Lue keskustelun säännöt.
pariterapeutti puolueellinen
16.01.2018 |
Käydään miehen kanssa pariterapiassa ja se on niin raskasta, kun tuntuu että terapeutti (nainen) ymmärtää mun miestä paremmin kuin mua. Tänäänkin ihan sanoi että ymmärtää miestäni paremmin, mutta haluaisi ymmärtää minua myös. Musta tuntuu että kyse luonne-erosta, on samantyyppinen mun miehen kanssa. Toisaalta tuntuu, että ehkä hän on vaan tottunut siihen, että pitää enemmän ymmärtää miestä, että se ylipäätään saadaan pysymään terapiassa mukana.
On niin raskasta ja itkettää. Tuntuu että tarvitsisi terapiaa pariterapiakäyntien jälkeen. Mulla ei ole ketään sellaista läheistä naisystävääkään, jonka kanssa asioita puisin. Voisinko saada täältä vähän empatiaa?
Kommentit (29)
No kun meillä on oikeastaan puolen vuoden sopimus sen kanssa. Se on osa perheterapiaa. Se on ollut oikein hyvä mun ja teinitytön välisissä asioissa. Mutta tässä pariterapiassa tuntuu että pitää miehen ajatusmaailmaa itselleen läheisempänä. Musta tehdään siellä syyllinen. En nyt edes oikein jaksaisi alkaa avaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluuko terapeutin edes mennä sanomaan tuollaista ääneen? Voisin itsekin sellaisesta loukkaantua. Että ymmärtää enemmän toista osapuolta. Mitähän se terapeutti sillä tarkoitti, sitäkö, että miehesi näkökulma johonkin asiaan vaikuttaa selkeämmältä, järkevämmältä, loogisemmalta tai muuta sellaista.
Silloinkun oma ajattelu on jumissa, palikasta näkee helposti vain yhden sivun ja ne viisi muuta sivua ovat vähän sumussa. Terapeutin yksi tehtävä tulisi olla vähän raottaa jumittunutta ajattelua ja avata mahdollisuutta nähdä vähän selkeämmin myös niitä viittä muutta palikan sivua, jotka solmussa olevalta ihmiseltä jää huomaamatta.
Nyt sanon vain että itke paha olosi pois. Miehesi näkee palikan muita sivuja ja sinä niitä muita sivuja. Terapeutti kääntelee sitä palikkaa ja yrittää saada ajatteluihinne tai totuttuihin toimintamalleihin liikettä. Asiat ja ajattelu muuttuu vain, kun tekee joitakin toisella tavalla kuin tavallisesti on tottunut. Ajatusmalleja voi olla vaikeampi muuttaa ja niiden ravistelu voi tehdä kipeää. Anna sen tehdä kipeää mutta mene samalla eteenpäin. Löydätkö tilanteeseesi ehkä uuden näkökulman, josta asiaa voisi alkaa ajattelemaan?
N42
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Ei ole ammattimaista käytöstä sanoa noin. Voiko tuollaisesta terapeutista olla apua, kun ei tunnu osaavan ammattiaan?
Eikö oikea terapeutti ollutkaan samaa mieltä kuin mitä palstan mammoilta olet saanut aina vastaukseksi, eli mies on aina kaikkeen syyllinen? Jaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko terapeutin edes mennä sanomaan tuollaista ääneen? Voisin itsekin sellaisesta loukkaantua. Että ymmärtää enemmän toista osapuolta. Mitähän se terapeutti sillä tarkoitti, sitäkö, että miehesi näkökulma johonkin asiaan vaikuttaa selkeämmältä, järkevämmältä, loogisemmalta tai muuta sellaista.
Silloinkun oma ajattelu on jumissa, palikasta näkee helposti vain yhden sivun ja ne viisi muuta sivua ovat vähän sumussa. Terapeutin yksi tehtävä tulisi olla vähän raottaa jumittunutta ajattelua ja avata mahdollisuutta nähdä vähän selkeämmin myös niitä viittä muutta palikan sivua, jotka solmussa olevalta ihmiseltä jää huomaamatta.
