Mä olen ollut puistoissa aina se " outolintu" ...
Kukaan ei ole koskaan tullut juttelemaan, enkä ole kyllä itsekään pahemmin piireihin hakeutunut. Tuntuu oudolta tunkeutua toisten seuraan. Näin siis mennyt 2,5 vuotta, mitä esikoisen kanssa puistoiltu. Nyt kun odotan toista lasta vikoilla viikoilla, niin jokainen tulee kyselemään ja juttelemaan niitä näitä! Outoa. Miksi nyt?
Kommentit (4)
Nyt sellainen näkyy jo päällekin, uskaltaa tulla juttelemaan, kun tietää, että jotain tarinaa pystyy hetken keksimään.
ite oon todennu että puistoihin ei oo asiaa täällä päin jos ei oo jo raskausaikana pyöriny mammaporukassa ja heidän kanssa sitten puistoilesuurin piirtein synnäriltä asti. joka puistossa mulkoillaan kuin spitaalista jos uskaltautuu viemään lapsensa leikkimään sinne. oma pihamme on surkea ja olisi kiva että lapsi pääsisi joskus edes vähän hauskempaan leikki paikkaan leikkimään (eikä aina sitten vaihtoehtona illalla tarhan piha jossa muutenkin leikkii sitten päivisin)
ja arkuudesta, nyt tosiaan on helpompi keksiä kanssasi tikusta asiaa eli päästä ystävyyden alkuun. Tartu hetkeen.
koirantaluttajat ryhtyvät juttusille :)
Se on vaan jotenkin helpompi lähestyä varmaan...
Älä sitä pohdi miksi, vaan käytä tilanne hyväksesi ja alat tekemään tuttavuutta :)