasi oikeassa pistäessäsi kampoihin.

Ei tarvitse kovettaa ja kylmentää itseään ja tehdä itsestään inhotusta. Pitää opetella uskomaan asiaansa ja puolustamaan sitä.

Ihan tismalleen juuri näin! Kiitos tuosta kirjoituksesta! Kun uskoo omaan asiaansa, löytyy kummasti vahvuutta puolustaa sitä.

Olen tosi herkkä ja yleensä aika introvertti tarkkailija, mutta silloin tällöin elämässä on tullut tilanteita, jolloin on ollut pakko nousta esiin puolustautumaan. Ja sitä tulta on löytynyt - juuri silloin, kun olen tuntenut olevani oikealla asialla puolustamassa alakynnessä olevaa.

Ei todellakaan tarvitse yrittää kovettaa itseään - vahva empatia on se suurin voimanlähde!!

Liika herkkyys ei ole kenellekään hyväksi. Se voi saada ihmisen sekoamaan. Varsinkin jos kohtaa paljon vastoinkäymisiä.

Opettelemalla itsesi arvostusta, noin lyhyesti.

Olen paininut saman ongelman kanssa aina, eikä ole helpottanut

Minä olen myös herkkä, herkästi muiden tunnetilat vaistoava ja liian kilttikin. Viimein sain aikaiseksi etsiä terapeutin itselleni, koska haluan apua siinä että opin pitämään omat rajani. En ole kokenut, että yksin pohtimalla pääsisin asiassa enää eteenpäin.

Ei herkkyydestä tarvi eroon.

Mutta, siihen liittyy usein kiltteys. Googleta "jämäkkyys", niin opit pitämään puolesi. Voit myös mennä itsepuolustuskurssille, saat itseluottamusta.

Kun on näitä tunnekylmiä, mitä sanotaan narsisteiksi, niin ne saattaa erityisesti kadehtia/vihata empatiakykyisiä. Tarkkana pitää olla kenet päästää lähelle.

On hyvä muistaa että on kivojakin ihmisiä maailmassa, vaikka juuri he eivät poseeraa näkyvästi.

Tuo oli hyvä neuvo, että asetu kuvittelemaan puolustavasi heikommassa asemassa olevaa. Jos koet olevasi herkkänä heikoilla, saat siitä voimaa kun kuvittelet olevasi jossain tilanteessa jollekin se vahvempi osapuoli.

Herkkyys voi olla hyvä ominaisuus, mutta tässäkin ketjussa paljon näkee sitä, kuinka herkkyyden vastakohdan arkielämässä oletetaan olevan tunnekylmyys ja narsistit. Ei se ihan näinkään mene, tällaisia ihmisiä on väestössä kuitenkin hyvin pieni määrä. Uskon, että herkkä ihminen helposti näkee tilanteissa jonkin ihmisen olevan ilkeä ja haluavan hänelle pahaa, joka oikeasti voi olla vain sitä että herkkyys ottaa vallan ja sokaisee näkemään tilanteita objektiivisesti, jolloin kaikki negatiiviset tilanteet koetaan henkilökohtaisena hyökkäyksenä.

Ihmisen ei tarvitse olla narsisti ja sisältä kuollut vaikka hän hoitaa joitain tilanteita kylmänrauhallisesti. Hän on oppinut suodattamaan tunteitaan niin, ettei anna herkkyydelle ja tunteille valtaa. Tällainen ihminen voi olla hyvinkin herkkä kotioloissa. Harva ihminen kuitenkaan toivoo kaikille pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä käytän lääkkeitä. En jaksa muuten. Auttaa! Kesti tosin hetken löytää sopiva lääkitys.

Sama täällä, tässä maassa on pakko olla kovakasvo, joten lääkkeitä on pakko käyttää, muuten ei pärjää työelämässä.