Nyt sanon vain että itke paha olosi pois. Miehesi näkee palikan muita sivuja ja sinä niitä muita sivuja. Terapeutti kääntelee sitä palikkaa ja yrittää saada ajatteluihinne tai totuttuihin toimintamalleihin liikettä. Asiat ja ajattelu muuttuu vain, kun tekee joitakin toisella tavalla kuin tavallisesti on tottunut. Ajatusmalleja voi olla vaikeampi muuttaa ja niiden ravistelu voi tehdä kipeää. Anna sen tehdä kipeää mutta mene samalla eteenpäin. Löydätkö tilanteeseesi ehkä uuden näkökulman, josta asiaa voisi alkaa ajattelemaan?
N42
Kiitos. En ainakaan vielä ole löytänyt mitään uutta kulmaa. Kun tapasin terapeutti pari kertaa kahdestaan, silloin koin että hän ymmärsi minua. Mutta kun miehen kanssa, niin tuntuu että hän ei voi sanoa mitään sellaista, joka olisi haasteellista miehelle. Hän puhuu aika ympäripyöreitä, oikeita periaatteita kyllä. Mutta kaipaisin, että hän ottaisi enemmän kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Jos mies väittää, että henkilö x on loukkaantunut minuun, ja tuon mukanani tekstiä josta käy ilmi että hänen omien sanojensa mukaan näin ei ole, niin tämäkö on liiallista puolustautumista?
Kauheaa kun on koko ikänsä kuvitellut olevansa kaikessa oikeassa ja sitten joku kehtaa olla eri mieltä prinsessan kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa kun on koko ikänsä kuvitellut olevansa kaikessa oikeassa ja sitten joku kehtaa olla eri mieltä prinsessan kanssa
No tämä tuki taisi olla tässä. Palstan kiusaajat löysi tänne. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Jos mies väittää, että henkilö x on loukkaantunut minuun, ja tuon mukanani tekstiä josta käy ilmi että hänen omien sanojensa mukaan näin ei ole, niin tämäkö on liiallista puolustautumista?
On kyllä. Tärkeää ei ole se, miten joku asia faktuaalisesti on, vaan se, mitä miehesi kokee ja miksi. Se on miehesi elämän kannalta, ja teidän suhteen kannalta turhaa mitä joku kolmas oikeasti ajattelee. Sinun tulisi olla kiinnostunut siitä miksi, miten ja milloin miehesi kokemus aiheesta on syntynyt, ja vastata siihen.
Tuollainen puolustautuminen loitontaa teitä toisistanne, ja synnyttää vastakkainasettelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Jos mies väittää, että henkilö x on loukkaantunut minuun, ja tuon mukanani tekstiä josta käy ilmi että hänen omien sanojensa mukaan näin ei ole, niin tämäkö on liiallista puolustautumista?
On kyllä. Tärkeää ei ole se, miten joku asia faktuaalisesti on, vaan se, mitä miehesi kokee ja miksi. Se on miehesi elämän kannalta, ja teidän suhteen kannalta turhaa mitä joku kolmas oikeasti ajattelee. Sinun tulisi olla kiinnostunut siitä miksi, miten ja milloin miehesi kokemus aiheesta on syntynyt, ja vastata siihen.
Tuollainen puolustautuminen loitontaa teitä toisistanne, ja synnyttää vastakkainasettelua.
Ajattelin vaan että olisi hyvä lähtökohta keskustelulle, jos saataisiin faktat ensin oikein. On aika kova väite, että "muut pitävät sinua vaikeana" ja että "eivät varmaan siksi halua olla meidän kanssa tekemisissä". Varsinkin jos mulla on ihan erilainen näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, eli ei pariterapiaan asiaa meillä.
Tsemppiä ap.
Vierailija kirjoitti:
No tämä tuki taisi olla tässä. Palstan kiusaajat löysi tänne. ap
En tietenkään tunne tilannettanne, mutta parisuhdeterapeutin tehtävä on ennenkaikkea saada se sokea, itsekäs osapuoli näkemään etuoikeutetun asemansa. Toisin kuin vauvapalstalla, objektiivisen neuvottelija tehtävä ei ole tarjoita sympatiaa, jota ei ole ansaittu.
