Jumalaan uskominen on verrattavissa satuolentoon uskomiseen.

Yhtä lailla on uskon varassa olemista, kun ei usko.

Jos se tuo lohtua, hyvinvointia, tarkoitusta ja sisältöä elämään, niin ihan sama.

Siitä ei ole kenellekään haittaa jos ihmiset elää raamatun tavoin, päinvastoin.

uskonto on tuonut mukanaan käytöstapoja ja sotia, hyvää ja huonoa. mutta jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi =)

Uskon itse - tai ainakin haluan uskoa - moniin olentoihin, kuten enkeleihin, keijuihin, joulupukkiin jne.



Kuitenkin Jumalaan on vaikeampi suhtautua kuin esim. Joulupukkiin tai enkeleihin.

Syytön se jumala siihen on että ihminen kuuntelee sitä toista sarvipäistä satuolentoa kylväessää riitaa ja eripuraa ympärilleen...

On ihan eri asia jos uskoo jumalaan ja elää TODELLA raamatun mukaan. Siellä ei kehoteta sotimiseen, kostamiseen, pahantekoon yms. Se menee sitte ihmisten päässä se systeemi sekaisin ja homma lähtee oman edun tavoitteluun tai sairaalloiseen pakottamiseen tai vallan haluun... Todellinen uskovainen ei edes hauku ympärillään eläviä ihmisiä jotka elävät toisin.

Minulle jumala on olemassa, koska uskon niin. Uskoni tuo jumalan vaikutuksen elämääni. Toisin sanoen elämäni olisi erilaista ilman uskoani. Siis jumala on olemassa ainakin minun elämässäni.



Sinulle ei jumalaa ole. Minua se ei haittaa.



Uskon moniin muihinkin asioihin. Enkeleihin, elämään muuallakin kuin maapallolla. Kun lapseni menetti uskonsa joulupukkiin, niin lohdutin, että halutessamme voimme tehdä pukin ihan oikeaksi. Ihminen voi halutessaan luoda taikaa ympärilleen ja sovimme, että tästä eteenpäin isoveli on vanhempien mukana luomassa jouluntaikaa, että joulupukki voisi aattona olla tosi sekä meille " isoille" , että pienille sisaruksille. Ja minä kyllä ihan aidosti tunnen jouluntaikaa ja säälin niintä aikuisia, jotka eivät osaa tai halua suoda itselleen samaa.



Isoisäni ei muuten usko masennukseen. Ei kuulemma kannata. Sillä hetkellä kun hän siihen uskoo, se alkaa painamaan päälle. Lähes liikuntakyvytöntä ja paljon menetystä kohdannutta ihmistä ei kuulemma muu suojaa masennukselta, kuin vahva epäusko.



Näin siis elämässä voi käyttää hyväkseen sekä uskoa, että epäuskoa.



Uskokoon ken tahtoo! ;)

valehtelee lapselleen myös Joulupukista. (Jlasta en voi tietää onko valetta vai ei...)

Tieteeseenkin luottaminen on uskon varaan heittäytymistä. Monet uskovat ihmiseen, mutta eihän lopullista totuutta ihmisestäkään voi tietää. Mistä me tiedämme, vaikka koko elämämme olisi illuusiota. Oikeasti saatamme elää jossain avaruusolentojen luomassa virtuaalimaailmassa. Noin niin kuin teoriassa.



Minä uskon Jumalaan, mutta en kuvittele tietäväni hänestä kuin pieniä hippusia. Minulle Jumala on se ainoa taho, joka tietää elämästä viimeisen totuuden.

Vierailija:

valehtelee lapselleen myös Joulupukista. (Jlasta en voi tietää onko valetta vai ei...)

Mikä sellainen on?

