Pääseekö miehestä aina yli vaikka ois se oikea elämäni rakkaus kyseessä?

Niin minäkin ajattelin, että Hänen jälkeensä ei enää mikään tunnu miltään. Tässä kuvitelmassa menin naimisiin ja perustin perheenkin, koska aviomieheni oli ihan perushyvä jamppa, kunnon isä ja teoriassa kaikkea mitä pitääkin olla ja kunnioitan  häntä.

Mutta sitten vaan kävi niin, että Se Oikea käveli elämääni paljon myöhemmin ja päivääkään en vaihtaisi pois.

Jos se suhde päättyi - etenkin jos päättyi niin että mies jätti sinut - niin kyllä pääset yli, koska kyseessä ei ollut siinä tapauksessa oikeasti elämäsi rakkaus.

En tiedä kyllä ketään, joka ei olisi lopulta päässyt yli suuresta rakkaudesta. Joillain se tapahtuu vain hitaammin.

Aika usein käy niin, että se korvautuu uudella.

En mä ole päässyt. Meillä oli paljon valimatkaa, eikä kymmeneen vuoteen edes nähty. Kun nähtiin, mikään ei ollut tunteiden suhteen muuttunut.

Ei pääse yli. Nyt olen kohta 20v yrittänyt päästä yli ja unohtaa, mutta ei auta mikään. Aina tulee ikävä ja aina sattuu sydämeen, kun häntä ajattelen. Raskasta tällainen elämä. Ei se onneksi 365 päivää vuodessa ole mielessä, mutta usein ja välillä on kausia, että on enemmän mielessä ja sitten taas vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ei pääse yli. Nyt olen kohta 20v yrittänyt päästä yli ja unohtaa, mutta ei auta mikään. Aina tulee ikävä ja aina sattuu sydämeen, kun häntä ajattelen. Raskasta tällainen elämä. Ei se onneksi 365 päivää vuodessa ole mielessä, mutta usein ja välillä on kausia, että on enemmän mielessä ja sitten taas vähemmän.

Sama täällä. Jos päivällä unohtaa, niin tulee uniin. :(

Olen kyllä rakentanut ihan hyvän elämän näinkin, mutta ei ainutlaatuista voi mikään täysin korvata.