Yksi negatiivinen kommentti ja valitat kiusaajista, kyllä sulla vähän prinsessa-asenne kieltämättä on. Mitäpä jos lakkaisi hetkeksi valittamasta empatianpuutetta ja olisit se moderi, vahva ja itsenäinen nykynainen joka osaa ottaa vastuun omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Jos mies väittää, että henkilö x on loukkaantunut minuun, ja tuon mukanani tekstiä josta käy ilmi että hänen omien sanojensa mukaan näin ei ole, niin tämäkö on liiallista puolustautumista?
On kyllä. Tärkeää ei ole se, miten joku asia faktuaalisesti on, vaan se, mitä miehesi kokee ja miksi. Se on miehesi elämän kannalta, ja teidän suhteen kannalta turhaa mitä joku kolmas oikeasti ajattelee. Sinun tulisi olla kiinnostunut siitä miksi, miten ja milloin miehesi kokemus aiheesta on syntynyt, ja vastata siihen.
Tuollainen puolustautuminen loitontaa teitä toisistanne, ja synnyttää vastakkainasettelua.
No totta kai se on tärkeää. Jos mies väittää, että kukaan ei pidä hänen vaimostaan ja vaimon syytä on, etteivät ihmiset halua olla heidän kanssaan tekemisissä, ja nämä ihmiset kuitenkin sanovat, että näin ei ole. He haluavat olla tekemisissä ja vaimo ei ole kohdellut heitä huonosti. Niin mikä siis on miehen motiivi saada sekä vaimo että terapeutti uskomaan näin, että vaimo on jotenkin sairas ja katala, jonka kanssa ihmiset eivät pysty olemaan tekemisissä? Kuulostaa aika manipuloivalta käytökseltä. Viedään uskottavuus pois vaimon tunteilta ja kokemuksilta, jotka kuitenkin saavat tukea muilta ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Jos mies väittää, että henkilö x on loukkaantunut minuun, ja tuon mukanani tekstiä josta käy ilmi että hänen omien sanojensa mukaan näin ei ole, niin tämäkö on liiallista puolustautumista?
On kyllä. Tärkeää ei ole se, miten joku asia faktuaalisesti on, vaan se, mitä miehesi kokee ja miksi. Se on miehesi elämän kannalta, ja teidän suhteen kannalta turhaa mitä joku kolmas oikeasti ajattelee. Sinun tulisi olla kiinnostunut siitä miksi, miten ja milloin miehesi kokemus aiheesta on syntynyt, ja vastata siihen.
Tuollainen puolustautuminen loitontaa teitä toisistanne, ja synnyttää vastakkainasettelua.No totta kai se on tärkeää. Jos mies väittää, että kukaan ei pidä hänen vaimostaan ja vaimon syytä on, etteivät ihmiset halua olla heidän kanssaan tekemisissä, ja nämä ihmiset kuitenkin sanovat, että näin ei ole. He haluavat olla tekemisissä ja vaimo ei ole kohdellut heitä huonosti. Niin mikä siis on miehen motiivi saada sekä vaimo että terapeutti uskomaan näin, että vaimo on jotenkin sairas ja katala, jonka kanssa ihmiset eivät pysty olemaan tekemisissä? Kuulostaa aika manipuloivalta käytökseltä. Viedään uskottavuus pois vaimon tunteilta ja kokemuksilta, jotka kuitenkin saavat tukea muilta ihmisiltä.
Ovatko he myös tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Jos mies väittää, että henkilö x on loukkaantunut minuun, ja tuon mukanani tekstiä josta käy ilmi että hänen omien sanojensa mukaan näin ei ole, niin tämäkö on liiallista puolustautumista?
Minä jakaannun kahtaalle. Jos oikeasti mies yrittää käyttää ulkomaailmaa todistajina vaikeudestasi, tässä voi olla yhtä hyvin kysymys siitä, että sinua lytistetään, ja olet oikeasti tehnyt pienen uroteon kirjoittaessasi asiat ylös, jos puolustautuminen on sinulle vaikeaa. Vaikka lähtökohtaisesti juu vaikuttaa siltä, että et halua kuulla miehen tunteita ennen kuin tuomitset ne. Mutta vaikeapa niitä on kuunnellakaan, jos ne tarjoillaan yleensäkin joukkovoimalla, joka ei ole paikalla kertomassa, onko lausuma totta.