Rukoilin Jumalalta johdatusta elämääni, hyvää miestä, lapsia ja terveyttä. Ne olen saanut. Kun on vaikeaa niin rukoilu auttaa, tulee helpompi ja parempi olla. Tämä on minulle totta. Minulle se toimii. Siksi uskon. Ihanaa kun on " iso käsi" joka kantaa minua elämässä eteenpäin, ottaen, antaen. Kannustaen ja lohduttaen. Surullista kun moni ei koe näin. Tämä tuntuu niin hyvältä. Monella jää siis tämä hyvä olo saamatta.

Ei kai tyhjästä voi syntyä tätä kaunista maapalloa? Ei kai tyhjästä tule mitään " big bangia" ? Jos yhtään mietimme asioita, niin Jumalaa ei voi sulkea pois vaihtoehdoista. Jumalan uskominen antaa varmuuden, että on Jumalan lapsi. Tätä ei voi järjellä hankkia.

En pysty uskomaan Jumalaan sen enempää kuin Joulupukkiinkaan. Paitsi että tarinat Joulupukista ovat paljon mukavampia kuin tarinat Jumalasta, Joulupukki tuo iloa, Jumala ja uskonnot tuovat paljon sotia, kuolemaa ja kärsimystä. Miksi haluaisin uskoa sellaiseen, jos se kerran tekee ihmisistä niin vihamiehisiä?



Olen siis ateisti, uskon rauhaan ja rakkauteen. Uskon siihen, että jokainen pelastaa itse itsensä ja toivottavasti myös läheisensä, Jumala ei pelasta ketään. Omatuntoni on puhdas, olen hyvä ja suvaitsevaisempi ihminen ilman uskontoa, en tuomitse homoja, en naispappeutta, hyväksyn abortin, annan kaikkien kukkien kukkia. Maailma on paljon avarampi, kun hyväksyy toiset sellaisina kuin he ovat ja rakastaa ehdoitta. (en väitä etteikö jotkut uskovaiset voisi toimia näin)

Uskonto on oopiumia tietämättömälle kansalle.

Eli siis jos ei usko jumalaan niin silloin elät oman uskosi mukaan.

Mutta tosiasia on että kukaan ihminen ei voi teitää oikeasti onko jumlaa vaiko eikö, onko kuoleman jälkeistä elämää vaiko eikö.. jne... se kaikki on uskon varassa siis myös se ettei mitään ole.

ilmestyy näitä kristinuskoa rienaavia kirjoituksia.

vähän väliä kirjoittelevat sitten näitä aloituksia tästä aiheesta. Taitaa sittenkin sieltä jostain sisältä nostaa pieni elämän totuuden etsijä päätään, Jumalan kaipuu kun asuu jokaisessa ihmisessä, toiset vaan haluaa kieltää sen viimeiseen saakka. Ei minulla ainakaan ole mitään tarvetta täällä julistaa että Jumala on olemassa, kun se minulle on päivänselvää.

Toivon, että sinunkin pääsi selviää -ennen kuin on liian myöhäistä.



t. 24

Ei aina heti, eikä aina sillä tavalla kuin olen halunnut, mutta koskaan en ole jäänyt yksin ongelmieni, huolieni tai ilojeni kanssa.



Minä en halua, että kukaan tulee uhittelemaan minulle, että oletsä vähän tyhmä kun uskot satuolentoihin. Minun uskoni ei kuulu sinulle, etkä sinä voi sitä ymmärtää ja säälin sinua suuresti siksi, mutta en tyrkytä sinulle yhtään mitään, enkä edes jaksa vaivautua selittämään mitään.



Ole itse epäuskossasi ihan rauhassa ja anna uskovan olla rauhassa omassa uskossaan. Kiitos.

Ateistit vetoavat usein järkeen perustellessaan, miksi eivät usko jumalaan. On kyllä aika paksua väittää, että itsellä on jotenkin suuremmat järjenvarat käytössä kuin valtaosalla muista tähän asti eläneistä ihmisistä.



Minusta se, että niin moni etsii yhteyttä jumalaan ja uskoo hänen jollain tavalla, heijastelee totuutta, vaikka varma en jumalan olemassaolosta olekaan.