Jos miehellä on tapana muutenkin hakea kättä pidempää muista ihmisistä omaa armasta vastaan, niin sitten ymmärrän erityisesti, että terapeutin myötäily loukkaa. Koska se vaikuttaa olevan se lopullinen petos, joka todistaa sinun jäävän aina ja iänkaikkisesti yksin syytettyjen penkkiin. Ei siinä tarvitse olla edes ihmeempää henkilökohtaista triggeripistettä kysymyksessä, että sellaiseen ennenpitkää alkaa reagoimaan ulkopuolisen mielestä ylettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo jotain niin se on "hienosti sanottu".
Tänään toin paperilla puolitoista sivua asiaa ja sitä ei lähdetty kunnolla käsittelemään, vaikka mulle olisi tärkeää että ne käsiteltäisiin. Kyse on siitä että mies syyttää että minä olen vaikea ihminen muidenkin mielestä ja hän on tuonut esiin eri tilanteita joissa se on tullut esiin. Tuossa paperissa sitten puolustauduin ja kerroin kuinka nuo tilanteet ei olleet sellaisia, että ihmiset olisivat kokeneet mut vaikeana. Mutta terapeutin mielestä minulla on ehkä joku perustavaa laatua oleva epäoikeudenmukaisuuden kokemus, kun niin vahvasti haluan oikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan.
Toi kuulostaa valitettavasti just siltä että et osaa ottaa vastaan miehesi tunnetta ja näkemyksiä, vaan heittäydyt raivoisaan puolustukseen. Jos olet oikeasti vienyt sivutolkulla omia pohdintojasi sinne, tarkoituksenasi osoittaa että sinä olet "oikeassa" ja miehesi "väärässä", niin ei se ihan normaalia ole. Parisuhteessa otetaan vastuu omista tunteista ja kuullaan toista. Terapeutti ilmaisi asian aika kauniisti jos puhui "epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta". Mä sanoisin että persoonallisuushäiriöltä vaikuttaa!
Jos mies väittää, että henkilö x on loukkaantunut minuun, ja tuon mukanani tekstiä josta käy ilmi että hänen omien sanojensa mukaan näin ei ole, niin tämäkö on liiallista puolustautumista?
On kyllä. Tärkeää ei ole se, miten joku asia faktuaalisesti on, vaan se, mitä miehesi kokee ja miksi. Se on miehesi elämän kannalta, ja teidän suhteen kannalta turhaa mitä joku kolmas oikeasti ajattelee. Sinun tulisi olla kiinnostunut siitä miksi, miten ja milloin miehesi kokemus aiheesta on syntynyt, ja vastata siihen.
Tuollainen puolustautuminen loitontaa teitä toisistanne, ja synnyttää vastakkainasettelua.No totta kai se on tärkeää. Jos mies väittää, että kukaan ei pidä hänen vaimostaan ja vaimon syytä on, etteivät ihmiset halua olla heidän kanssaan tekemisissä, ja nämä ihmiset kuitenkin sanovat, että näin ei ole. He haluavat olla tekemisissä ja vaimo ei ole kohdellut heitä huonosti. Niin mikä siis on miehen motiivi saada sekä vaimo että terapeutti uskomaan näin, että vaimo on jotenkin sairas ja katala, jonka kanssa ihmiset eivät pysty olemaan tekemisissä? Kuulostaa aika manipuloivalta käytökseltä. Viedään uskottavuus pois vaimon tunteilta ja kokemuksilta, jotka kuitenkin saavat tukea muilta ihmisiltä.
Kiitos tästä! Mun oma ajatus on, että mies ei halua mitään pahaa mulle, mutta ainakin osaselitys on siinä, että mies on itse jotenkin luonteeltaan ristiriitoja niin vahvasti pelkäävä, että näkee niitä sielläkin missä niitä ei ole.
Vaihtakaa terapeuttia tai lopettakaa se, jos noin pahalta tuntuu. Missä asiassa terapeutti ymmärtää paremmin miestä?